Lue keskustelun säännöt.
Alle kouluikäisten lasten työssäkäyvät äidit: kysymys teille
01.03.2010 |
Onko teillä sama juttu kuin minulla? Tulen töistä, haen lapset hoidosta ja olemme kotona noin 17.15. Sitten ilta menee melkoisessa tohinassa ja oikeasti istun alas ekan kerran klo 20 kun saan lapset sänkyihinsä.
Ei oikeasti ehdi palautua työpäivästä eikä harrastaa mitään. Saati että istuisi ja katsoisi telkkua. Ehei. Nyt sitten kahdeksalta oma iltapala, hetki tv:tä ja huomisten vaatteiden laittaminen valmiiksi. Sitten pesulle ja nukkumaan.
Näinkö tämä menee muillakin? Jotenkin kun töissä kuuntelee kollegoita kun aikovat ottaa pienet unet töiden jälkeen tai mennä jumppaan tai elokuviin niin itse vain ajattelee että miten ehdin tehdä kaiken ja toivottavasti lapset ei valvota yöllä.
Ja aamulla tulevat myöhemmin töihin kun nukutti. No minä en. Ennen kuutta aina ylös jotta ehtii edes suunnilleen ajoissa töihin.
Mies iltatöissä, joten siitä ei juuri apua ole.
Kommentit (22)
Olen "taiteilija-alalla", musiikin parissa työskentelen mieheni kanssa. Elämme kohtalaisen hyvin ja onnellisesti (2,5v) lapsemme kanssa. Elämämme on kuitenkin todella epäsäännöllistä - huolimatta siitä, että olen virallisesti äitiyspäivärahalla (tulojen mukaan sovitetulla) kotona, teen jos jonkinlaista projektia, konsertoin ja opetan. Mieheni samoin, epäsäännölliset produktiot Suomessa ja ulkomailla kuljettavat välillä meitä kaikkia mukanaan. Välillä taas odotan viikon - pari kotosalla lapsen kera miestäni.
Meillä on hyvä tukiverkosto (ammatti on periytyvää laatua, isovanhemmat ja isoisovanhemmat tietävät mistä kyse), yleisesti ottaen nautin elämästäni ja "teen juuri sitä mitä haluan". Kääntöpuolena välillä erittäin epäsäännöllinen elämä - ensi talven produktioita ja töitä vasta suunnitellaan - opetustyöni on sivutoimista, joka on joka vuosi katkolla. Se on ainoa säännöllinen tulonlähteemme, mieheni taas toimii ainoastaan free-lancerina.
Tämä päivä meni näin:
Herätys klo 7:45
Aamiaista, Hesari, yleistä hässäkkää ja naureskelua
Lapsenvahti oli meillä viikonlopun yli ja jäi vielä maanantaiksikin
Harjoitukset klo 11:00-14:00
klo 15 ->
Omaa opiskelua/työskentelyä kotona, siinä sivussa keittelin kalakeiton
Skypetystä miehen kanssa kaukaisiin maihin
Suunnittelupalaveri työkavereiden kanssa
Sähköpostit, jotka jatkuvat...
Lapsen kanssa lumiukkoja rakentamaan ulos
klo 20:00 Iltapalaa ja muuta mukavaa, ipana nukkumaan
Nyt illalla artikkelin kirjoittamista kulttuurijulkaisuun, sähköpostihommia, kaakot, apurahahakemuksen tekemistä ja ikävä omaa miestä. Nukkumaan menen vasta puolenyön jälkeen, lapsen nukkumaanmenon jälkeen on vielä rutkasti tehokasta työaikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mulla nyt taas mahdollisuus että olen kotona - ja kynsin hampain pidän siitä toistaiseksi kiinni koska kivaahan tuo tuollainen ei todellakaan ole. Ja mulla sama että yksi niitä iltoja ja arkea pyöritin, siinä voi oman elämän kyllä unohtaa ihan kokonaan. Ja vielä jos yhtälöön lisätään huonosti nukkuvat lapset niinkuin meillä. Sehän sitten onkin jo ihan eri juttu jos toinenkin siinä läsnä niin ehkä pääsee joskus johonkin yksinkin. Mutta jos vaan jotenkin ilman tota rumbaa pärjää niin en kyllä käsitä miten kukaan siihen vapaaehtoisesti lähtee. siis monesti olen ihmetellyt tuttujakin joiden ei ihan pakko olisi töissä käydä kun lapset pieniä mutta siltikin ennemmin valitsevat tuon härdellin kuin kotona olon.