Olen tullut raskaaksi 14-vuotiaana, synnyttänyt 15-vuotiaana. Kysyttävää?
Kommentit (23)
Mites naisen oma elämä, parisuhde ym. Ne eivät kai lopu, vaikka lapset kasvavatkin ja lentävät pois pesästä? - Vaikka ei sitä "toista kierrosta" aloittaisikaan.
Aika säälittävää, jos jonkun mielestä elämä sijoittuu vain lapsiperheisiin ja lapsiperheaikaan.
En tiedä vielä mitä teen 35-vuotiaana. Haluan kyllä paljon lapsia.
ap
oliko minkälainen parisuhde? miehen ikä? raiskattiinko sut vai miten voi olla mahdollista?? ei tuossa iässä vielä yleensä harkita edes lapsia....
"Mies" oli vauvan syntyessä 17-vuotias.
Ei raiskattu. Ehkäisy petti, eli ei ollut mitenkään harkittu lapsi, vaan yllätysvauva.
Ap
Hienoa että olet vastuun kantanut! :) Itse luulin olevani raskaana 16v ja olin aivan paniikissa, onneksi en ollut..tai no onneksi ja onneksi, lapset on ihania, mutta silloinen "mies" ei olisi ollut.
t. 4 äiti
Mitä tulevaisuuden suunnitelmia? Oletko töissä tai opiskeletko? Oletko siis nyt yh, vai edelleen tässä huonossa suhteessa?
Asuitko vanhempiesi luona, ensikodissa vai omassa asunnossasi? Puuttuiko sosiaalitoimi tai lastensuojelu tai mikä liekään elämääsi koska olit alaikäinen? Saithan siis pitää lapsen itselläsi? Vai annoitko lapsen sijaiskotiin tms?
Oliko sinulla tukiperhettä? Tai lapsella?
Miten jatkoit peruskoulua loppuun?
JOS olit lastensuojelun kirjoilla jne jne, JOS asuit ns. tuetusti alaikäisenä, miten tilanne muuttui sitten kun tulit täysi-ikäiseksi eli pääsitko lastensuojelusta eroon vai oliko sinulla tarvetta tai haliua päästä niitä ns. eroon?
Ja tuossa joku kysyi huonosta suhteesta lapsen isään? Oliko se suhda muka huono? Missä niin lukee?
Miten lapsen isä? tapaako, tapasiko? oletteko enää yhdessä?
Kävin siis peruskoulun loppuun vauvan ollessa alle vuoden iltakoulussa. Hän oli silloin isänsä kanssa, välillä siskoni, kummiensa ja vanhempieni kanssa. Koulua oli muutamana iltana viikossa korkeintaan neljä tuntia kerrallaan ja sain käytyä sen nopeasti.
Koulun jälkeen olin osa-aikatyössä viikonloppuisin, tyttö silloinkin isällänsä yleensä.
Erosimme tytön ollessa 2½-vuotias, muutin hänen kanssaan kaksin, aloin opiskelemaan ja tyttö meni päiväkotiin. Kesäisin olen ollut töissä. Tapasin pian tämän jälkeen nykyisen mieheni, olemme olleet yhdessä nyt reilut kaksi vuotta ja valmistun keväällä ammattikoulusta ravintolakokiksi. Todennäköisesti jatkan opiskelua, ehkä hetken olen töissä ennen sitä, kun rahasta on tiukkaa. Asumme yhdessä tämän nykyiseni kanssa ja tyttö on isällään joka toinen viikonloppu.
Ap
Niinkuin useimmat, jotka tehneet lapsen teininä ja juoksemaan on kuitenkin pakko päästä, koska se helvetin lapsi sitoo! Hoidatitko koko ajan isovanhemmilla?
hänen isällään, joka asui ihan lähellä. Täytin 18 vuotta, kun tyttö oli 2½-vuotias ja silloin muutin virallisesti omilleni.
Minulle ehdotettiin ensikotia, mutta se ei tuntunut hyvältä ratkaisulta, kun meillä oli hyvä olla vanhemmillani silloin ja lapsen isällä. Meillä oli yksi tapaaminen raskausaikana sosiaalitoimistossa, jossa oli mukana äitiysneuvolan kätilö, sosiaalityöntekijä, vanhempani ja minä. Lähinnä tällainen kartoitus vain, kun he totesivat siellä, että kaikki on hyvin, eikä lisätuen tarvetta ole, niin ei heitä sen kummemmin ole tarvinnut tavata.
Tukiperhettä ehdotettiin myös ja suostuinkin siihen jonoon. He soittivat, että perhe on löytynyt vasta, kun tyttö oli lähemmäs 2-vuotias, enkä enää silloin kokenut, että tarvitsen sitä ja muutenkin ajatus siitä, että tyttö olisi vierailla ihmisillä ei houkuttanut.
Suhde lapsen isään oli kyllä huono, hän oli (ja on edelleen) hieman viinaan menevä ja kärsii jonkinlaisesta masennuksesta. Ihan ok isä kuitenkin ja nykyisin kai onnellinen uuden avovaimonsa kanssa.
Ap
Silloin tällöin, enemmän silloin, kun oli juuri täysi-ikäiseksi päässyt, mutta en nyt silloinkaan mitenkään usein. Nytkin aika harvoin, vaikka tilaisuushan olisi ainakin silloin joka toinen viikonloppu. Palaa rahaa liikaa, eikä ystävänikään ole sellaista sorttia, että koko ajan siellä ravaisi.
Vanhempani ovat auttaneet niin paljon kuin ovat pystyneet, mutta en ole tyttöä "hoidattanut" heillä, eivät he edes pystyisi häntä paljoa hoitamaan, kun isäni on sairaseläkkeellä ja äidilläni on omat työnsä. Jonkun verran hoitivat, kun minulla oli kouluni ja työni, mutta ei enää juurikaan.
Kiitos hatunnostosta! :)
Ap
Niinkuin useimmat, jotka tehneet lapsen teininä ja juoksemaan on kuitenkin pakko päästä, koska se helvetin lapsi sitoo! Hoidatitko koko ajan isovanhemmilla?
Näinkö sinä ajattelet omasta lapsestasi?
Että helkutin kakara kun se sitoooooo kotiin koko ajan?
- kyllä ne myöhemmällä iälläkin lapsensa tehneet menvät ja tulevat ja käyvät, ja laittavat lapsensa hoitoon ja käyttävät isovanhempian lastenhoitoapua tai muuta apua, esim. harrastuksiin kuljettamisessa.Se on sitten kuitenkin ok, kun ikää on enemmän, vai? Tai viikonloppumatkat tai jopa viikon-kahden viikon mittaiset matkat ovat työmatkoja?
- eikö nuorella äidillä ole oikeutta tavata muita ikäisiään ihmisiä, käydä jossain ilman lasta, - pääasia että lapsi on hoidossa!??
täällä toinen joka sai 15-vuotiaana lapsen.. miten sun vanhempasi silloin suhtautui kun kuuli? Onko sulla sisaruksia..?
Koska olen näin nuori äiti. Jos lapsi valvoo, on kiukkuinen, ei syö tms., niin se johtuu jotenkin siitä, kun hänellä on teini-äiti ja teen jotain väärin. Tai jos tulee jokin tapaturma, niin vanhemmalla äidillä se on toki vahinko ja "eihän nyt koko ajan voi vahtia ja olla silmät selässä", mutta minun tapauksessani se johtuu jotenkin siitä, että olen niin nuori ja siten en voi olla hyvä äiti. Tämä voi kyllä olla myös vainoharhaa, mutta siltä minusta usein tuntuu ja joudun todella paljon perustelemaan ja puolustelemaan.
En kuitenkaan ole katkera, ymmärrän kyllä, että valtaosa ihmisistä ei voi ymmärtää ratkaisujani.
Ap
Sulla on ollut kyllä tosi rankka paikka silloin 14-vuotiaana. Tädilläni oli ihan sama tilanne, lapsen isä vain oli 30-vuotias väkivaltainen alkoholisti, pojasta tuli myöhemmin narkomaani.:(
Mutta sinä olet upeasti saanut opiskelut ym. järjestettyä!
Mielestäni olet hoitanut asiasi todella hienosti! Toivon sinulle ja tyttärellesi kaikkea hyvää jatkossa!
Opiskellut, käynyt töissä ja hoitanut lapsensa nuorena yksinhuoltajana, ei ravaa baareissa eikä hoidata lastaan pääsääntöisesti muilla, ei ole katkeroitunut eikä valita.
Todella iso hatunnosto!
Vähän kauhulla tätä ketjua aloitin, kun olen täällä jonkin verran pyörinyt ja yleinen asenne on juuri tuo "teiniäidit juoksee baareissa ja hoidattaa kakarat mummulla". Ehkä siksi juuri aloitinkin tämän, että joku huomaisi, että ei ihan aina noin ole.
Olen positiivisesti yllättynyt, kiitos! :)
Ap
Niinkuin tuskin kenenkään 14-vuotiaan lapsen vanhemmat ottaisi. Ehdottivat kyllä aborttia ja hurjistuivatkin, mutta kun olivat sulatelleet asian ja hyväksyneet, niin osasivat jo iloitakin. Ovat olleen minulle mahtava tuki!
Minulla on pikkusisko ja kaksi isosiskoa. Ovat myös olleet apuna paljon.
Ap
upppp