Jos puhutaan mukavuudenhalusta, niin yksilapsisuuden voittaa vain kaksilapsisuus.

Jos kaksilapsisessa perheessä on pieni vauva ja seuraa kaipaava ylienerginen 4-vuotias, niin ei se järin helppoa ole.



Kummankin kanssa saisi viettää 120 %. Huh.

ja kyllä minä kinusin pikkuveljeä jatkuvasti. Ja riideltiin paljon. Nyt vasta aikuisena olemme lähentyneet ja tullaan ihan hyvin keskenämme toimeen. Ja ikäeroa 4v. Enpä ihan allekirjoita ap:n kirjoitusta oman kokemukseni nojalla.

edes ajansaatossa helpompi valinta. Sairastamisjaksot tuplaantuu, kun toinen saa tartunnan toiselta, toinen menee kouluun ja toinen on vielä päiväkodissa, pitää jumpata lomien ja aikataulujen kanssa ihan tosissaan. Ja meillä on todella iäkkäät isovanhemmat, jotka kuitenkin hoitavat lastamme mielellään, mutta eivät kyllä hoitaisi (jaksaisi) hoitaa kahta pientä lasta. Ja lapsemme viihtyy hyvin yksinään ja osaa leikkiä ilman, että joutuisin erikseen viihdyttämään.

Meillä on kyllä kaksi, enkä kumpaakaan antais pois, mutta silti uskon, että meillä on työläämpää.

ja olen myös monta kertaa miettinyt, kuinka helppoa olisi tuon yhden 3 vuotiaan kanssa.. Ei sillä että katuisin, mutta ei se mennytkään niin, että "meneehän se toinen siinä sivussa.."

vaihtoehto mukavuudenhaluiselle...

Jos haluaa helppoa ja mukavaa ja rahakasta ja vähävaivaista elämää, miksi tehdä yhtään lasta? ihmettelee neljän äiti