Toivoisitko että sinulla olisi sisarus samaa vai eri sukupuolta?

siskoa minulla ei koskaan ole ollutkaan.

Olen kaivannut aina siskoa. Veli on.

baari-ilta kahdestaan on ihan eri asia kuin jos otetaan puolisotkin mukaan. Toki kivaa on nelistäänkin ja puolisotkin tosi hyviä tyyppejä, mutta kyllä sen siskon kanssa ilta kahdestaan on aivan erilainen vaikka istuttais vain kotona. Kyllä jotain siitä taiasta haihtuu kun mukaan tulee puolisot.

Tämän ilmeisesti tietää ja ymmärtää vain ne joilla on sisarus samaa sukupuolta ja välit ovat läheiset.

Mä oon jo niin vanha kääkkä (32 v) ettei baari-illat oo mikään juttu enää. "Tyttöjen välistä taikaa" saan ystäviltä ja kun muuten noita siskollisia ystäviä katselee, niin huomaa että ihan kaikilla heillä on aikuisiässäkin ollut mielettömiä itkupotkuraivaririitoja. Kaikki eivät ole edes puheväleissä enää siskonsa kanssa. Mä en ole veljeni kanssa riidellyt sitten teinivuosien, vaikka tosiaan läheisiä ollaankin.

Eiköhän tämä kaikki ole yksilöllistä. Minä en ole siskoa koskaan kaivannut, mutta veli on ihan huippu!

olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen.

Mä oon jo niin vanha kääkkä (32 v) ettei baari-illat oo mikään juttu enää. "Tyttöjen välistä taikaa" saan ystäviltä ja kun muuten noita siskollisia ystäviä katselee, niin huomaa että ihan kaikilla heillä on aikuisiässäkin ollut mielettömiä itkupotkuraivaririitoja. Kaikki eivät ole edes puheväleissä enää siskonsa kanssa. Mä en ole veljeni kanssa riidellyt sitten teinivuosien, vaikka tosiaan läheisiä ollaankin.

[/quote]

Minulla on kaksi siskoa enkä kyllä koskaan muista että oltais teinivuosien jälkeen tapeltu. Meillä on perinteenä käydä joka kesä viettämässä terassi/baari-itaa yhdessä vaikka meistä on nuorinkin jo 33v. Ja se onkin yleensä vuoden ainoa kerta kun baarissa edes käyn. Vietämme myös silloin tällöin tyttöjen iltaa jonkun kotona ihan kolmistaan.



Mä olen sitä mieltä että paraskaan ystävä ei voi vetää vertoja sille että on sisko ja paras ystävä. Se on niin paljon enemmän. Sitä on vaikeaa edes kuvailla jollekin jolla ei ole siskoa tai ei ole väleissä hänen kanssaan. Meidät siskokset on kyllä yhteinen perhe, lapsuus ja menneisyys sitonut niin tiukkaan kimppuun että on vaikea kuvitella että mikään sitä yhteyttä rikkoisi.



Mäkään tuskin koskaan ymmärrän millaista olisi jos olisi veli. Isä minulla tietenkin oli joten hän toimi miehen mallina aivan loistavasti, mutta en voi sanoa että voisin puhua hänen kanssaan niin vapaasti kuin äidin tai siskojen. Luulen että veljen kanssa vois olla vähän sama juttu? Veli tietty olisi nuorempi, mutta silti.. Muutamia läheisiä poika-serkkuja oli lapsena, mutta ei niidenkään kanssa voinut kaikkea puhua vaikka hauskaa olikin.



Olisi kiva jos voisi kuvata velisuhdetta enemmänkin jospa ymmärtäisin sitten paremmin.

Isoveljen kanssa oltiin lapsena kuin paita ja peppu, kun oltiin suht' samanikäisiä. Leikittiin paljon yhdessä. Pikkusisko on ollut "vain" pikkusisko. Ikäeroa oli sen verran enemmän, ettei meillä lapsena juurikaan ollut yhteistä. Nyt aikuisena on tietysti mukavaa, kun on näkökulma siskon kautta myös tuohon kakskymppisten sukupolveen. Ikäeroa on isoveljeen vuosi ja pikkusiskoon kahdeksan vuotta. Itse olen jo 35 vuotta.



Olen siis itse nainen.

Toinen on hyvä ystäväni ja olen tosi iloinen, että hänkin on "tyttö". Toinen sisko voisi yhtä hyvin olla veli, emme koskaan ole tulleet oikein hyvin toimeen. Nyt aikuisina siedämme toisiamme ja pidämme yhteyksiä, mutta suhteemme on silti etäinen.

Olin poikatyttö ja leikin aina poikien kanssa. Ei kyllä hirveästi ollut vaihtoehtojakaan kun naapurustossa oli vain poikia. On minulla sisko, mutten lapsenakaan tehnyt koskaan mitään siskon kanssa, paitsi riitelin. Ei meillä ollut mitään yhteistä, poikaserkku oli paljon läheisempi.



Enää ei riidellä, mutta vieläkään meillä ei ole mitään yhteistä. Meillä on ihan erilaiset huumorintajut, kiinnostuksen kohteet, maut... kaikki. Ikäeroa ei kuitenkaan ole kuin kolme vuotta, mutta en voi siskoni kanssa puhua mistään. Ollaan tekemisissä sen verran mitä "täytyy", vaikkei välimatkaa ole kuin pari kilometriä. Onneksi on ystäviä.

sanotaan, että sisarus on parasta mitä voi olla. Mutta korjaan: parasta on samaa sukupuolta oleva sisarus.

Siskoa en ole toivonut koskaan. Olen tykännyt olla perheen ainoa tyttö. En toivonut edes itselleni tyttöä, sen sain esikoiseksi ja nyt kun on murrosiässä ja multa häviää meikkejä, vaatteita, asusteita yms. niin olen monesti ristinyt käteni yhteen ja kiittänyt sitä että mulla ei ollut koskaan siskoa.

toivoin tyttöä ja sille siskoa. Sanoin pojan ja sille veljen. Ihan yhtä hyvä :).

toivoisi

ei oo kumpaakaan

Velikin on ihana, mutta sisko oli ihan toisenlainen tuki ja turva, paras ystävä.

Olin kateellinen niille, joilla oli isoveli, jotenkin se olisi ollut makeinta mahdollista. SIskon kanssa vaan tapeltiin.



Yhtäkkiä nelikymppisenä löysin isoveljeni ja olen tosi, tosi onnellinen! Ja rakastan kyllä siskoanikin yli kaiken, meillä on yhteinen elämä takana ja kaikki samat muistot.



KAikissa siis puolensa!

on pikkuveli ja toivoin jo lapsena että olisi sisko! Edelleen olisi ihana jos olisi sisko vaikka veli rakas onkin. Olenkin tosi onnellinen että itsellä on kaksi tyttöä jotka ovat toistensa parhaat ystävät.

Siskojen kanssa läheisemmät välit. Näitä "tyttöjen juttuja", joita miespuoleisen kanssa ei pysty samanlailla juttelemaan.

jos hän olisi vain paria, kolmea vuotta minua nuorempi tai vanhempi. Minulla on vain 8v nuorempi veli, ihana toki kyllä, mutta en koe saavani hänestä sellaista tukea kuin siskosta voisin saada.

sisko yli 10v vanhempi ja paraskaveri, vaikka välillä ärsyttää sen holhoaminen, eli yksi sisko riittä. veljiä en vaihtaisi mihinkää, tosi läheisiä.

olisin siis toivonut itselleni pikkusiskoa =)

Minulla on kolme vuotta nuorempi sisko ja yhdeksän vuotta nuorempi veli. Siskon kanssa ollaan todella läheisiä. Veljen kanssa ollaan tutustuttu kunnolla vasta nyt, kun hänkin on aikuistunut.