Mitä jumal*uta mä saan ton 2-vuotiaan kuriin ennen kuin tapan sen!?!??!?
Alkaa pää hajota. 2-v. on ihan sietämätön koko ajan, kiukkuaa ja raivoaa eikä tottele mitään. Mulla on kaiken lisäksi 6 kk vauvakin, ei pää enää kestä.
Huudan vaan koko ajan molemmille lapsille, tänään pakkosyötin vauvan survomalla lusikalla väkisin ruokaa suuhun kun en vaan jaksa taistella ruokailun kanssa. 2-vuotiaan jätän monta kertaa ilman ruokaa jos vähänkin leikkii ruualla tai pelleilee.
Mä en osaa kommunikoida lasteni kanssa enää oikein muuten kuin huutamalla. Välillä puren hampaita yhteen niin että pää tärisee, etten huutaisi kirosanoja. Ja välillä huudan. Retuutan lapsia ja olen niille oikeasti ihan kamala.
Pääseekö tällaisesta käytöksestä eroon vai onko lasten kannalta parasta antaa ne pois tai häipyä itse ja jättää lapset isänsä kasvatettaviksi? Minun käytökseni pilaa lapset kyllä nopeasti, tai on kyllä jo pilannut.
Kommentit (93)
6kk ikäisen pääravintoa on vielä äidin maito tai korvike, joten älä stressaa jos vauva ei syö kiinteitä paljoa. Yksi syy syömättömyyteen voi olla puhkeavat hampaat. Ikenet on kipeät. Syötätkö metallilusikalla? Se kun kolahtaa ikenen alla olevaan hampaaseen, niin tekee tosi kipeää ja vauva alkaa pelätä syömistä.
Itse olin lähes samassa jamassa, kun lapseni oli tuon ikäisiä. On niin helppo sanoa, että älä huuda, älä menetä hermoja, kun se on mahdotonta. Minulla oli tapana paeta sänkyyn vähäksi aikaa, jos menetin hermot 2v kanssa. Rentouduin ja suljin kaiken ympäriltäni ja minuutin päästä jaksoin taas yrittää uudestaan. Saatoin heittäytyä jopa lattialle ja sulkea silmät, jotta en olisi raivostunut lapselle.
Muista, että sinun ei tarvitse olla hyvä äiti. Älä stressaa asioista. Anna olla. Sulje silmät ja korvat lapsen pelleilyltä. Kun hän ei saa huomiota loppuu kieletyt asiat itsestään. Älä edes katso vihaisesti kiukettelevaa lasta, sekin on huomion antamista.
Tarvitse omaa aikaa. Sellaista tekemistä välillä josta nautit ja tunnet itsesi onnelliseksi. Näisen hetkien voimalla jaksat paremmin pysyä rauhalllisena ja ottaa huumorilla lasten oikuttelut.
aikuiset aina pärjää, mutta lapset ovat täysin riippuvaisia aikuisista. Tarvitset apua ja äkkiä tai siis lapsesi tarvitsevat ennemminkin !
Paljon kertoo sinusta , ettet ole valmis tekemään asioiden eteen mitään. jos todella tahtoisit, et epäröisi ja ajattelisi "sossukähinöitä"
kohta lapsesi huostaanotetaan jos jatkat tuota menoa !!! ymmärrä hyvä ihminen ette voi kohdella viattomia lapsia noin ! Pakkosyöttää vauvaa ja huutaa. Jättääh nuo jälkensä, mitä sitä pelkäät, tiedät että jättää. Hae nyt sassiin apua. Neuvola, perheneuvola, auttava kriisi puhelin-päivystys, mikä tahansa.
vielä masennusta synnytyksen jäljiltä.
Yritä saada vähän lomaa. Vaikkapa vain muutamaksi päiväksi. Et ole huono äiti, väsynyt vaan.
Kyllä se siitä helpottaa! Pidä huolta itsestäsi!!
tärkeintä olisi se omien juttujen tekeminen, että saat pääsi nollattua. Saatko jonkun vahtimaan lapsia edes silloin tällöin? Valehtele vaikka että menet gynelle, ja menekin kahvilaan juomaan pullakahvit ja lukemaan iltapäivälehti! Niin minä tein kun pää alkoi hajota, en halunnut myöntää sitä anopille joka välillä hoiti lapsia! Kerro miehellesi, vaikka kokemuksesta tiedän että miehet ei välttämättä ollenkaan tajua/myönnä että noin voisi olla. Minulle mies ainakin korosti aina että olen "lomalla" kotona lasten kanssa!!
Ajan kanssa se helpotttaa. Mä olen selvinnyt työelämään takaisin jollain ihmeellä. Meille ei ikinä tule kolmatta lasta, sen tiedän. Välillä tuntui että kaksi oli virhe, mutta nyt (lapset 4 ja 6 v) alkaa olla jo kivaa olla niiden kanssa.
Mäkin huusin niille välillä kuin hyeena, mutta ei lapset tunnu mitenkään piloille menneen.
viestiäni ennen kuin viimeisin viestisi koneelle ilmaantui, joten en tiennyt, että miehesi tulee vasta 20 töistä. Se on tosi ikävää! En usko, että vihaat lapsiasi, vaan tilannettasi. On raskasta kahden pienen kanssa olla kuin yksinhuoltaja (vain, että yh:t sentään saa jotain hoitoapua kunnalta). Vihan hallinta ei tule itsestään. Miten olisi avun hakeminen perheneuvolasta. Ymmärtävät täysin jos kerrot minkälainen vastuu sinulla on melkein yksin lapsia kasvattaa! Nyt itseä niskasta kiinni ja apua hakemaan itsesi ja lastesi vuoksi. Edelleen myös uskon, että sinun pitäisi joskus löytää hetki olla myös yksin ja kaksin esikoisesi kanssa.
Olen yksin lasten kanssa, mies on töissä joka päivä klo 20 asti, hädin tuskin näkee lapsia aamulla ja illalla vilaukselta. Ja voitte päätellä että mulla ei ole mitään omia menoja.
Sä vihaat sun miestä kun se on paennut tuota arkea ja jättänyt sut yksin. Haluaisit mätkiä lihanuijalla sitä ukkoa, mutta et lapsia. Et vaan pysty kohdistamaan tuota vihaa siihen mieheen koska hän ei ole koskaan paikalla.
viestiäni ennen kuin viimeisin viestisi koneelle ilmaantui, joten en tiennyt, että miehesi tulee vasta 20 töistä. Se on tosi ikävää! En usko, että vihaat lapsiasi, vaan tilannettasi. On raskasta kahden pienen kanssa olla kuin yksinhuoltaja (vain, että yh:t sentään saa jotain hoitoapua kunnalta). Vihan hallinta ei tule itsestään. Miten olisi avun hakeminen perheneuvolasta. Ymmärtävät täysin jos kerrot minkälainen vastuu sinulla on melkein yksin lapsia kasvattaa! Nyt itseä niskasta kiinni ja apua hakemaan itsesi ja lastesi vuoksi. Edelleen myös uskon, että sinun pitäisi joskus löytää hetki olla myös yksin ja kaksin esikoisesi kanssa.
Miksi syytät lapsiasi? Miten 2v osaisi olla kunnolla, kun sinäkään et osaa? Mistä se saisi hyvän käytöksen mallin?
Anna vaikka lapset pois, ennen kuin teet jotain peruuttamatonta.
ei toi ap tilanne ole enää mitään pikkuhermostumista, lue tarkkaan hänen kirjoituksensa, kertoo itsekkin ettei ole hermostumista vaan vihaa. Apua tarvitsevat ja pian ! Ei täällä tuomita vaan ollaan huolissaan lasten hyvinvoinnista.
paha olo tuli tästä aloituksesta. Ajattelin että tämä olisi provo, mutta jos ei ole, sydäntä kylmää. Velvollisuutesi äitinä on ajatella lapsiasi ja laittaa heidät etusijalle. Unohda itsesi! Lapsesi ovat sinusta täysin riippuvaisia, ja tuollainen käytös on pahoinpitelyä, ja vastoin lastesi ihmisoikeuksia. Sinun on pakko antaa lapsillesi rakastava ja turvallinen ympäristö. Vie heidät vaikka isovanhemille, tai joillekin, jotka heistä voivat huolehtia.
Todennäköisesti pieni kaksivuotiaasi on luonnollisessa uhmaiässä ja huomatessaan hermostuneisuutensa reagoi voin voimakkaammiin. Ei kostona vaan lapsen tavalla.
EI siitä mitään sossuhössötystä tule, jos kerrot tilanteestasi neuvolassa. Sanot vain, että nyt et jaksa ja haluat esim pari kertaa viikossa perhetyöntekijän kotiin lasten kanssa. Silloin voit itse tehdä mitä vaikka; lähteä kauppaan, ulos, elokuviin, kävelylle... Perhetyöntekijä voi myös lähteä toisen lapse kanssa ulos, jolloin saat kahdenkeskeistä aikaa toisen lapsen kanssa. Ollessasi kahden vain yhden lapsen kanssa, saatat huomata aivan toisenlaisen puolen arjesta.
Mutta nyt vain kipi kapi puhelin käteen ja soita apua. Se on viisautta.
tärkeintä olisi se omien juttujen tekeminen, että saat pääsi nollattua. Saatko jonkun vahtimaan lapsia edes silloin tällöin? Valehtele vaikka että menet gynelle, ja menekin kahvilaan juomaan pullakahvit ja lukemaan iltapäivälehti! Niin minä tein kun pää alkoi hajota, en halunnut myöntää sitä anopille joka välillä hoiti lapsia! Kerro miehellesi, vaikka kokemuksesta tiedän että miehet ei välttämättä ollenkaan tajua/myönnä että noin voisi olla. Minulle mies ainakin korosti aina että olen "lomalla" kotona lasten kanssa!! Ajan kanssa se helpotttaa. Mä olen selvinnyt työelämään takaisin jollain ihmeellä. Meille ei ikinä tule kolmatta lasta, sen tiedän. Välillä tuntui että kaksi oli virhe, mutta nyt (lapset 4 ja 6 v) alkaa olla jo kivaa olla niiden kanssa. Mäkin huusin niille välillä kuin hyeena, mutta ei lapset tunnu mitenkään piloille menneen.
pullakahvit ja iltapäivälehdet???
Oletko puhunut hänen kanssaan? Istutapa hänet joku ilta selkä seinää vasten ja PUHU tilanteesta, KUNNOLLA. Ei tuommosia työpäiviä pitäisi olla kun ihan väliaikaisesti, varsinkaan jos lapset on ihan pieniä!
masennusta. Enemmänkin olen niin täynnä vihaa etten tiedä miten selviä. Vaikka lapset olisivat kiltistikin niin paiskon ovia ja hajotan tavaroita, koska jotenkin vaan tunnen niin suurta vihaa. VArmaan se on niin kuin joku kirjoitti että vihaa tätä tilannetta ja miestä joka on pois. Tiedän ettei näin voi jatkua, mutta en saa aikaiseksi haettua apua, eli jatkan näin. Kai pojastani sitten tulee joskus joku kouluampuja, niin se varmaan menee.
ap
apua hakemaan! Olen sekoamassa ilmeisesti. Käytöksesi on tuomittavaa ja olet selvästikin ihan yliväsynyt. Sinun on uskallettava hakea apua.
Toivon sydämeni pohjasta että tämä ap:n aloitus olisi vain provo!!
2v on hyvin pieni lapsi, ei varmasti tee ilkeyttään mitään, kokee turvattomaksi kodin.:(( En voi ymmärtää miten joku voi hermoilla tuon ikäiselle???!? Kun on jo isompia lapsia, niin jotenki sitä osaa jo suhteuttaa ettei tuon ikäiseltä voi vaatia kauheesti.
Toinen on vasta 2 lyhyttä vuotta nähny tätä maailmaa eikä mitenkää voi osata käyttäytyä kuten isompi lapsi. Hän vasta harjoittelee. Ja sinun pitää antaa lapselle turvallinen ympäristö että hänestä tulee tasapainoinen aikuinen. Hänen pitää saada kiukutella ja kokeilla rajoja, eihän hän muuten opi. SE on aivan normaalia että lapsella on oma tahto.
Sinulla on mahollisuus saada apua, soita heti neuvolaan ja rohkeasti kerrot tilanteen!
korjaa, olen-sana, eka rivissä. Piti kirjoittaa oleT
masennusta. Enemmänkin olen niin täynnä vihaa etten tiedä miten selviä. Vaikka lapset olisivat kiltistikin niin paiskon ovia ja hajotan tavaroita, koska jotenkin vaan tunnen niin suurta vihaa. VArmaan se on niin kuin joku kirjoitti että vihaa tätä tilannetta ja miestä joka on pois. Tiedän ettei näin voi jatkua, mutta en saa aikaiseksi haettua apua, eli jatkan näin. Kai pojastani sitten tulee joskus joku kouluampuja, niin se varmaan menee. ap
tuollaista silmitöntä vihaa.
Olet väsynyt.
Tarvitset omaa aikaa.
Saako asuinpaikassasi kodinhoitajaa halvalla? Tampereella esim. saa 10 e 4 h tai 20 e 8 h. Hoitavat lapsia ja äiti pääsee pois kotoa hetkeksi ja vapaalle. Se on välillä tarpeen kun on pieniä lapsia.
Anna lasten ennemmin olla syömättä. Lapset syö sen minkä tarvii. Eivät näe nälkää jos itse kieltäytyvät syömästä. Vauvalle maitoa vaan jos ei muu mene. Meilläkin vauvana poika kieltäytyi järjestelmällisesti ruoasta kun hampaita tuli. Eli ne päivät korvikkeella. Ja hyvin on kasvanut. Säästät omia hermojasi sekä vauvaa tällä. Vauva alkaa muuten pelätä syömistä ja sillä on haitallisemmat vaikutukset kuin syömättä olemisella ja pelkän maidon juomisella.
Relaa 2 v kanssa. Kukaan ei jaksa huutaa yksin koko päivää. Kun lapsi kiukkuaa, käännä selkä. Laita vaikka kuulokkeet korviin ja musiikkia soimaan. Minulla on kokemusta erittäin temperamenttisesta tytöstä, joka huusi 2 v iässä tuntitolkulla. Tiedän miten rasittavaa se on. Mutta se menee myös ohi. Jätin tytön huutamaan yksin toiseen huoneeseen ja aikansa huusi siellä ja lopetti sitten, joskus meni tuntikin. Ja tätä useasti päivässä. Hermo oli tiukalla.
Vaatteet painin väkisin päälle ja ulos mentiin vaikka millä huudolla. Koska siellä sain tuuletettua omaa päätäni. Ja tytöllä oli muuta tekemistä kuin kiljua.
2 v on huomionkipeä ja mustasukkainen kun vauva vie aikaa sinulta. Meillä 2 v hakkasi ovea ja ikkunaa kun yritin nukuttaa vauvaa. Teki kaikenlaista metkua jne.
Anna hänen tehdä jotain mistä tykkää. Vaikka sotkisi ihan kauheasti. Pysyy paremmalla päällä näin. Meillä tyttö tykkäsi kylvystä ja vesileikeistä ja annoin sotkea kylppärissä vaikka monta tuntia päivässä.
Tiedän, että on vaikea nähdä mitään kivaa arjessa kun olet noin väsynyt, mutta se helpottaa kun lapset kasvaa. Itsellä nämä lapsukaiset ovat jo 5v ja reilusti yli 2 v. En muistele kaiholla aikaa kun olivat 2 v ja vauva! Oli tosi raskasta kun mies oli töissä 12 h päivässä ja lapset lisäksi sairastelivat ja olivat allergisia.
Tsemppiä sinulle! Aloita siitä, että hankit itsellesi vapaa-aikaa! Kerro vaikka jollekin naapurille raskaasta tilanteestasi, jos vaikka pääsisit lenkille ilman lapsia. Uskomatonta kyllä pienetkin tauot auttavat jaksamaan!
varmaan ois pullakahveista kauheasti apua, vaikka ottaisin kyllä nekin vastaan jos vaan joskus pääsisin ovesta ulos ilman lapsia!!!
Miehen työvuorot kestää klo 19 asti, ei ole väliaikaista. menee töihin klo 11, työmatkat päälle joten ei paljon lapsia näe.
Täällä missä asutaan ei ole ainakaan missää ihan lähellä mitään perhekahviloita tms., en pääse minnekään koskaan. Autoa ei ole joten olen aika motissa kotona.
Auttaako jotkut pillerit vihaan?
ap
Ajattelepa minkälainen haloo siitä syntyy, kun sinä joku päivä pahoinpitelet lapsesi oikein kunnolla!
Nyt soitat neuvolaan tai perheneuvolaan! HETI!
Itse otin viime syksynä yhteyttä neuvolaan ja peheneuvolaan, kun tuntui etten jakasa olla enää tällainen raivoava hullu!
tietääkö miehesi miten käyttäydyt(sori, en lukenut kaikkia vastauksia)? Puhu hänelle, ettet enää jaksa.