Mitä jumal*uta mä saan ton 2-vuotiaan kuriin ennen kuin tapan sen!?!??!?
Alkaa pää hajota. 2-v. on ihan sietämätön koko ajan, kiukkuaa ja raivoaa eikä tottele mitään. Mulla on kaiken lisäksi 6 kk vauvakin, ei pää enää kestä.
Huudan vaan koko ajan molemmille lapsille, tänään pakkosyötin vauvan survomalla lusikalla väkisin ruokaa suuhun kun en vaan jaksa taistella ruokailun kanssa. 2-vuotiaan jätän monta kertaa ilman ruokaa jos vähänkin leikkii ruualla tai pelleilee.
Mä en osaa kommunikoida lasteni kanssa enää oikein muuten kuin huutamalla. Välillä puren hampaita yhteen niin että pää tärisee, etten huutaisi kirosanoja. Ja välillä huudan. Retuutan lapsia ja olen niille oikeasti ihan kamala.
Pääseekö tällaisesta käytöksestä eroon vai onko lasten kannalta parasta antaa ne pois tai häipyä itse ja jättää lapset isänsä kasvatettaviksi? Minun käytökseni pilaa lapset kyllä nopeasti, tai on kyllä jo pilannut.
Kommentit (93)
et voi jatkaa noin, lapsesi ovat niin pieniä että pystyvät toipumaan täysin vielä aiheuttamistasi vahingoista. Mieti ja ole järkevä, et voi omaa pahaa oloasi kostaa lapsillesi, anna heille hyvä elämä. Älä vaan jätä asioita hoitamatta. Ilmeisesti miehesi ei edes tiedä sinun käytöksestäsi. Jos jatkat, tilanteesi pahenee ja jonain päivänä tapahtuu jotain peruuttamatonta. Et sinä sellaista halua. Puhu miehellesi ja hae apua.
hakemaan!! Ihan heti, sulla ei ole muuta vaihtoehtoa. SUn on saatava apua. Ja miehelle pitää ny kertoo tilanne niin kuin se on. Ja mies pitää saada ymmärtämää että perhe tulee ykkösenä.
Minä aika ajoin tunne todella suurta sura noita pieniä kohtaa.:( Miten kukaa äiti voi tehdä omalle rakkaalleen noin. Sinä et voi hyvin ap, se on ihan selvää ja sun on lapsesi takia haettava kiireesti apua. Soitat useampaan paikkaan jos et ekasta paikasta heti aikaa saa.
Sinä et menetä lapsiasi jos uskallat hakea apua. Toisin jos sinusta tehdää ilmoituksia niin siinä voi jo menettääkin. Siispä nopeasti hoitoon!
äippäloman jälkeen jos et apua uskalla hakea! Saat ainakin vähän omaa aikaa. Missä isovanhemmat on? Ja jotain kyllä teidän sitten pitäis miettiä. Toista autoa, muuttamista. Jotain radikaalia pitää nopeasti tehdä!
varmaan ois pullakahveista kauheasti apua, vaikka ottaisin kyllä nekin vastaan jos vaan joskus pääsisin ovesta ulos ilman lapsia!!!
Miehen työvuorot kestää klo 19 asti, ei ole väliaikaista. menee töihin klo 11, työmatkat päälle joten ei paljon lapsia näe.
Täällä missä asutaan ei ole ainakaan missää ihan lähellä mitään perhekahviloita tms., en pääse minnekään koskaan. Autoa ei ole joten olen aika motissa kotona.Auttaako jotkut pillerit vihaan?
ap
kirjoitti olleensa raivoava hullu ja ottaneensa yhteyttä jonnekin? Miten tilanne laukesi, millaista apua sait?
ap
Sun täytyy saada apua. Vähän etäisyyttä tilanteeseen ja edes pari yötä pois kotoa.
t. se joka ehdotti vkonloppuvapaata jo aiemmin
mene nyt hyvä ihminen tekemään jotain konkreettista. istut vaan koneella ja jatkat käyttäytymistäsi. missä lapsesi ovat nyt ja mitä tekevät ?
aloitus. Toivottavasti näitä äitejä on harvassa.
jaksa tehdä. Pienempi nukkuu ja isompi katsoo piirrettyjä. Onneksi viihtyy edes tv:n ääressä, siinä se saakin istua tuntitolkulla. Senkin takia olen maailman huonoin äiti. Ja kyllä, meillä syödään eineksiä.
Avun hakeminen ei tosiaan houkuttele. Miehelle olen puhunut, mutta eihän se mitään tajua. Poika käyttäytyy kuin pieni enkeli aina kun mies on kotona, joten ei mies ymmärrä miten mä voin huutaa lapselle. Miehestä nyt ei ole hyötyä koska sen työ on mitä on eikä muuksi muutu.
ap
aivan kuin odottaisitkin jotain pahaa tapahtuvaksi kun et jaksa mitään tehdä. Samalla energialla olisit soittanut apua ja pääsisit ongelmastasi, saisit apua ja lepoa ja mitä tarvitsetkin. Uskomatonta ette halua tilanteen paranevan !!!
provoilulta. Itsekin ihan tosissani aiemmin vastailin tänne, mutta jotenkin alkaa pikkuhiljaa tuntua, että ap haluaa nyt työntää enemmän ja enemmän pökköä pesään, että saisi jonkinlaista vastakaikua. Mitä sitten jos joskus tv:tä katselee ja eineksiäkin maistelee.
tosin mulla oli lapsia kierroksessa 3. Ei ole kivaa, tiedän. Tunsin samaa puhdasta VIHAA omaa tilannettani kohtaan. Ja huusin lapsille ym. Mutta, mutta.. Osittain jo selvinneenä.. Ota omaa aikaa. Lähde vaikka heti aamulla ulos. Käy yksin kaupassa sillä autolla tai kuntosalilla tai kävelyllä. Kyllä se mies silloin aamulla niitä lapsia saa hoitaa. Tulee koko päiväksi hyvä olo, jos aamulla käy kuntoilemassa. Ja vaikka ottaa päähän ja tuntuu ettei se mies osaa tehdä mitään niin tuskinpa mitään peruuttamatonta ehtii tapahtua, hän on sentään isä.
Ja kaikki kommentit joissa sinua haukutaan - tuskinpa ovat olleet tilanteessasi. Väitän että tilanteesi on niin monen asian summa että et itsekään sitä tiedosta.
Ensiapuja:
-otat aamulla itsellesi aikaa, vaikka tekisi mieli maata lahnana ja nukkua niin lähdet jonnekin!
-Käy jossain harrastuksessa kerran viikossa, saat ajatukset muualle hetkeksi!
- Miehen kytket lastenhoitoon.
- Viet sen kaksivuotiaan hoitoon, vaikka kuinka väsyttäisi! Ja kutsut jonkun kaverin kahville tms.. Se auttaa kummasti!
- Keskustelkaa miehesi kanssa tilanteesta, lähde viikonloppuna jonnekin ilman lapsia!
- Käy bilettämässä, et ole vielä kuollut!
-Hanki uusia vaatteita/sisusta kotia jos se tekee sinut onnelliseksi
- Vaadi mieheltäsi osallistumista kotitöihin!
Alkoi vaan tympiä muutamat vastaukset. Ja tietenkin tunnen syyllisyyttä siitä etten ole hyvä äiti. En oikeasti haluaisi istuttaa lasta monta tuntia tv:n ääressä mutta se on ainoa keino koska en jaksa katsoa lasta enkä kestä sen läsnäoloa. Mulle on kyllä ihan yksi ja sama syömmekö eineksiä vai ei. Pidän ruuanlaitosta mutta nyt sille ei ole aikaa, ja sitäpaitsi poikakin on niin huono syömään että en halua heittää roskiin itse tehtyä ruokaa, mieluummin paiskaan lautaselta roskiin kaupan makaronilaatikot.
ap
ja ota se syliin vähäksi aikaa. Jookos.
ehkä huomaat kuinka tarvot samassa suossa ympyrää, etkä huomaa että voisit nousta tukevalle maalle. Et ole yksin tilanteesi kanssa, mutta kukaan ei tule sinua auttamaan, jollet itse tee aloitetta. kokeile että tosiaan käyt aamuisina pienellä lenkillä ennenkuin miehesi lähtee töihin. olet saanut ihan hyviäkin vinkkejä, muttet tunnu kiinnostuvan mistään. Tahdotko muuttaa tilannettasi ja auttaa lapsiasi ?
viranomaisille? Jos neuvotte miten, niin teen sen.
En usko, että ap hakee apua.
tai ei niin tuollaiseen tilanteeseen on saatava katkos.
olen itsekin ollut samanmoisessa tilanteessa, hermot aivan pinkeenä ja huusin.sitten tajusin että minä olen aikuinen ja lapset eivät tarkoita pahaa. tiedostin väsymykseni ja sen, että minun otettava vastuu ennenkuin mitään pahaa tapahtuu. lakkasin myös kantamasta syyllisyyttä huonosta äitiydestäni ja aloitin tavallaan puhtaalta pöydältä.
Lakkasin myös esittämästä marttyyriäitiä. Sitten pistin miehen yksinkertaisesti hoitamaan oman osuutensa. Esim. ap:n tapuksessa mies saisi hoitaa koko aamusirkuksen ja ap voisi lähteä aampupäiviksi ulos, kaupungille tmv yksin.
Mies joutaisi ihan hyvin vaikka viemään lapset jo aamulla ulos aamupalan jälkeen ja ap voisi kotiin tullessa ja miehen töihinlähtiessä jatkaa ulkoilua lounaalle asti. Molemmat lapset nukkuisivat sitten päiväunet kun ollaan ulkoiltu ja lounas syöty.
Huutamisen sijasta aloin kuiskaamaan. Saattaa tepsia kuiskaaminen paremmin kuin huuto johon 2 v turtunut.
Pyrkisin pitämään 2 v:ta mahdollisimman paljon sylissä ja lähellä. A
Antaisin 2 v:lle paljon omaa tekemistä , esim oma lusikka-ja astialaatikko keittiössä jota saisi penkoa. Mahdollisimman paljon sallittuja tekemisiä kotona lapsen korkeudella, kaikki rikkimenevät ylös jne. Huomioisin pientä ja kiittelisin ja kehuisin pienestäkin hyvästä tekemisestä. Keskittyisin kannustamaan. Hyvä palaute kantaa paremmin hedelmää kuin kielteinen.
Muistutan myös että lapsi tulkitsee paljon tunnetiloja vanhemman ilmeistä.
Ei sinulla ap ole muuta tietä kuin avun hakeminen eikä se leimaa sinua Minulla oli ahdistuneisuushäiruö, sain lääkityksen. Ajattele miten helppoa olisi kun yhtäkkiä et suuttuisi! Kokeile, voit paljon paremmin. Mene mahdollisimman pian yksityiselle psykiatrille. Sieltä tieto ei edes mene neuvolaan jne.
Minulle suositeltiin loppujen lopuksi psykoterapiaa minkä avulla vapauduin vihaisuudesta ja ahdistuksesta.
En usko, ettet ap hae apu. Tulet nimittäin hulluksi jos et hae. Tiedän hyvin tunteen, kun on huutokiertessä. Voimia. Olet hyvä äiti, kun teet asiale jotain. Pysyviä tuhoja et ole tehnyt, muta kunnyt tartut toimeen, saat elää pian normaalia elämää ilman vihaa. Se on vaivan arvoista!
Pyysin heitä tekemään lastensuojeluilmoituksen ap:stä.
Pyysin heitä tekemään lastensuojeluilmoituksen ap:stä.
Jos ap ei itse toimi ei asiaa voi sivustakatsojana jättää tähän. Toivottavasti lastensuojelu pääsee PIAN auttamaan tilanteessa!!
ainakin ahdistuneisuus ongelmana. Apua ja äkkiä!!!!