Ärsyttää ystäväni.
Olemme olleet tosi hyviä ystäviä monta vuotta, nähty useita kertoja viikossa ja meillä on ollut hauskaa yhdessä. Kun sain lapsen, ystävästä ei kuulu mitään. Ei soittel tai lähetä viestejä. On käynyt kyllä kylässä, mutta aina minä olen hänet kutsunut, itse ei edes kysy voisiko tulla, eikä kyllä meitäkään omaan kotiinsa ole pyytänyt.
Tuntuu jotenkin yksipuoliselta ystävyydeltä, että minä aina otan yhteyttä ja ehdotan. En tiedä johtuuko lapsestani, ainakin hän on ihan ok lapsen seurassa ja vielä raskausaikananikin tapasimme usein... Harmittaa menettää hyvä ystävä :(
Miten voisin ottaa asian puheeksi hänen kanssaan ja selvittää mistä on kyse? En tiedä miten keskustelun aloittaisin hänen kanssaan tästä asiasta...
Kommentit (2)
ei saisi tuolla lailla katkeroitua tai pahoittaa mieltään siitä että toinen on saanut osakseen onnea. Pitäisi osata iloita myös muiden puolesta, ehkei se heti onnistu mutta kuitenkin...
sai tietää lapsettomuudesta lähes samaan aikaan kun hänen paras ystävänsä sai vauvan. Ystävätär oli tietysti innoissaan vauvasta ja laitteli tekstiviestejä tapaamisista ja soitteli. Tuttuni ei kyennyt käsittelemään asiaa positiivisesti, koska kävi itse läpi niin rajuja juttuja. Katkeruus oli mm. suuri, ja pystyi siis purkamaan ajatuksiaan vain kaukaisempien tuttujen kanssa eikä siten vastannut tekstareihin mitään eikä olisi halunnut käydä kylässäkään. Eipä se olisi ollut järkevääkään, kun oli niin katkera. Ei siis ole sinun vikasi, jos ystäväsi on etäinen, hänelle voi olla lukuisista syistä vaikeaa nähdä sinut äitinä. Voit toki yrittää asiasta hiukan kysellä, mutta varaudu, että taustalla voi olla yllättävän paljon tunteita (negatiivisia), joita sinun onnellisessa tilanteessasi voi olla vaikea kohdata (eikä sinun ehkä kuuluisikaan niistä tietää). Anna ajan kulua, kyllä tosi ystävyys kestää pienen tauonkin. Ja varaudu siihen, että ystäväsi ei välttämättä iloitsekaan esim. vauvastasi tai äidin roolistasi.