Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun miestä ei kiinnosta...

17.01.2010 |

Auttakaa... Olen -09 syntyneen pojan äiti ja parisuhteemme on menossa kovaa vauhtia alas päin. Mieheni ei tunnu välittävän ollenkaan pojastaan tai siitä että miten minä jaksan. Omat menot hänelle tuntuu olevan se numero yksi. Itse olen kodin vankina lähes 24/7 kun mieheni taas huitelee ties missä. Aina on jotain mihin on "pakko" mennä. Poikamme on kohta puoli vuotias eikä hän edes tiedä mitä ruokaa voisi lapselle antaa ja millon... Hän ei ymmärrä, että sen ikänen lapsi ei jaksa istua sitterissä ja tuijottaa kun isäntä puuhaa tietokoneen kanssa tai katsoo telkkaria vaan poika vaatii sitä huomiotaan ja, että hänen kanssaan leikitään. Mieheltä menee hermot monesti kun poika valittaa tylsyyttään.

Kuuntelen tippa linssissä kun muut äidit kertovat miten heidän miehensä haluua olla lapsensa kanssa ja vielä viihtyvätkin heidän kanssaan. Kumpa itsekin voisi joskus sanoa niin!



Mitä tämän miehen kanssa tulisi tehdä, jotta hän aukaisis silmänsä ja tajuaisi tilanteen?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
21.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vanhoja olette?

Vierailija
2/3 |
20.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on sama ongelma nyt toisen lapsen kanssa. Meillä siihen on selvä syy: mies ei olisi halunnut toista lasta ja sen vuoksi olettaa, että minun pitäisi hoitaa tämä lapsi yksin. Asia tuntuu erityisen kipeältä, koska ensimmäisestä lapsesta mies oli kiinnostuneempi.



luulen, että tämä miesten kiinnostuksen puute on aika yleistä, mutta siitä ei puhuta. kyllähän se nolottaa tunnustaa, että meillä ei elä moderni perheisä, vaan itsekäs isä, jota perheen ja vaimon asiat ei kiinnosta. Olisiko jollain toimivaa ratkaisua moiseen ongelmaan? Ero tässä ainakin itsellä alkaa mielessä pyöriä, kun on jo niin haavoittunut olo.



Tiedän, että keskustelu auttaisi. Kannattaisi puhua siitä, mikä elämässä on tärkeää eli arvoista ja siitä miten ne näkyy arjessa. Mutta tiedän, että keskustelu voi olla vaikeaa.



Voisit tietysti myös yrittää vielä täsmentää miehelle, miten rankkaa vauvan kanssa on ja kuinka raskasta on kantaa vastuuta yksin. Ja opettaa ja kertoa suoraan, miten lapsen kanssa toimitaan. Laittaa sääntöjä, että tietokonettaja telkkaria ei lapsenvahtina käytetä?



Toisia on helpompi neuvoa ja ehdottaa ratkaisuja... Meillä nämä ongelmat ei ole selvinneet keskustelemalla, koska keskusteluyhteys ei toimi. Onko siis viisaampia paikalla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
23.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

en osaa auttaa. Jäin vain miettimään sitä lapsireppanaa, jonka isä ei ole hänestä kiinnostunut. Tuntuu ihan hirveän pahalta lapsen puolesta, joka olisi pelkällä olemassaolollaan ansainnut isänsä huomion. Äiti voi asian omasta puolestaan jollain tavalla ratkaista, mutta lapselle jää isän kokoinen aukko.

Voimia teille ko. ongelman kanssa kamppaileville!