Toivoisitko että sinulla olisi sisarus samaa vai eri sukupuolta?

ja aina lapsena toivoin itselleni isoveljeä, kun yhdellä ystävälläni oli mielestäni aivan mahtava isoveli :)

Itseäni kolme vuotta vanhemman siskon kanssa ollaan todella läheisiä, muut sisarukset on vähän vanhempia ja etäisempiä.

Melkein luemme toistemme ajatukset, toinen ymmärtää puolesta sanasta, meillä on samanlainen huumorintaju ja hauskaa yhdessä. Siskoni oli nuorempana tukeni ja turvani, kun elämämme kotona ei mennyt ihan totuttuja kaavoja.

1 isosisko joka mua 8v. vanhempi

isoveli 7v. vanhempi ja 2. isoveli 4v. vanhempi



Siskon kanssa aina tapeltiin välit parani kun muutti pois kotoa toiseen kaupunkiin.

Nuoremman isoveljen kanssa on ollut aina enmpi jotain yhteistä tekemistä.



Pienenä aina toivoinpikkusiskoa tai veljeä,mut pettymyksekseni jouduin jäämään meidän perheen kuopukseksi.

en ole koskaan - edes lapsena - pitänyt heitä muuna kuin sisaruksinani. en siis ole eritellyt sitä, ovatko he tyttöjä tai poikia. he ovat vain olleet sisaruksia. minulla on todella läheiset välit jokaiseen sisarukseeni.

Menehtyi parikymppisenä ja juuri äsken tuli taas itku silmään kun tuli niin ikävä.



Mutta sama se sisko vai veli, kunhan tulee hyvin juttuun.

vieläkin, kun näen kuinka läheiset välit monilla siskoksilla on. Mulla oli vain isoveli, jolla oli/on eri jutut ja kiinnostuksen kohteet kuin mulla. Lapsena vain tapeltiin. Nyt aikuisinakin ollaan aika etäisiä.

Kyllä joskus kävi mielessä, että siskokin olisi ollut -ehkä- kiva. Ei se nyt elämääni ole haitannut ja veljien kanssa kivat välit.

aina silloin tällöin olen toivonut siskoa mutta loppujen lopuksi olen seurannut tarpeeksi läheltä siskojen suhdetta ja todennut etä olen aika hyvässä asemassa. eli ei, en toivo.

En osaa kuvitella, millaista olisi siskon kanssa. Lapsena en ikinä toivonut, että minulla olisi sisko, koska näin paljon siskopareja, jotka tappelivat niin että hiukset pöllysivät, kadehtivat toisiaan kaikessa jne. Nyt aikuisena olen tietenkin ymmärtänyt, että siskous voi olla ihan erilaistakin. :)

Ja ikinä en ole siskoa kaivannut. Nyt kun mun tyttö on 16-vuotias niin on ollut tosi vaikeaa kun huomaan että multa häviää meikkejä, vaatteita, asusteita jne. Tätä ennen mun tavarat sai olla aina rauhassa.



Mulla on pari hyvää naispuolista ystävää ja ne ajaa siskon asemaa ihan hyvin, eivätkä ikinä ole vieneet mun tavaroita :)



Sitten vielä kun olen sivusta seurannut muutamaa huonoa siskos-suhdetta, niin ei voi muuta olla kuin onnellinen siitä että mulla on "vaan" veljiä, ne on läheisiä ja rakkaita.

Mulla on 3 isoveljeä ja kaikkiin hyvät välit. Nuorena mua ei kiusannut kukaan ja jos joku edes yritti niin jäi kyllä yritykseksi, siitä pitivät veljeni huolta.

Nuorena ärsytti jos joku mun kaveri oli ihastunut johonkin mun veljistä, tuntui että ovat kanssani vain sen takia pääsevät ehkä ihastuksensa lähelle, mutta muuten en muista että veljistä olisi ikinä mitään harmia ollut.



Edellen ollaan paljon tekemisissä, asutaan kaikki aika lähellä toisiamme, tai no helsingissä kaikki, samassa kaupungissa siis.



Siskoa en ole ikinä kaivannut, mun on kauhean vaikea edes kuvitella sitä että mulla olisi sisko, ehkä mä olen itsekäs tän suhteen mutta en haluaisi mitään "kilpailijaa".

Mutta ei niiltä kyllä mitään tukea saa, päinvastoin.

enkä ole koskaan toivonutkaan.



-ainokainen