Lue keskustelun säännöt.
Alle kouluikäisten lasten työssäkäyvät äidit: kysymys teille
01.03.2010 |
Onko teillä sama juttu kuin minulla? Tulen töistä, haen lapset hoidosta ja olemme kotona noin 17.15. Sitten ilta menee melkoisessa tohinassa ja oikeasti istun alas ekan kerran klo 20 kun saan lapset sänkyihinsä.
Ei oikeasti ehdi palautua työpäivästä eikä harrastaa mitään. Saati että istuisi ja katsoisi telkkua. Ehei. Nyt sitten kahdeksalta oma iltapala, hetki tv:tä ja huomisten vaatteiden laittaminen valmiiksi. Sitten pesulle ja nukkumaan.
Näinkö tämä menee muillakin? Jotenkin kun töissä kuuntelee kollegoita kun aikovat ottaa pienet unet töiden jälkeen tai mennä jumppaan tai elokuviin niin itse vain ajattelee että miten ehdin tehdä kaiken ja toivottavasti lapset ei valvota yöllä.
Ja aamulla tulevat myöhemmin töihin kun nukutti. No minä en. Ennen kuutta aina ylös jotta ehtii edes suunnilleen ajoissa töihin.
Mies iltatöissä, joten siitä ei juuri apua ole.
Kommentit (22)
yleensä istun alas tässä yhdentoista maissa, jos jaksan. Kahdeksan aikoihin olen vasta kotiutunut jokailtaiselta harrastuskuljetusreissulta. Yhdeksän jälkeen teen seuraavan päivän ruokia tai pesen pyykkiä tms. Telkkaria en ole katsonut varmaan vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoiseen pyrimme aiemmin vanhimman lapsen ollessa päiväkodissa, mies vei vähän myöhemmin ja minä tein lyhennettyä työpäivää. En haluaisi millään tuon pidempään olla iltapäiväisin töissä tai joutua viemään lapsia ihan seitsemältä hoitoon jos vain pystyn sen jotenkin välttämään.
paitsi kun meitä on kaksi kotona, niin vähän helpommalla pääsee. Mutta ois niin ihana köllähtää välillä sohvalle tai käydä edes kävelyllä yksinään, mutta ei taida ihan pariin vuoteen onnistua.
Hyvinkin tutulta...
tosin itse teen lyhennettyä työpäivää ja olemme kotona jo n. klo 16, mutta silti tuntuu ettei ehdi mitään iltaisin tehdä. Ja kun pääsee vihdoin sohvalle, niin nukahdan siihen melkein heti :)
Ylös 6.55. Aamutoimet, lasten hoputtamista pukemaan ja hammaspesulle, lähtö kotoa vähän vaille 8, tarhaan, töihin, konttorilla joskus ysiltä, kotiin (niinä päivinä, kun vien lapset) joskus kuudelta illalla. Pari tuntia illallista, päivän kuulumisten vaihtoa, iltapalaa, iltapesuja, iltasatu. Kahdeksalta lasten mentyä sänkyihinsä usein vielä töiden tekoa yhteentoista, kahteentoista. Ja sama uusiksi seuraavana päivänä. Ei hirveesti innosta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tällä hetkellä kyllä mies töistä hoitovapaalla. Lähden töihin 7:30 kun mies ja lapset nukkuu. Tulen hyvässä lykyssä 18:30, ja sen jälkeen tietysti leikkimistä ja iltapalaa ja kylpyä tms. Yhdeksän maissa lapsi nukkumaan, ja useimmiten sammun itsekin silloin.
Ei mulla siis mitään vapaa-aikaa arki-iltaisin ole. Harrastan liikuntaa kesken työpäivän, koska muuten se ei onnistuisi. Mitään sosiaalista elämää tai muita harrastuksia ei ole. Tai no kyllä mä Wiillä ehdin miekkailla ja koripalloilla vähän leikkien välissä ;)
Tosin erotuksena on se, että mies ei ole iltatöissä. Ehdin ulkoilla ja toisinaan katsoa telkkuakin ( tosin en sitä kovin paljon katso ). Työpäivästä palautuminen täytyy tehdä siinä ajassa kun ajan työpaikalta hakemaan lapsia hoidosta. Itse en kovin kummoista palautumista tarvitse. Kyllähän ne työasiat iltaisinkin mielessä on, mutta niille ei pidä antaa valtaa ajatuksissa.
Lapset osaavat kyllä iltaisin puuhailla keskenäänkin, siinä samalla pääsee keskittymään omiin juttuihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se vain niin kun on ihmisiä samassa elämäntilanteessa ja kun kuulee että arki on aivan samanlaista, niin tulee parempi olo :)
Mulla ei ole juuri tuttuja samassa elämäntilanteessa, samanikäisten lasten äidit ovat kotiäitejä tai sitten lapset ovat isompia.
Nautin tästä ajasta ja olen onnellinen pienistä lapsistani, mutta ajoittain tuntuu aika raskaalta tämä työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Minulla on hyvin stressaava työ, joten sinänsä hyvä että kotona ei ehdi työasioita miettiä. Mutta palautumisaika tuntuu aika vähäiseltä.
Toisinaan (tänään) tuntui että onko minun organisointikyvyssäni jotakin vikaa kun vain touhuan suuna päänä koko illan. Kun ei ole aikaa istua tai vaikka lukea. Joten siksikin kiva kuulla että samaa rataa se muillakin menee.
No, nyt tee on valmis ja leipä odottaa. Sitten katsomaan viimeviikkoinen Sydänjää (joo, sekin on katsomatta).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se vain niin kun on ihmisiä samassa elämäntilanteessa ja kun kuulee että arki on aivan samanlaista, niin tulee parempi olo :)
Mulla ei ole juuri tuttuja samassa elämäntilanteessa, samanikäisten lasten äidit ovat kotiäitejä tai sitten lapset ovat isompia.
Nautin tästä ajasta ja olen onnellinen pienistä lapsistani, mutta ajoittain tuntuu aika raskaalta tämä työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Minulla on hyvin stressaava työ, joten sinänsä hyvä että kotona ei ehdi työasioita miettiä. Mutta palautumisaika tuntuu aika vähäiseltä.
Toisinaan (tänään) tuntui että onko minun organisointikyvyssäni jotakin vikaa kun vain touhuan suuna päänä koko illan. Kun ei ole aikaa istua tai vaikka lukea. Joten siksikin kiva kuulla että samaa rataa se muillakin menee.
No, nyt tee on valmis ja leipä odottaa. Sitten katsomaan viimeviikkoinen Sydänjää (joo, sekin on katsomatta).
ap
Tällaista tämä on. Minulle työkaverit vinoilevat, kun puhun perheestä yhtenään enkä osallistu ei-pakollisiin iltamenoihin jne. Mutta minä olen valinnut työn ja perheen yhteensovittamisen, ja tätä se sitten on.
Mies on joka toinen viikko iltavuorossa. Olen opettaja joten olemme kotona jo 15 jälkeen, mutta silti tuntuu että aika ei riitä mihinkään.
Onneksi esikoinen pärjää jo kaveridensa kanssa ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaan auttaa varmasti se, että teen lyhyempää työpäivää. Aamulla mies herää 5.00 ja itse herään 5.30 ja lapset sitten siinä 6.30, sitten siinä käydään pesuilla ja puetaan päälle ja mennään hoitoon 7.30-8.00 välillä. Minä vien ja haen yleensä lapset. Töissä olen viimeistään klo 9 ja pois lähden pääsääntöisesti klo 15.
Kotona olen hieman ennen neljää, lenkitän pikaisesti koiran ja sitten haen lapse hoidosta. Kotona ollaan 16.30-17 välillä. Sitten lastenohjelmat pyörimään ja minä laitan ruokaa. Syödään 17-18 aikoihin, miten nyt sattuu ruoka valmistumaan. Tuossa ruoan laiton ohella usein laitan pesukoneen päälle ja ruokailun jälkeen tiskikoneen. Ruokailun jälkeen meillä oleskellaan olkkarissa ja lapset leikkii huoneessaan tai siinä olkkarissa (pienempi ainakin). klo 19 aikaan pikku hiljaa aletaan keräilemään leluja ja syödään iltapala ja mennään pesuille. Ja sitten klo 20 aikaan lapset sänkyihin, toinen vanhemmista jää nukuttamaan (yleensä nukutus kestää 5min) ja toinen lähtee koiran kanssa lenkille. Sitten me aikuiset syödään iltapalaa ja ehkä katsotaan tv:tä, jos jaksetaan. Ollaan klo 22 viimeistään nukkumassa.
Arkisin en juurikaan viitsi mitään ylimääräistä rehkiä ja minä ehdin vaatteet katsoa aamullakin kuntoon. Ja ei minun tarvitsisi niin aikaisin herätä, mutta kun on kiva juoda aamukahvit miehen kanssa rauhassa. Isommat siivoukset teen yleensä lauantaiaamuna, kun meillä mies silloin on töissä.
Mutta liekö tähän leppoisaan aikaan tulossa muutosta, kun pian muutetaan omakotitaloon ja neliöitäkin on sitten enemmän. Eli voi olla, että olen samoilla linjoilla muiden kanssa muutaman kuukauden kuluttua:)
ja olemme molemmat vanhemmat töissä eikä meillä käy siivoojaa tms. eivätkä lapset ole juuri koskaan missään hoidossa. Silti urheilemme molemmat useita tunteja viikossa, käyn kampaajalla ym. hoidoissa useamman kerran kuussa ja itsekseni shoppailemassakin pari kertaa kuussa. Olemme sitten kai aika aikaansaavia :). Ja telkkaria en kyllä katso juuri koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herään 5.30 ja vien lapset hoitoon 6.30. Työni alkaa 7.00 ja loppuu 14.30.
Haen lapset hoidosta 14.45, tai jos käyn kaupassa ensin, niin haen lapset vasta 15.00
Kotona ollaan heti kolmen jälkeen.
Kerkiän tehdä kaikkea ja omaa aikaa on illalla kun muksut nukkuu jo 20.30, mutta en malta mennä nukkumaan vaan katson telkkaria tai roikun netissä.
Siksi aina olen niin saamarin väsynyt!!!!
Ja jos suunnitelmissa on kauppareissu heti tarhapäivän jälkeen niin kotona ollaan sitten työ/tarhapäivän jälkeen vasta klo 18. Siinä on 2h "tehokasta" peliaikaa ennen kuin meillä alkaa iltapalata ja pesut.
En tiedä, mistä keräämme voiman ja ajan, mutta meillä molemmat vanhemmat harrastaa: mies valmentaa joukkuelajia 3krt/vko ja soittaa bändissä 2krt/kk - itse ratsastan 1krt/vko ja käyn lenkillä+jumpassa 1-3krt/vko. Lisäksi olemme molemmat vielä aktiivisesti yhdistystoiminnassa urheilu- ja koirarintamalla...
Näin kun sen kirjoittaa, tuntuu ihan epätodelliselta, miten saamme ajan riittämään, mutta jotenkin se tehdään. Lapset on paljon mukana menoissa mm. yhdistyksen hallituksen kokouksessa on pojat usein mukana piirrustusvehkeiden ja eväiden kanssa, miehen treenit alkaa talvisin vasta 21 tai 22, joten ehtii olla siinä illan perheen kanssa... mä käyn lähisalilla, joten menee vaan 1h15min kun olen poissa... järjestelykysymyksiä.
Mutta se on todellakin varma, että sellaista omaa laiskotteluaikaa, jolloin sais vaikka vaan olla ja lukea hömppälehtiä ei tosiaan ole. Ja jotenkin tää kiire ja suhaaminen turruttaa aivot niin, etten pysty oikein edes keskittymään lukemiseen tms.
No, olen ajatellut, että tää on tää meidän osa elämää. Harrastuksista ja sosiaalisista ympyröistä en ole valmis luopumaan ja onneksi ollaan kiinni samassa urheilulajissa niin miehen valmennus ei tunnu siltä, että olis omissa menoissa vaan enemmänkin yhteiseltä harrastukselta.
Omaa aikaa otetaan sitten ehkä kerran kuussa, jolloin lapset mummolaan ja me kaksistaan jonnekin rentoutumaan tai kekkereille ystäviä tapaamaan.
usein lapsilla joku kaveri kylässä tai lasten harrastuksiin vienti. Lapset nukahtavat siinä klo 21-22 aikoihin ja silloin sitä itsekin on jo rättiväsynyt.
- Herätys 6.45
- Lapset heräävät 7.15
- Kotoa lähtö 8.10,vien lapset koululle autolla
(Esikoululainen ja 4lk, 5 ja 9 v, ei Suomessa, koulupäivä 8.30 - 15.20 molemmilla, mies hakee)
- Toimistolla klo 9 pintaan ja
- kotiin lähden klo 17 aikoihin
- kotona klo 18 ruuhkasta riippuen
- syön, tarkastan läksyt, rupatellaan,pelataan, leikitään, ulkoillaan,katsellaan televisiota jne
- lapset nukkumaan 21.30 ja usein minä myös
En harrasta mitään eikä omaa aikaa ole juurikaan. Mies on kotona eli hoitaa ostokset, siivoamiset, kokkaamiset jne.
Muuten paljolti sama, mut tullaan aikaisemmin kotiin, mutta saan esikoisen sänkyyn klo 20, mutta kuopuksen noin klo 24.
Kuolema kuitannee univelan.
Paitsi käyn urheilemassa 2-3 iltana sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan. Lapset menevät nukkumaan noin klo.20. Itse pääsen nukkumaan puolilta öin..
Mies joutui vaihtamaan vuorotyöhön, joten normirytmit piti laittaa uusiksi. Meillä 3 v ja 5 v lapset.
Aikaa säästäviä asioita: jompi kumpi käy listan kanssa kaupassa torstai iltana tai lauantai aamuna. Minä vaihdoin jumppapaikkaan, jossa lapsiparkki. Telkkarista tulee vain pikku kakkonen ja viikonlopun piirrettyjä, joskus uutiset taustalla - tv on hurja aikasyöppö.
Viikonloppuna tehdään ruokaa myös seuraavaksi viikoksi, ainakin pariksi illaksi. Ja meillä syödään yhdistetty illallinen&iltapala.
Nämä tuli mieleen näin alkuun.