+++Kesähelmet viikot 14&15+++

Hei!



En olekaan taas aikoihin kirjoittanut, joten nyt tuumasta toimeen. Olo on jo varsin elefanttimainen ja tuntuu, että kaikki ohikulkijat tuijottavat :)

Joku valitti suonenvedoista; minä sain apua magnesiumista (Emgesan-nimellä apteekista) ja venyttelystä iltaisin. Asennon hyvänä pitämiseen olen halaillut nukkuessani tyynyä: vatsa ei osu suoraan patjaan eikä siis puristu liikaa. Toimii ainakin minulla kohtuullisen hyvin. Ensimmäisessä raskaudessa muistelen nostaneeni jalat koholle taittelemalla toisen peitteen jalkopäähän, mutta nyt en ole siihen vielä turvautunut.

Olen käynyt ahkerasti joogassa; suosittelen! Tosin näyttää riippuvan paljon opettajasta, mitä äitiysjoogassa tehdään...

Jollakin oli närästystä - Rennie-nimistä lääkettä otin myös aikoinaan esikoisen kanssa, nyt ei ole vielä sellaiseen ollut tarvetta.

Minunkin vauvani liikkuu reippaasti, käveleminen on monesti hankalaa kun supistaa, joten olen ryhtynyt ajelemaan julkisilla aivan lyhyitäkin matkoja. Lasten kanssa en ota enää ollenkaan vaunuja mukaan, kun niiden työntäminen on täyttä tuskaa. Onneksi lähipuistoon jaksaa keskimmäinenkin kävellä.

Töissä olen vielä jaksanut, kunhan sinne asti siis pääsen :) Liikun sielläkin kyllä hissillä aina ylöspäin, kun hengästyn hurjasti portaissa.

Jos joku muuten haluaa tuota listaa ketjun alussa päivittää, niin laskettu aika on 13. kesäkuuta ja Kätilöopisto, kolmas lapsi.

Hyvää loppuodotusta kaikille!



Cedarfalls

31+1

Joku kyseli myös kestovaipoista; meillä on ollut lapsilla Popolinon all-in-one ja niistä olemme pitäneet kovasti; helppokäyttöiset ja -hoitoiset ja kuivuvatkin nopeasti.

Toivottavasti kaikki saavat kasvattaa asukkejaan ainakin riittävän turvallisille viikoille. Henkinen prässi on varmaan suunnaton, kun huoli lapsesta painaa ja itse ei oikeastaan voi tehdä muuta kuin vatvoa asioita mielessään. Voimia.

Itse olen tyttöjen kanssa käyttänyt kestovaippoja, joista niistäkin ehdin tietenkin luopua, kaikista. Tällä kertaa ajattelin jättää kestoilun, vaikka en kokenut sitä aiemmilla kerroilla erityisen työlääksi. Tällä kertaa, kun perheen koko kasvaa jo viiteen, ajattelin säästää itseäni pyykkäysrumbalta. Se mistä en edelleenkään ole valmis luopumaan, on vauvaruokien itse valmistaminen. Lapsemme eivät ole syöneet valmisruokia tähän päivään mennessä, paitsi hernekeittoa. Mieltäni yritän kompensoida aiheuttamastani ympäristökuormituksesta autoilun vähäisyydellä (asumme keskustassa), kierrättämisellä ja erilaisilla järjestöjen kuukausitukemisilla.

Sain kutsun ystäväni "baby showereihin". Jotenkin kyseinen tapahtuma ei sovi pirtaani (kyseessä on jenkkityyliset teemajuhlat tilattuine heliumpalloineen ja sinisen teemavärin kanssa). Ajattelin jättää väliin. Ajatuskin osallistumisesta tuntuu vieraalta, kun en itse ole vatsanpalvoja vaan raskaus tuntuu luonnolliselta siinä missä raskaudetonkin olotila. Joku naisten välinen hemmottelu-/herkutteluilta olisi kuulostanut luonnollisemmalta, ilman lahjalistaa vauvalle, joka syntyy lähes kolmen kuukauden päästä.

Jatko-osaa odotellessa, kun harrastuksista hekureissu kutsuu.

Onnistuin tosiaan kadottamaan puolet kirjoittamastani tekstistä leikkaus ja liimaus-sähläämiselläni, kun aloin hätäpäissäni kiirehtimään. Ja koska olin niin varma palstalle kirjoittamistaidoistani, en kopioinut valmista tekstiä Wordiin kuten yleensä varmuudeksi teen. Palaan takaisin vanhaan käytäntööni siis taas ensi kerralla.

Äitiysloma alkaa tosiaan vajaan kahden viikon kuluttua. Kuukausi takaperin olin ihan varma, että kutsu sairauslomalle käy aiemmin. Mutta raskauden puolivälissä pari kuukautta kestäneet liitoskivut ja niitä seuranneet päivittäiset 20-40 kertaa toistuvat, säännölliset harjoitussupistukset loppuivat pari viikkoa sitten. Kohdunkaulan vaivat olivat kuitenkin pehmittäneet viikolla 30 ja kaulaa oli hävinnytkin kaksi senttiä. Lääkäri antoi kuitenkin luvan jatkaa töissä, koska kohdunsuu oli kiinni. Sairaslomalle olisin päässyt, mutta vain oman jaksamiseni vuoksi, en lääketieteellisestä tarpeesta. Kun vielä kuukauden kestänyt yövalvominen, pätkäunet ja pissareissutkin ovat jostain syystä loppuneet, väsymyskin on helpottanut. Vaivojen kaikottua jaksaa taas ihan eri tavalla.

Sitä ei käy kieltäminen, että ajatukset ovat jo vauva-arjessa, eikä ajatus lomalle jäämisestäkään tunnu enää pahalta. Töiden päättyminen tarkoittaa kuitenkin kiirettömän arjen alkamista. Töissä käydessä, kun töiden ohella on hoidettava ihan samat kotiin ja perheeseen liittyvät asiat kuin kotona ollessa. Pyykit on pestävä, ruoat on tehtävä, kaupassa on käytävä, kotia on siivottava, lapsia viedä harrastuksiin ja kavereilleen, mukavista leikkimisistä ja ulkoiluista puhumattakaan, ihan samalla tavalla töiden ohessa kuin kotona ollessa. Arki siis kevenee siltä osin. Vauvaa varten emme ole vielä laittaneet tikkua ristiin kotona, mutta luotan siihen, että kotiin jäädessä nekin asiat ovat hoidettu muutamassa päivässä niinkuin aiemmilla kerroilla.

Sitten varsinainen ON liittyen raskauteen: Tänään juuri kävimme neuvolassa. Painoa on tullut vajaat viisi kiloa raskauden alusta. Terveydenhoitaja muistutteli syömisestä, ei ollut aivan tyytyväinen. Sf-mitta on jo melkein suurempi kuin aiempia synnytämään lähtiessä eli 28cm. Hemoglobiini oli noussut itsellään 136:teen, vaikka lopetin lisäraudan syömisen vatsaoireiden vuoksi. Kaikki muu vaikutti olevan kunnossa paitsi, että vauva on ilmeisesti kiinnittänyt takapuolensa lähtöasemiin. Kaksi viikkoa on kuulemma aikaa kääntyä itsellään, ja sitten yritetään kääntää. En osaa olla asiasta huolissani, eiköhän aika hoida tehtävänsä.

Mimmie 32+4

pahoitteluni. En kyllä ajatellut ihan tuollaistakaan julkaisumuotoa, mutta ehkä äitiyslomalla aikaa jää myös palstakirjoittamisen harjoitteluun :D Syytä ainakin olisi.



Puutun koontilistalta, mutta ei sen väliksi. Lisäystä ei ole pakko suorittaa, jos siitä on lisävaivaa.



Tiedot ovat kuitenkin:



mimmie

3. lapsi

Tyks

Täällä kolmatta viikkoa kestävä flunssa ei ota vain rauhoittuakseen, tosin limaa irtoaa hyvin eli sen puoleen mukava ettei ahdista keuhkoputkia. Astmalääkäri kun olisi tulossa..

Kävin myös itse synnärillä tarkastamassa tilanteen kun iski sellainen kipu viikonloppuna ja oli sellainen outo olo. Kaikki oli ok, vauva kääntynyt jo pää alaspäin. Onko muilla? Vielä tosin mahtuu kääntymään takaisin.. mutta sen suhteen painetta alas tuli kovasti ja luukivut aivan järkyttävät!!



KESTOILUSTA: Lähipiirissä ovat kestoilleet ja onhan siinä se oma juttunsa, ehkä mulla lähinnä se vaikeus aloittaa. Yhden lapsen kanssa kestoilin hetken aikaa mut en vain löytänyt sitä fiilistä siihen. Katsotaan, en nyt kiellä sitä ettenkö alkaisi.



VALMISTELUISTA: Olen laittanut hyllylle valmiiksi 56-62 kokoista vaatetta ja hieman penkonut lapsien äitiyspakkauksia etsien harsoliinoja ja sellaista. Pesen kuitenkin ne vielä, mutta näen nyt vähän millaista vaatetta tarvin. Kirppikseltä tein ihania löytöjä: aivan uusia bodyjä 50 senttiä! En viitsi ostaa sitä pienintä kokoa kalliilla.. mutta tiedän kuinka mukavaa on että aluksi edes joku vaate olisi vähän sopiva.



KESÄVAUVASTA: Millaisia vaatteita kesällä syntyvät tarvitsevat? Kun en muista..esikoinen syntyi elokuun lopulla ja pian tuli sellaiset ilmat että sai olla välipuku. Toinen syntyi keskellä paukkupakkasia :) Ajattelin että lyhythihaista on varmasti vähän turha hankkia, koska suosittelevat pitkähihaista vastasyntyneelle. Jos sitten joku nuttu ja sellaista..



Kuukausi vielä äitiyslomaan,huoh. Täällä on monta jotka aloittavat ihan justiinsa lomansa!! Ja pian alkaa tulla vauvauutisia, se on jännä vaihe se ;)



t. p ja rv 29+3

Minäkään en ole tuosta kestoilusta oikein innostunut. Synnytin viime kesäkuun alussa pojan ja meillä tuli kyllä todella tarpeeseen lyhythihaiset paidat/bodyt. Välillä oli niin kuuma että jouduttiin nukuttaan vauvaa pelkkä vaippa päällä ja yöksi siti tuulettaa taloa et vauva olisi saanu kuumuudelta nukuttua, joten olen hankkinut tälle vauvalle monta hiatonta bodya varalta, jos on taas lämmin kesä (ovat luvanneet kuumempaa kuin viime kesästä).Laitos kassiin laitan kuitenkin pitkähiaisen ja jonku ohuen "takin" ja tietty myssyn ja potkarit, kun eihän sitä tiedä millainen sää on kotiinlähdönaikaan. maillä ei ole kyllä kotimatkaa kuin 20km, et nopeesti päästään kotia vaihtaan pienempää vaatetta, jos on hellepäivä... Mulla on aina aamuisin todella heikko ja huono-olo.. =( Oli edellisessä raskaudessaki sama vaiva, mut mitään hoitokeinoa en vaivaan ole keksinyt... Iltapäivät sit olo ihan hyvä, onneksi... Pikkuhiljaa alkaa selkärärkyjä olla ja paikkojen puutumista ja turvotusta... T:minnaht 29+3

pitkästä aikaa minäkin jaksan jotain kirjoittaa, koetan heti alkuun muistaa kommentoida juttujanne.



eli vauvan liikkeistä. meillä tää kaveri oikeastaan enää möyryää ja puskeee jollain ulokkeellansa ja aika usein tuntuu sellaista ihmeellistä hipellystä ihan kuin vaavi kuvittelis soitavansa pianoa;). liikkeitä kuitenkin tuntuu usein joten ei oo tarvinnu sillä saralla huolestua.



vaatteita on meillä hankittu vain muutama kirpparilta ja loput oon saanu kavereilta ja pienin koko on 56cm kun meillä on kaikki lapset ollu niin pitkiä, että alle sen ei oo ollu mitään käyttöä. sairaalasta kotiutumiseen varmaan otan sellaisen kevyen froteepuvun minkä alle ei tartte paljoa pukea niin ei tartte pähkäillä kauheasti onko liian kuuma. sit jos on kylmempi ilma niin voi vaan pukea sinne alle vähän enemmän.



ON sen verran et tänään olin neuvolassa ja jätkä oli edelleen sit poikkitilassa tod näk jalkatarjonnassa. sf-mitta oli 32 eli yläkäyrillä mennään ja sykkeet siinä 150 molemmin puolin. verenpaine ok ja pissa puhdas, joten seuraava käynti taas kahden viikon päästä ja sit onkin enää viikko seuraavaan taysin ultraan ja sit kyl jo on vähän viisaampi jos hän vielä sillon istuu väärin päin niin aletaan varmaan lääkäreiden kans keksustelee eri synnytysvaihtoehdoista..



no joo, koetan olla sitä murehtimatta tässä välissä, aikaa on kuitenkin vielä kolme viikkoa siihenkin ja sit vielä siitä 4 viikkoa laskettuun aikaan.



hyviä vointeja kaikilel ja ihanaa keväistä loppuviikkoa!!!



bldr 33 tasan

Pitkästä aikaa meidänkin kuulumisia.. Pakko kirjottaa ettei tarvis imuroida. :)



Eli sairaslomalla oon ollu jo tammikuun lopusta. Muutamia työkokeiluja on ollu tässä välillä, mut ei onnistu niin ei onnistu. Selkäkipu on ollut syynä ja selkäkivun syy on se, että mun toinen jalka on tyyliin 2cm pitempi ku toinen. Ihan kiva että nyt löyty kuitenkin syy näille kivuille, niin on jotenkin helpompi asia hyväksyä. Aika vaan meinaa tulla pitkäksi.. Yli 2kk kun oon ollu vaan kotona.



Siihen nähden että tätä aikaa tässä olis vaikka kuinka paljon, niin en oo paljon mitään saanut valmiiksi. Jotenkin kaikesta vaan ajattelee, että ei vielä oo kiire.. Se kiire vaan tulee sit yhtäkkiä. Ja olis muutenkin noloo lähtee synnyttämään pari viikkoo etuajassa ja tajuta että mies joutuu hoitaa kaiken kotona sairaala-aikana. Vaatteet oon sit saanu pestyä ja samoin harsoliinat. Pesin ne jopa ihan ohjeitten mukaan ja kuivasin ihan narulla enkä rummussa. Nauratti vaan, että montakohan kertaa ne kakkabodyt jaksaa pestä tasan niis asteissa kun pitää ja kuivata narulla ja viikata siististi. Tuskin montaakaan kertaa. No ompa nyt ees kerran. :) Huuhteluainetta, jota siis normaalisti aina käytän, en laittanut nyt vauvanvaate koneellisiin.. Ootteko vauvanvaatteille käyttänyt? Jotenkin epäilin, niin en sitte laittanut.



Vaunut meillä on jo ollut pitemmän aikaa valmiina. Viime viikolla käytiin tilaamassa kaukalo ja jalusta. Maxi-cosin ihana vaaleensini-punanen. :) Hankala vaan kaikki tavarat pistää niin neutraalin värisenä, et kävis sitte oli tyttö tai poika.. Tylsää suorastaan. :) Mut yks ultra on vielä jäljellä, et jospa se sielä vielä selviäis. Tähän asti siis ei vaan oo kätilö osannut sanoa.



Lääkärikäyntien määrästä oli puhetta.. Meidän neuvolassa on kolme lääkärikäyntiä sekä ensi- että uudelleen synnyttäjille. Pikkusen eri aikataulussa, mut on kuitenkin. Ja musta se on tosi tärkeetä että niitä on. Itestä jotenkin kuulostaa ihan hullulta, että toiset on nähneet vauvansa vaan rakenneultrassa ja siinä alkuraskauden ultrassa (mikä ikinä onkaan nimeltään).. Kun mun masuun on nyt jo katottu kuus kertaa. Kai se vaan niin paljon on kiinni lääkärin ja terkkarin mielenkiinnosta.



Kestoja ajattelin kyllä kokeilla, mut en todellakaan mitään pelkkää kestoilua edes harkitse. Sen verran paljon meillä kahdellakin jo tulee pyykkiä, että en nyt mitenkään tarkotuksella sitä aio lisää hankkia.



Vaivoja ei sinänsä oo kauheesti ollut. Nää perus väsymys, vähäinen närästys, turvotus, harjotussupistukset jne. Selkä on aiheuttanut eniten vaivaa, mutta oon mä senkin kanssa pärjännyt kun on ollut pakko. Nukkuminen vaan meinaa olla tosi hankalaa. En alkuun saa unta, mut sit ku nukahtaa, pitää jo herätä vessaan. Ja kun vessaraissun jälkeen taas uudestaan pitäis nukahtaa, niin ei tuu mitään. No onneks ei oo töihin tarvinnut, niin ei oo tarvinnu sitäkään stressata. Kelan rahoilla ei tietty paljoo juhlita, mut silti ihan hyvin on pärjätty. Eipä mun oikein mistään oo tarvinnu silti luopua.



No ens viikolla neuvolaan taas ja sit niitä onkin kahden viikon välein. Kiva et on aina jotain mitä odottaa. Muutakin siis kun itse laskettu aika. :)



Panumilla ja Raimo 32+0

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!! Ihanaa kesä tulle!!!

Vähänkö syyhyäisi sormet jo kukkapenkeihin yms. vaikka meillä ainakin pihassa vielä lunta vaikka millä mitalla..

Luulen että tuosta suurimasta kasasta voi laskea vielä heinäkuussa..



Niin kivahan se on haaveilla pihan laitosta yms. Kun tänään tuntui käyvän niin kovin jalkoihin, selkään ja nivusiin jo ihan pelkkä pienten kanssa ulkoilukin. Hissuksiin käveltiin ja touhuiltiin muutama tunti ja nyt on pakko istua ja nostaa jalat ylös. Onneksi on olemassa nämä päiväuniajat! Toivottavasti tämä ei vielä ole alkua koko loppuraskauden liitoskivuille. Joilta olen siis aika kivasti vielä välttynyt, mutta aiemmissa raskauksissani aina kärsinyt.



Paelle77: Mietti kesävauvan vaatetusta. Sitä minäkin mietiskelin kaivellessani pieniä paitoja ja pöksyjä jo vähän esiin. Meillä on esikoinen syntynyt kesäkuussa ja kaksi muuta ovat elokuisia, kesän lapsia siis kaikki. Mutta silti saa taas miettiä että mitä sille pienelle päälle laittaa! Ja toisaalta kesäkuussa voi olla vielä aika viileätkin ilmat tai sitten jo ihan helle. Joten lyhyt sekä pitkähihaisia bodeja minä ainakin esille kaivoin. Ajattelin pesaista vielä jonkusen fleesepuvun tms.



Jaksuja kaikille sairaslomalaisille ja erityisesti vuodelepoon joutuneille!!! Enää ei ole matkaa kamalan pitkälti!!



Pönttis 32+0

Bldr ja mimmie: Teilläkö ne oli pienokaiset vielä vähän hassuin päin masussa? Mitenkä muilla joko ovat kääntyneet lähtöasemiin? Kyselin tätä siksi että tämä meidän pienokainen se senkun istua tököttää tuolla mahassa vaikka nuo kolme edellistä ovat olleet tässä vaiheessa jo kovasti päät alaspäin. Itse olen ehtinyt jo siitä vähän huolestuakin.. Vaikka toki tiedän että voi vielä aivan hyvin itsekseen kääntyä ja todennäköisesti kääntyykin. Kuitenkin jo netistä katselin juttuja perätilasynnytyksistä kun sekä kääntöyritykset että varsinkin sectio kuulostavat tosi kammottavilta.. Nyt vain yritän olla ajattelematta koko asiaa..



Kuitenkin: Mitä teille muille on sanottu. Kuinka pitkään odotellaan että kääntyykö itse? Onko kenelläkään kokemuksia kääntämisestä tai perätilasynnytyksestä?



Pönttis

Täälläkin liikkeet on enää sellaista möyrintää. Välillä tuntuu kääntävän pepun puolelta toiselle, mutta muuten lähinnä nyrkkeilee ja suoristelee jalkoja. Pää on kyllä tosi alhaalla ja vatsa tipahtanut alas, näyttää kun roikkuisi pallo alavatsasta:)



Tekemisen puute vaivaa, ei jaksa siivota eikä löhötä, tekee mieli tehdä kaikkea muttei tiedä mitä tekisi:) Kaikki vauvan vaatteet yms on vielä pesemättä, ehkä niitä pitäisi alkaa pesemään ja silittelemään. Jotenkin luulin nauttivani tästä omasta ajasta enemmän, kun lomaa niin kauan odotin.



Mä olen kanssa ostanut lyhythihaisia bodeja. Ajattelin, että kun ei suoraan auringossa ole kuitenkaan niin noi olisi viileämpiä kuumimpina päivinä. Pihalla tullaan kuitenkin olemaan suuren osan ajasta. Olen myös ostanut ihan pieniä 50cm vaatteita, olen tykännyt että on pieniä aluksi niin ei paina vauvaa kun makoilee tai tarvitse käännellä hihoja yms.



Täällä supistusten määrä vaan kasvanut, ei paljoa tarvii tehdä kun saa koko ajan pysähdellä kipuihin. Odotan kyllä niin lääkärikäyntiä, että näkee onko näistä mitään hyötyä ollut kohdunsuulle vai ihan vain "turhaa" kärsimistä. Jotenkin mulla on vain sellainen olo, että ei mene kauaa niin olen synnärillä, en tiedä miksi mutta olo vain sellainen. Jotenkin selkää särkee, väsyttää ja samantyyppinen olo kun oli kuopuksen synnytystä ennen. Ehkä vain odotan sitä niin kovasti että siksi tuntuu tältä.. Rajapyykkinä olen pitänyt 35 vkoa jonka jälkeen saisi mun puolesta syntyä, silloin pääsee Jorviin ja on jo aika hyvän kokoinen.

Mua kyllä niin huvittaa tämä vessassa ravaaminen, varsinkin iltaisin huomaan sen selvemmin, käyn 2-3 kertaa tunnissa vessassa:) Iltaisin kyllä huumori loppuu kun käy vessassa sänkyyn mennessä ja juuri kun asettautunut sänkyyn on mentävä uudelleen. Yöllä sitten vielä kerran tai kaksi herätyskäyntiä.



Nyt pihalle josko mieli siitä virkistyisi!

Mammatus tasan 31 vkoa

eli meillä on silleen että mullakin aiemmat on täs vaihees jo hienosti olleet pääalaspäin mut tää viimeisin on sitkeesti ollu mun mielestä lähes tulkoon koko ajan samas asennos eli jalkatarjonnas. oon kans alkanu miettii et mitäs jos ei käännykään (on sellainen fiilis että ei tuu kääntymään) ja mikä sit on lääkäreiden kanta synnytystapaan. tästä kyseisestä asiasta aika paljon sit eilen keskustelin erikoislääkäreiden kans kun meillä toi lapsen mahdollinen sairaus vaikuttaa aika paljon ainakin mun valmiuteen synnyttää perätilaa alakautta.



joka tapaukses erikoislääkärit oli jutellu synnytyslääkäreiden kans ja niiden mielipide oli ens alkuun et ihan turha spekuloida kun pystyy vielä näillä viikoilla kääntymään moneen kertaan. sit kun oli kuitenkin keskusteltu siitä että jos ei käänny niin mitä sitten ja synnytyslääkärin mielipide oli että jos mitat (äidin ja vauvan) on hyvät niin hyvin se mahtuu alakautta tulemaan. erikoislääkärit kuitenkin sanoi mulle heti suoraan, että heidän mielestään ainoa järkevä vaihteehto on sektio, muussa tapauksessa riskit ovat tälle meidän vauvalle kohtuuttoman suuret (ei ois terveelle lapselle niinkään suuret, mutta tässä tapaukses mahdolliset komplikaatiot vois saada aikaan todella isoa vahinkoa).



eli mäkin oon asiaa pohtinu ja tullu siihen tulokseen, että jos tää ei suostu ite kääntymään niin vaadin sit sektion enkä ota mitään riskejä vaikka kuinka synnytyslääkärit höpöttäisivät ihan onnistuneesta alatiesynnytyksestä. joka tapaukses siinä viikon 36 ultrassa sit kuulemma aletaan keskustelee muista synnytystavoista jos herra on edelleen perätilas.



jokainenhan tekee omat päätöksensä mihin on valmis ja kyllä meillä neuvolassakin kovasti painottivat sitä että eivät ne sairaalassa voi ketään pakottaa alakauttaa perätilaa synnyttämään, eli siinä mielessä tukea löytyy kyllä. tiedän sun fiilikset kun en itsekään innolla mihinkään sektioon mee mutta en kyl lähe vauvan terveydelläkään leikkimään. onneksi anoppi on lupautunu lapsenhoitoavuks joten ei tartte sillä saralla huolehtia etukäteen siitäkään.



tulipa pitkä sepustus. toivottavasti sait siitä selvää;)



hyvää loppuviikkoa kaikille!!!!



bldr 33+1

Josko mäkin taas vähän aktivoituisin myös kirjottamisen suhteen ja vähän jotain kuulumisia tänne laittaisin. Vaikka eipä tässä nyt niin ihmeempiä kuulukkaan.



Kestoilusta on ollut puhetta. Mä en oo vieläkään siihen innostunut. Ohan ne vaipat kyllä tosi nättejä ja niitä oon ihastellutkin eri liikkeissä mutta ei vaan jotenkin oo mun juttu. Mua siinä risoo se peseminen. Ja esim. meidän tarhassa ei saa kestoja käyttää joten jokatapauksessa joutuisi sitten jossain vaiheessa myös kertiksiä ostamaaan ainakin tarhaan vaikka kotona kestoilis. Ja se veden ja sähkön kulutus… No varmasti pitemmän päälle tulisi ainakin halvemmaksi kuin kertikset mutta nyt on sanottava, että tää mamma haluaa päästä helpommalla!



Meillä ei oo laitettu vauvelille vielä mitään valmiiksi. Tai siis vaunut ja istuimet ja vaatteet yms on valmiina mutta ne on vaan tungettu jonnekkin eikä siis ole kauniisti järjestettynä omaan huoneeseen. Meillä tosin on sellainen ongelma, että kaksikerroksisen talomme toinen kerros on vielä täysin rakentamatta ja alakerrassa keittiön ja olkkarin lisäksi on vain yksi makkari joka on kaksivuotiaan pirpanan oma huone. Meillä ei siis ole edes makuuhuonetta vaan minä nukun olkkarin sohvalla (hyvin tukala nukkumispaikka jokalailla) ja mies puolestaan patjalla olkkarin lattialla. Tää järjestely on melkeimpä sietämätöntä mutta olosuhteitten pakosta se on mitä on. Hieman kyllä pelottaa, että tähän saumaan tulee vielä vauveli, että mihin sen sijoittaa, että missä se saisi rauhassa nukkua jne. Oikein tulee paha mieli, että pikkuinen joutuu aloittamaan elämänsä tämmöisen keskeneräisyyden keskellä joka voi jatkua vielä ties kuinka kauan. Käytännössä tämä meidän talo on siis kaksio tällähetkellä. Ei ihan paras nelihenkiselle perheelle ja vieläpä isohkoille koirille.



Samoja asioita pohditaan näemmä muallakin kuin vain täällä, että millaisia vaatteita kesävauvalle tarvitaan. Ensimmäinen syntyi joulukuussa ja sillon tarvitsi toppahaalarit ja pipot ja hanskat ja koko systeemin mutta mites nyt, kesävauvan kanssa!? Oon hankkinut aika paljon semmoisia sisävaatteita eli just bodeja, housuja jne mutta esim. haalari joka on tosi kevyellä toppauksella on vasta kokoo 68, että se menis sitten kun ilmat syksyllä viilenee. Potkuhousuja ja kietasupaitoja/-bodeja inhoan. Ne koin ainakin ekalla kerralla tosi epäkäytännöllisiksi. Mä tykkään enemmän ihan normi housuista ja paidoista. Vois sanoa, että puen vauvan samallatavalla kuin vaikkapa tuon meidän reilu 2 veen. Ja sitten nää Suomen kesät, koskaan ei tiedä, että sataako vai paistaako. Tarvitaanko villaa vaiko jotain oikein ohutta.. Saa nähdä kuinka tämän kesät vaavit puetaan. Toivottavasti kyllä mahdollisimman ohkaisiin vaatteisiin ja äiskäkin tahtoo vähän rannalle hiekkakakkuja tekemään!



Oma olo on vaivojen listaa mutta sitä tää raskaus monella on. Saikkua ollut jo puoli vuotta ja parin viikon päästä alkaakin sitten jo äitiyslomakin. Hui, kun aika on mennyt nopeesti!! Massu on iso ja sf-mittakin menee yläkäyrän yläpuolella. Olo on tukala! Verenpaineet on ihan ok, 99/41 mutta pulssi yli 100! Sydän hakkaa kokoajan ihan kamalasti ja päässä pyörii. Hemppa on tosi alhanen ja se kuulemma vaikuttaa, että kokoajan hengästyttää ja tukalaa kun sydän on niin kovilla. Närästystä ei onneksi enää ole kun ruokavalio on kunnossa. Jotain hyvää sentäs! Ja jotain merkillistä, sain diagnoosin psykiatrilta, että mulla on ADHD. Ihan kiva kuulla kun se selittää aika paljon mun elämää mutta ei olis ollu pahitteeksi kuulla se esim. 20vuotta sitten.. Hassua, että joku pieni aivojen välittäjäaine merkkaa niin paljon! Tän lisäksi mulla on tosiaan vielä kakssuuntanen mielialahäiriö ja ties mitä muuta jos oikeen tutkimaan ruvettais niin johan on kaikkea! Strelisaation haluisin ehdottomasti, että en ainakaan enempää laittaisi kiertoon näitä mun sairauksia. Tyttärellä on jo samoja oireita. Äippäpolin lääkäri tosin oli ehdottomasti sitä vastaan mutta eipä se tiedäkkään koko totuutta ja neuvolassa, psykologilla ja psykiatrilla oli ainakin puhetta, että mulla olis pitkä lista jotka puoltais tätä mun valintaani, että haluan sterilisaation. Jos olisin näistä sairauksistani tiennyt jo paljon aijemmin, en olisi ikinä lapsia tehnyt. Sääli jos he joutuu kärsimään samasta kuin minäkin.



Tosiaan, äippäpolilla olin tänään kun siellä haluttiin tsekata miten vauva jaksaa kun mulla on noi lääkkeet jne. mutta oikein hyvinhän siellä jaksettiin. Supistuksia on ollut kokoajan ja todella kipeitä. Tosin eivät ole mitenkään vaikuttaneet ainakaan kohdunsuun tilanteeseen. Paikat täysin kiinni ja kunnossa. Painoarvio pikkuisella oli nyt 2,5kg eli varmaan ihan kivan kokoinen sieltä on tulossa. Lääkäri näytti ultrakuvaa jossa näky kasvot ja kuinka pikkunen söi kättään, näytti kieltään jne ja voi että kun se olikin sulonen! Jo semmoinen pullea ja vauvan näköinen. Tuntu niin omalta jo! Kyllä tän mamman sydäntä lämmitti! Edelleen oli raivotarjonnassa vaikka sillä nyt ei sinänsä ole väliä kun on sektio edessä mutta samassa asennossa on tosiaan viihtynyt alusta saakka. Sydänkäyrä oli oikein hieno mitä nyt sitä ei meinattu kunnolla saada kun tää pikkunen on vähän tällainen eläväinen tapaus ja liikkuu kokoajan… Ultrassakin kokoajan jalka tai käsi heilu, että liikekannalla ollaan! Vajaan kuukauden päästä sitten uusi aika ja sovitaan sektiosta ja muusta. Hurjaa, että sillon saa jo kuulla pikkuisen syntymäpäivän! Veikkaan kyllä jo, että se on 28.5.



Noniin, kyllähän taas tätä juttua piisais vaikka kuinka mutta annetaan muittenkin sanoo jotain ja lopetetaan tältä erää!



Voikaa mammat paksusti ja nauttikaa keväästä!

Adore ja Wille 32+6

Neuvolakuulumisia:

Paino: +575g/vk kaiken kaikkiaan tullet jo 17kg (kamalaa!! Neuvola-tätin mielestä ei. Sanoo vaan että kun sokerit pysyvät aisoissa niin ei haittaa. Hyvinhän nuo kilot ovat aiemminkin sitten imettäessä karisseet.)

Turvotuksia: ei vielä ole.

RR: 116/67

Pissa: puhdas

Hb: 129

Sf: 29cm

Tarjonta: nyt käsikopelolla rt!!!! Pitäisipä tuo paikkansa!! En kyllä ole yhtään huomannut missä välissä olisi kääntynyt.

Syke: 130-140



Bldr: Kiitos vastauksestasi!! Minä toivonnut nyt todella että tuo neuvola-täti olisi ollut tänään oikeassa ja meidän pienokainen olisi todella kääntynyt jo pääalaspäin!!



Pönttis rv 32+2

VÄSYMYS tuntuu olevan yhden jos toisenkin riesana. Samoin mulla. Eilen ei ollut mahdollisuutta nukkua päikkyjä ja sen kyllä huomas. Iltapäivän olikin maha ihan kova ts. voisi sanoa, että yksi pitkä supistus.



Oon tällä viikolla pessy uusia vaatteita ja hissuksiin LAITTANUT jotain VALMIIKSI. Hirveesti en viitsi vaatetta ostaa. Katsoo sitten, kun sukupuoli on sataprosenttisen varma sekä näkee lapsen koon ja kesän kelit. Sopivasti tulee alet vauvan synnyttyä :)



Onko muilla kovasti LIITOSKIPUJA? Mulla ei kahdessa aikaisemmassa ole ollut, mutta nyt ne vaivaa :( Tosin, babe on vissiin jo aika tyrkyllä tuolla alhaalla. Ainakin omasta mielestäni maha on jo "pudonnut".



Pylläri 32+6

Minulla on reilun viikon päästä seuraava neuvola. Viikkoja tulee sillä viikolla kasaan 35. Jos vauva on edelleen silloin perätilassa, saan välittömän lähetteen äitiyspoliklinikalle ultraan ja magneettikuvaukseen, joissa arvioidaan tulokkaan koko ja lantioni tilavuus mahdolliseen perätilasynnytykseen. Ennen viikkoa 36 vauvaa yritetään kääntää, mutta vaikka kääntäminen onnistuisi, vauvalla on kuulemma suuri todennäköisyys pyörähtää itsekseen takaisin istumaan. Neuvolassa sanottiin, että perätilan jatkuessa saan valita synnytystavan itse: Jos lantion ja vauvan mitat ovat perätilasynnytykseen suotuisat, saan synnyttää alateitse, mutta saan valita myös leikkauksen, vaikka vauva alateitse mahtuisikin syntymään. En haluaisi leikkausta, olen nauttinut alatiesynnytyksistäni. Toisaalta olen miettinyt, että mitähän jo kahdesti synnyttäneestä (kerran pahasti revenneestä ja toisella kerralla vuoden mittaista lantiopohjanlihasten fysioterapiaa vaatineesta lantionpohjanlihasrepeämistä kärsineestä)värkistä jää jäljelle, jos sieltä pukataan pylly edellä pienokainen maailmaan. Jatkaisin seksielämää mieheni kanssa mielelläni vielä kolmannenkin lapsen jälkeen...Siis sellaista, jossa tuntoaistimuksetkin ovat vielä jäljellä, puolin ja toisin.



No toivottavasti vauva kääntyy itsellään, vaikka kohdussani on ilmeisesti jo ahdasta. Aiemmat lapset ovat tässä vaiheessa olleet jo napakasti pää alaspäin. Edellisestä viestistä unohdin sen, että kohdunkaula oli kokonaan kadonnut, mutta suu vielä kiinni.



Onko muilla kuukautismaista särkyä vatsassa ja selässä? Minulla ei aiemmilla kerroilla ole tällaista särkyä ollut kuin synnytyksen käynnistyessä. Kai sekin kuuluu asiaan, niinkuin kaikki muutkin rempat tässä kolmannessa raskaudessa. Taidan sittenkin vannoa kautta kiven ja kannon, että neljättä kertaa ei tässä raskaudessa koettujen vaivojen vuoksi enää tule.



Mimmie 33+2

Niin ne viikot kuluu..voi että! Vielä olisi kuukausi äitiysloman alkuun, mutta äkkiä se menee!



Olin tuossa viikko sitte synnärillä tarkistamasa tilanteen kun tuli la illalla aika kauankin kestävä kiputila koko massuun ja sit su supisteli sillain kipeesti.. alhaalla oli menkkamainen painontunne. No asiat olivat onneksi ok, ei muutoksia. Vauva oli kääntynyt pää alaspäin eli ilmankos oli supistelua ja kipuilua! Ja alapäähän tuli sitten karseet liitoskivut.. pahemmat kuin koskaan! Mä muistaisin että rv 34 tienoilla vauvat kääntyis raivotarjontaan pysyvästi..



Selkäkipua, närästystä, pitkittynytttä flunssaa, väsymystä..sitä se on. Maha tuntuu painavalta, kohtu kasvaa kovasti ja vauva liikkuu sillain tietyin väliajoin ihan kivasti. Rauhallisiakin hetkiä on..

Suolisto on tainnut saada puristusasennon kun kipuilee kovasti, ei kulje vissiin ruoka-aines nyt enää kovin sukkelaan :)



Jaksamista kaikille!

t. p ja rv 30+1

Hui sentään. Viikot vaan juoksee. Itse lasken jo kieltämättä päiviä äitiyslomaan. Toukokuun puolivälissä alkaa. Onneksi! Ei yhtään jaksaisi enää pinnistää töissä...



Jaksamista kaikille! Pian se äitiysloma on kaikilla alkanut ja pian ne käärötkin on jo sylissä :)



Peipposka ja möyryäjä 30+6

voisin antaa itsestänikin hieman elonmerkkejä alkuraskauden kirjoitusten jälkeen :)

Ihana on ollut lukea teidän kirjoituksianne pitkin matkaa ja joskus on tuntunut ettei kirjoitettavaa ole kun kaikki on jo muiden "kynästä" kirjoitettu.



Kaikki on täällä mennyt ihan ok, maha kasvaa hurjasti ja möyryää aikalailla ja kohta alkaa viimeinen kuukausi, huh kuinka nopeasti on aika mennyt! Viimeinen viikko olisi pitänyt vielä jaksaa töissä, mutta kivuliaat supistelut estää pitkään istumisen joten lääkäri sanoi ettei nyt kannata enää kiusata itseään vaan kirjoitti sairaslomaa. Samalla katsottiin kohdunkaula joka näytti olevan hieman lyhentynyt ja kohdunsuu joka oli pehmentynyt (meniköhän se nyt oikeinpäin?), no joka tapauksessa käsky kävi että nyt pitää ottaa rennosti jotta päästään toukokuun puolelle ja mahdollisimman pitkälle. Oli hieman vähäsanainen lääkäri, joten en nyt sitten tiedä pitääkö tässä oikeasti huolestua vai mitä? Rauhallisesti joudun muutenkin jo ottamaan, sillä suppareita tulee päivittäin enemmän kuin kahden käden sormet pystyy laskemaan.. Onko muilla supistelut aiheuttaneet kovia kuukautiskipujenlaisia kipuja? Jostain syystä lääkäri ei siihen juurikaan kommentoinut. Yritin myös kysyä miten supistuksia lasketaan siinä vaiheessa, kun yksi suppari minulla voi minulla kestää tunteja ilman helpotusta. No, otan nyt sitten rauhallisesti ja jos kivut menee "yli" pyrin tarvittaessa päivystykseen. Tuntuu vaan niin hassulta kun ei suoria vastauksia lääkäriltä tullut. Mieli silti ihan positiivinen ja odottavainen.



Valmisteluista sen verran, että oletettavasti tarvittava tavaramäärä on nyt hankittu (esikoinen kyseessä, joten en osaa varmasti sanoa josko kaikki tarvittava on. Jos ei ole, ostetaan ne sitten kun tarve ilmenee). Tavarat tosin odottavat kiltisti laatikoissa, sillä olemme muuttamassa, kunhan se oikea asunto löytyy. Kova haku on päällä ja se tietysti hieman stressaa kun ei meinaa löytyä. Muutto pitäisi tapahtua viimeistään heinäkuun lopulla...



Kestovaippailusta oli myös keskustelua, meillä tehtiin päätös, että mennään 50-50. Siis kestiksiä hankittu erilaisia ja sitä kokeillaan, mutta jos tilanne tulee päälle ei kertakäyttövaipat meillä pannassa ole. Eli katsotaan miten tämä lähtee käyntiin.



Tsemppiä kaikille vielä viimeisiin viikkoihin ennen pikkuisten tuloa! Kiva lukea päivityksiä jo nyt mutta jännityksellä odottelen myös milloin aletaan päivittämään syntyneitä!!!



Itseäni jo hieman alkanut jännittää :)



Keväästä iloitseva Pöpö

33+6 taitanee olla viikot

Neuvola kuulumisia:

RR 126/75, Virts. näyte puhdas. Hb laskenut 119, ei vielä aloitettu rautalääkitystä. Painon nousu +592g/viikko. SF-mitta 28. Vauvan sydänäänet kuuluivat todella hyvin, syke oli 135-140. Raivotarjonnassa vauva on edelleen. :)



Seuraava neuvola on ens maanantaina th+lääkäri. Sillon pitäs saada vähän vauvan painoarvioo ja mahtuuko syntymään alakautta (pieni kokoinen kun olen). Tästä eteenpäin neuvola käynnit onkin sit viikon välein.



Mulla on enää tänään ja huomenna töitä, sit alkais äippäloma! Virallisesti äippäloma alkaa perjantaina, mutta mulla on torstai vapaa päivä. :)



Eilen aamulla jouduin ottamaan ensimmäisen särkylääkkeen, kun sunnuntaina alkanut päänsärky ei ollut vielä maanantai aamunakaan hävinnyt. Onneksi Panadol auttoi. Myös närästystä ollut, jännä miten se vaihtelee, toisena päivänä ei närästä juuri ollenkaan kun taas toisena saa syödä Rennietä ihan kiitettävästi.



Liliumille laitoinkin jo s-postia aikaisemmin (vastauksenkin jo sain), viimeistään ensi viikolla laitan paketin sinne päin tulemaan. :) Toivottavasti kestoilu onnistuu. :)



Myös täällä on alkanut jo hieman jännittämään. :) Aika on mennyt niin nopeeta!



Oikein hyvää viikkoa kaikille mammoille! :)



Tyttö87 rv 34+1