Pullamössöä vai liian aikaisin itsenäistettyjä?

Ja voi pitää lasta vaikka viisi tuntia päivässä yksin koulun jälkeen, ja silti olla curling-vanhempi, joka selittelee kaikki lapsensa tekoset parhain päin, eikä vaadi lapseltaan mitään.



Nämä asiat eivät sinänsä liity toisiinsa ollenkaan.



Enemmänkin luulisi, että järkevä vanhempi, joka huolehtii lapsestaan murrosiänkin tultua, osaa myös vaatia lapseltaan, esim osallistumista kotitöihin ja kunnon koulunkäyntiä.

että kasvatus on kultaista keskitietä joka ainoassa asiassa.

minkälainen ON hyvinkasvatettu ja hyväitsetuntoinen lapsi. Löisinpä vetoa että aika monella mielikuva on tyyliin Ollin oppivuodet. Kiltti, kohtelias unelmalapsi istuu pulpetissa tukka liisteröitynä päätä myöten ja viittaa kasvot sädehtien miellyttämisen halusta. Tämä on se edellisen sukupolven streotypia onnistuneesta jälkeläisestä, mutta onko se yhdistettävissä aina hyvään itsetuntoon vai päinvastoin? Onko kuitenkin sitten niin, että jos katsotaan yhteiskunnan menestyjiä, niin aika usein sieltä taustalta löytyy ei-niin-ideaalinen lapsi, joka kyseenalaistaa ja ajattelee omilla aivoillaan eikä pyri miellyttämään ketään. Enkä todellakaan tarkoita sitä, että huono käytös pitäisi sallia ja opettajia ruveta kyseenalaistamaan, vaan ehkä sitä, että uudella tavalla mietittäis mitä siitä seuraa kaikille, jos lapsi ei olekaan niin mukautuvainen kuin toivoisi. Se voi olla kova paikka meidän sukupolvelle, joka on tottunut siihen että lapsena pitää olla "kiltti" ja aikuisena kiltteys onkin sitten huono ja hävettävä ominaisuus, eikä sillä pärjää työelämässä.