Mies haluaa omaa aikaa viikonlopuksi

Ei ap ole sen äiti ja vaikka olis niin ei se maata kaada. Oletteko päivittelijät kuulleet että sitä äitiä voi kiittää ihan vaikka vuoden jokaisena päivänä. Miten luulette että ennen vanhaan on juhlittu äitienpäivää?

että mies ei ota muulloinkaan vastuuta lapsista, vaan velvoittaa ap:n olemaan jatkuvassa vastuussa lapsistaan.



Onko miehesi ollut aina tuollainen paskiainen vai vasta nyt? Kerrot, että hän on hurjan pahalla päällä ja kiukustuu jatkuvasti tyhjästä?



Tuli oma mieheni mieleen 1,5 vuotta sitten. Lopulta tajusin, että sellainen käytös ei ole enää millään tavalla normaalin rajoissa. Kaikki oli aina minun vikani ja pikkuseikoista alkoi aina hurjia raivareita ja pitkiä mökötyksiä.



Selvisikin, että mies oli sairastunut vuosien mittaan masennukseen. Lääkitys auttoi ja nyt sujuu jo paljon paremmin. Vieläkään mies ei oikein tajua olevansa itse omista mielialoistaan vastuussa, herkästi pitää minua syntipukkina. Mutta mieliala ei enää heittele ihan niin helposta ja mies on yleensä paljon jaksavampi ja hyväntuulisempi.

vähän tietty harmittaa kun äitienpäiväkin on. Meillä kolme pientä lasta ja töissä käyn, lapset päivän hoidossa ja illat olen sitten lasten kanssa kun mies opiskelee. Se on lähdössä nyt huilaamaan jonnekin kavereittensa luokse, jotenkin aika surullinen olo, turhastako nipotan? Saanhan sentään olla lasten seurassa sen äitienpäivänkin.

Mikäli kokee oman ajan niin tärkeäksi.

Minä pärjään aivan hyvin 3 h yöunilla. Omaa aikaa harrastan öisin lenkkeilemällä ja elokuvia katsellen. Saatan ottaa olutta ja kuunnella musiikkiakin.

Aamulla väsyttää, mutta ei se mitään kun on omaa aikaa vietetty niin tietenkin. Aamu alkaa vaipanvaihdolla ja aamusoseella.

Mut jos mun mies haluis just ens viikonlopun vapaaks,ni vois mun mielestä olla jatkossa vek mun ja mun lasten luota.Kyl mun mielestä äitienpäivä on just koko perhettä varten,joten se isäkin kuuluu siihen.

sitten on yhteistä aikaa. Olet oivaltanut oikein. Vanhukset nukkuvat. Aikuinen voi ottaa oman aikansa yöunista, omalla vastuullaan, kunhan on valpas seuraavana päivänä perheelleen.

On kypsymätöntä jättää vaimo lasten kanssa viikonlopuksi.

vähän tietty harmittaa kun äitienpäiväkin on. Meillä kolme pientä lasta ja töissä käyn, lapset päivän hoidossa ja illat olen sitten lasten kanssa kun mies opiskelee. Se on lähdössä nyt huilaamaan jonnekin kavereittensa luokse, jotenkin aika surullinen olo, turhastako nipotan? Saanhan sentään olla lasten seurassa sen äitienpäivänkin.

Mikäli kokee oman ajan niin tärkeäksi.

Minä pärjään aivan hyvin 3 h yöunilla. Omaa aikaa harrastan öisin lenkkeilemällä ja elokuvia katsellen. Saatan ottaa olutta ja kuunnella musiikkiakin.

Aamulla väsyttää, mutta ei se mitään kun on omaa aikaa vietetty niin tietenkin. Aamu alkaa vaipanvaihdolla ja aamusoseella.

ei ketään voi väkisin kotona pitää. Pistää minut muutenkin nyt aika lujille, mekkalaa pitää suurin piirtein siitäkin jos pihalla käyn hetken yksin kun hän on sitten sillä aikaa niin kiinni lapsissa. Juu vähän idiootilta tuo vaikuttaa nyt, äkäinenkin ympäri vuorokauden, parempi meillä on ilman sitä kotona kun ei tarvia miettiä mistä toinen hermostuu.

Jos miehen kavereilla on se tapaaminen ensi viikonloppuna, niin paha sitä on yhden perheellisen takia muuttaa muualle. Enkä pidä jotain amerikkalaisperäistä markkinajuhlaa kauhean tärkeänä.

Mutta joku aiemmin kommentoinut on oikeessa, tuo teidän ARKI kuulostaa paljon ikävämmältä ongelmalta.

mutta äitienpäivänipotus on ongelmallista. Se on jälleen yksi ulkopuolelta annettu skemaattinen suunnitelma siitä, millaista on hyvä perhe-elämä. Mitä vähemmän näitä suunnitelmia on, sitä vapaampaa ja stressittömämpää se oikea perhe-elämä on.



Yksikään lapsi ei muistele vanhempana, miten kaikkein mukavimpia päiviä olivat äitienpäivät ja muut kissanristiäiset, jolloin kokoonnuttiin koko perheellä syömään kuivakakkua.



Minusta näitä pakkojuhlia ja pakkojuhlimisen muotoja tulisi vähentää, ei lisätä. Ymmärrän toki, jos joku kokee ne oleellisiksi tavoiksi rakentaa identiteettiään, mutta niitä ei tulisi missään nimessä pakkosyöttää kenellekään parisuhteessa.



Sama koskee kaikkia hoplop- ja merirosvosynttäreitä, joulun-, juhannuksen-, pääsiäisen ja vapunviettoa jne jne.

Mitään pyhiä, ei edes syntymäpäiviä.



Jos haluamme juhlia teemme sen heti tai sovittuna päivämääränä. Helpottaa aikataulua, kun ei juosta pyhien tahtiin. Etenkin kun olemme ateisteja

oli nimenomaan äitienpäivät. Isä oli paljon poissa, mutta äitienpäivänä oli oikea superisä. Tosin ei kylläkään syöty mitään kuivakakkua, vaan tehtiin yhdessä vaikka mitä herkkuja.

Yksikään lapsi ei muistele vanhempana, miten kaikkein mukavimpia päiviä olivat äitienpäivät ja muut kissanristiäiset, jolloin kokoonnuttiin koko perheellä syömään kuivakakkua.

kotona nousevat ne, jolloin vain ollaan kotona, ei tehdä mitään suunniteltua eikä varsinkaan ole kiire mihinkään.



Ja tällaisen tekemisen vastakohta ovat skemaattiset juhlat, jolloin on kovalla tohinalla täytettävä etukäteen määritettyä muotoa.

Huvittavaa, miten omien miestensä ajattelemattomuudesta

katkeroituneet palsta mamat taas haukkuvat ap:tä turhan nipottamisesta ja siitä, miten miestä pitää ymmärtää. Ja äitienpäivän turhuudesta ja imelyydestä ruikuttavat korkeintaan ne, joita ei ole koskaan kyseisenä päivänä muistettu.

Mä olen nähnyt sivusta myös toisinpäin samanlaista, eli isänpäivänä isä on laitettu lapsenvahdiksi, kun äiti "toteuttaa itseään" harrastustensa parissa. On se nyt kumma, ettei sen vertaa voida toisen roolia vanhempana juhlistaa, että yhdessä tehtäisiin jotain mukavaa perheenä. Täydellistä puolison mitätöintiä. Mutta tuossa tapauksessani onkin nainen narsistisesti häiriintynyt.

Ap:n miehen toiminta kuulostaa kyllä paitsi erikoiselta myös erittäin itsekeskeiseltä ja jopa epäilyttävältä omiin korviini.

vaan just se että vanhemmat oli läsnä ihan arjessa.

Vietiin koko suku (n. 40 henkeä) mummo jonnekin kauniiseen paikkaa syömään. Sen jälkeen kokoonnuttiin kaikki mummon luokse kakkukahveille.



Oli ihanaa, kun oli kaikki serkut koossa. Äitienpäivästä aina alkoi kevät.

Mitään pyhiä, ei edes syntymäpäiviä. Jos haluamme juhlia teemme sen heti tai sovittuna päivämääränä.

Toki sillä erotuksella että mitään ei juhlita, koskaan. Sen on kylläkin mies päättänyt. Edes hääkakkukahveja ei saatu juoda. se pikkuisen syö vaimoa kun mitään koristeitakaan ei saa laittaa, pääsiäistiput hemmettiin vaan ja joku joulu... pyh! Ihan kiva jos molemmille passaa.

kuinka äitiä hemmtellaan. Ei lapset opi sitä itse, jos ei mallia. Sen jälkeen voi mennä vapaat viettää, jos juuri nyt on semmoinen viikonloppu milloin pakko mennä. Itse järjestelin poikien kanssa menot eri viikonlopulle, ei niin yhdestä viikonlopusta kiinni. T: isä 40 v

oli nimenomaan äitienpäivät. Isä oli paljon poissa, mutta äitienpäivänä oli oikea superisä. Tosin ei kylläkään syöty mitään kuivakakkua, vaan tehtiin yhdessä vaikka mitä herkkuja.

Yksikään lapsi ei muistele vanhempana, miten kaikkein mukavimpia päiviä olivat äitienpäivät ja muut kissanristiäiset, jolloin kokoonnuttiin koko perheellä syömään kuivakakkua.

vr helatorstai (joo ei mekään sitä mitenkää "vietetä")

pistä jo kalenteriin ja suunnittele joku reissu sille päivälle, itsellesi

Jos mies vie auton.



Mä en kyllä ymmärrä, miten kolmen lapsen kanssa pärjää, ettei perheessä ole kahta autoa.



Tai sitten sanot miehelle, että tarvitsette ehdottomasti auton omien viikonloppusuunnitelmienne vuoksi. Jos mies vie teidän auton, lainatkoon teidän käyttöön auton joltain kaveriltaan poissaolonsa ajaksi.



Näin ainakin tapahtui, kun mieheni lähti kavereidensa kanssa kahdeksi viikoksi Lappiin yhden kaverin autolla. Tuon kaverin vaimon laskettuun aikaan oli kuukausi (en tajua, miten päästi miehensä lähtemään) ja mieheni jätti sitten oman autonsa tuolle naiselle Lapinreissun ajaksi.

jos ihminen pitää juhlimista aikuisena turhanpäiväisenä.



Ja ihmisten merkkipäiviin, kuten syntymäpäiviin ja äitien- ja isänpäiviin suhtautuminen kertoo ainoastaan muista perheenjäsenistä ja heidän kyvystään antaa arvoa muille ja nostaa heidät päivänsankariksi, ei suinkaan siitä, tykkääkö itse isoista juhlista vai ei. Mielestäni kertoo ihan suoraan kypsymättömyydestä, jos ei pysty antamaan esim. puolisolleen kerran-pari vuodessa tunnetta siitä, että hän on ansainnut päivänsankarin asemansa ja hieman ylimääräistä hellittelyä/kunnianosoituksia. Ei siihen tarvita virallisia pokkurointijuhlia, joten ihan turha vedota sellaiseen.

Henkisesti pyhä ihminen ei juhli itse, eikä kestitse muita. Elämä ei ole juhlaa, se on hyvä oppia jo nuorena. Juhlan jälkeen on vaikea palata arkeen ja moni jääkin sille tielleen ja toistaa juhlan joka viikonloppu.

Parempi olla vaatimaton ja kärsiä elämästä. Elämä on tarkoitettu kärsimykseen. Jeesuskin kärsi ristillä meidän vuoksi.

jos ihminen pitää juhlimista aikuisena turhanpäiväisenä.

Ja ihmisten merkkipäiviin, kuten syntymäpäiviin ja äitien- ja isänpäiviin suhtautuminen kertoo ainoastaan muista perheenjäsenistä ja heidän kyvystään antaa arvoa muille ja nostaa heidät päivänsankariksi, ei suinkaan siitä, tykkääkö itse isoista juhlista vai ei. Mielestäni kertoo ihan suoraan kypsymättömyydestä, jos ei pysty antamaan esim. puolisolleen kerran-pari vuodessa tunnetta siitä, että hän on ansainnut päivänsankarin asemansa ja hieman ylimääräistä hellittelyä/kunnianosoituksia. Ei siihen tarvita virallisia pokkurointijuhlia, joten ihan turha vedota sellaiseen.