Viisaudenhampaan poisto: kykenitkö töihin seuraavana päivänä?

Mulla poistettiin leikkaamalla 2+2 viisaudenhammasta jo lukioaikana ja suoraan lekurista menin kouluun. Illalla poskea särki ja kuukauden oli turvoksissa, en edes kipulääkettä saanut.

Juu ei mitään ongelmaa. En tarvinnut ainuttakaan särkylääkettäkään.

Saman päivän otin iisisti mutta ihan normaalisti tein kaikkea muuta. Seuraavana päivänä kävin salillakin yms. (yläviisuri, hyvin kasvatettu sellainen. Katsotaan miten alaviisureitten kanssa käy, toinen kasvanut kokonaan ulos, toinen vain puoliksi)

Alaviisurit poistettiin leikkauksella ja murskattiin samassa yhteydessä kun ei leikkausviillosta huolimatta meinanneet irrota. Naama oli kolmion muotoinen monta viikkoa, ja kipu ihan helvetillinen. Kipulääkkeeksi sain ibusal 400 mg reseptillä (no, ehkä se oli reseptillä halvempaa mutta tuntui lähinnä siltä että lääkäri vittuilee). Opiskelin silloin, joten olin vain sitten pois koulusta tein niska limassa korvaavia tehtäviä. Puhumaan pystyin kyllä heti kun puudutus oli loppunut (ja kipu alkoi). Leikkaushaavat tulehtuivat lisäksi monta kertaa, eli muutama antibioottikuuri siihen perään.

Yläviisurit revittiin ihan tavallisesti, pystyin töihin jo samana päivänä, ei tullut jälkiä eikä turvotusta eikä puudutus estänyt puhumistakaan (ei kestänyt niin kauaa). Kaupan kassalla olin siihen aikaan töissä.

Se on tuurista ja hampaiden asennon hankaluudesta kiinni. Ja puudutuksen määrästä tietysti.

Menin suoraan poistosta töihin, työni on kevyttä istumatyötä IT-alalla. Särkyä oli alaviisureista jotka leikattiin, viikon verran, mutta kunnon lääkkeillä se pysyi siedettävän rajoissa ja töissä sitä ehtii vähemmän murehtia kuin jos kotona olisi maannut saikulla.

No en päässyt töihin, verta valui ja kipu aivan helvetillinen, edes synnytys ei sattunut niin paljoa. 3 viikkoa join mehukeittoja pienillä kulauksilla, söin vahvoja kipulääkkeitä, jotka eivät edes vieneet kipua kokonaan pois mutta pää oli sekaisin ja nukahtelin koko ajan. 3 antibioottikuuria ja myöhemmin juurien poisto.

Menin seuraavana päivänä ihan normaalisti töihin. Buranaa vedin muutaman päivän. Multa otettiin kaikki neljä viisuria kolmella eri kerralla, joka kerralla menin aamulla töihin. Sattuihan hampaisiin jonkin aikaa kun etsivät uusia paikkojaan, mutta burana auttoi. Eniten haittasi ne kolot, joihin meni alussa väkisinkin ruokaa. 

Minulla on poistettu molemmat alaviisurit repimällä, toinen viime kesänä, toinen tänään. Molemmat olivat poistettaessa reikiintyneitä ja muutenkin huonossa kunnossa. Molemmissa oli myös kova särky.

Ensimmäinen ei meinannut irrota millään, ja isokokoinen mieslääkäri väänsi sitä seisaaltaan tunnin ja pyyhki lopuksi hikeä otsaltaan. Tilanne oli hupaisa. Poiston jälkeen olin viikon verran todella kipeä ja jouduin syömään kasisatasta buranaa. Leuassa oli lievä lukko, haava tihkui verta ja viereinen hammas ärtyi pahasti. Jouduin käymään pariin kertaan tohtorin pakeille, jotta muuttunut purenta saatiin kuntoon. Olin kesälomalla, joten saikkua en pyytänyt.

Nyt toisella kierroksella olin valmistautunut samaan tuskaan, mutta nyt hammas irtosikin kymmenessä minuutissa. Tikkejä ei tarvittu tälläkään kertaa, eikä kipua ainakaan vielä juuri tunnu. Sain päivän sairauslomaa, sillä puudutuksen takia en pystynyt puhumaan ja haava vuosi verta. Ammatiltani olen opettaja.

Minulle on jäänyt poistoista positiivinen fiilis, ja aion poistaa yläviisuritkin (ennen kuin alkavat reikiintyä), jos hammaslääkäri siihen vain suostuu. Normaali paikkaus ja juurihoito ovat mielestäni ikävämpiä toimenpiteitä kuin hampaan poistaminen repimällä.

Molemmat yläviisurit poistettu ja molempien jälkeen menin suoraan hammaslääkärin tuolilta töihin huoltsikalle. Vähän puhe shöshötti ja parin tunnin päästä alkoi särkeä, mutta buranalla pärjäsi

Silloin olin vielä opiskelija (2000-luvun alkua). Eipä tuntunut juuri missään jälkeenpäin, olisko lekuri käyttänyt hommaan puudutusajan + 10 sekuntia per hammas. Plop vaan. Ikävämpää tietysti, jos juuret on haaraiset ja vaikeat, silloin sairis on paikallaan.

En saanut sairauslomaa, joten menin suoraan hammashoitolasta töihin tuppo suussa. Työskentelin silloin tullivalvojana.

Viisurin poiston jälkeen pääsin töihin saman tien ilman mitään ongelmaa. Vetämällä otettiin pois. Sen sijaan jouduin olemaan kotona viikon ennen poistoa. Kipu sietämätön eikä suu auennut kuin juuri sen verran että burana mahtui hampaiden välistä kun oikein asetteli. Poski kuin täytetty ilmapallo ja kuumeenkin se hammas nosti. Vaan kun ei saanut aikaa ennen kuin seuraavan viikon perjantaille, kun kipu alkoi edellisenä perjantaina. Oli sitten pitkiä päiviä. Ainoa hyvä puoli oli, et kiloja lähti, kun ei voinut syödä kuin pillillä :)

Viisureista olen mennyt samana päivänä töihin. Alapuolet on kyllä sitten tulehtuneet ja extra-tutkimiset (ettei mitään vaan jäänyt) ollut noin 3vrk päästä ja ab-kuuri päälle, helvetillistä aikaa mutta ihan ok töissä meni.

Nyt 1,5vk sitten leikattiin ihan muu takahammas jossa oli hankalat juuret. Sain loppupäivän saikkua kun pyysin (ei olisi ollut automaattisesti), hyvä olikin kun vuoti verta rankasti iltaan asti ja tuppoa vain purin. Leukaluutakin piti tuossa leikata. Seuraava päivä jo töitä,olen pph. Nyt 1,5vk kärsitty kivusta, panacodin voimin mennään. Kerran kävin kesken työpäivän lasten kanssa hakemassa jonkun lääketupon hammaskuoppaan, en nyt tiiä auttoiko se. Ehkä, nyt pärjää jo 400buranalla..

Mutta siitä illasta vielä pakko sanoa että ehkä siinä on perää ettei kannata nostella painavia leikkauksen jälkeen.. kyseisenä iltana oli lasten harrastus ja jouduin nostelemaan meidän 2,5v lasta kiipeilytelineelle. Jokseenkin alkoi kipinät vilistä silmissä ja oli pakko istua alas!

En olisi kyennyt töihin viisurileikkauksen jälkeen. Minulta on poistettu kaksi ihan tavallisesti vetämällä ja kaksi kirurgilla. Vedettyjen jälkeen olin suht ok, tietysti vähän kipua ja vuotoa mutta meni nopeasti ohi.  Näistä leikatuista olin tosi kipeä useamman päivän. Ensinnäkin puhe ja syöminen oli tosi hankalaa, minulle tuli voimakas leukalukko enkä saanut suuta auki kuin pari senttiä max. Lisäksi naamani turposi aivan valtavasti vaikka pahoja mustelmia ei tullut. Särky oli tosi voimakas ja jouduin napsimaan lääkettä vähän väliä, kylmää piti varoa tosissaan ja rasittua ei saanut. Minulta jouduttiin varsinkin toisen kohdalla rikkomaan myös leukaluuta, ja särkyä oli pitkään, varmaan ajoittain melkein vuoden kuluttua leikkauksesta. Ilmeisesti hermot vaurioituivat jonkin verran. 

Kyllä. Ammatti on kirurgi.

Aaaapua, alavisurin poisto tulossa ja että pitikin lukea näitä! Pääseekö sieltä hampilasta kävellen pois vai pitääkö tilata taksi jos on ihan tokkurassa turvonneena ja verta valuu pitkin suuta.... alavisuri on vinossa ja ihan kunnolla näkyvissä, siinä on sit varmaan metrin juuret jo...

Toimistossa olisi varmaan voinut olla, mutta satuin olemaan kesäharjoittelussa yhdessä tehtaassa ja siellä oli niin pölyistä yms. että lääkäri suositteli olemaan kotona sen pari päivää + vkl ettei sitä pölyä kerry sinne haavaan.

Mulla oli 4pv saikkua, mutta multa poistettiin kaikki neljä leikkauksella yhdellä kertaa. Asiakaspalvelussa olin.

Dippatyötä tein ja kyllä menin töihin joka kerta (4 hammasta, 3 poistokertaa). Leikkauksen jälkeinen ilta oli yleensä vähän särkyinen mutta muuten noista parani oikeastaan aika hämmästyttävän nopeaan kun ottaa huomioon, että hampaat ronkittiin leukaluun sisältä, missä kasvoivat poikittain muita hampaita vasten ja  juuret ristissä.

Riippuu työstä. Jos asuu työpaikan vieressä tai pääsee autolla vaan istumaan toimistolle niin jotakin voi saada aikaiseksi. Mitään fyysistä ei pysty tekemään, eihän voi edes syödä kunnolla ruokaa. Myös yöunet jäävät vähiin kun kipu alkaa aamuyöstä. Mutta esimerkiksi opettajana voisi toimia jos pitäisi vaan kokeita aamusta iltaan tai laittaisi oppilaat tekemään ryhmätöitä, aineita tai katsomaan elokuvia.

Enpä ole koskaan kuullut että tuohon saisi sairaslomaa! Omat viisaudenhampaani poistettiin leikkaamalla (kasvoivat luuta pitkin) kun olin lukiossa. Leikkauspäivänä en enää ehtinyt tunneille mutta seuraavana päivänä normaalisti koulussa. Ensin oli toinen poski kuukauden  mustana ja sitten toinen...