Hanskat tiskiin murkun kanssa?

pistää useankin kertaan miettimään, mitä on tehnyt väärin ym. itsekritiikkiä. Onneksi on toinenkin prinsessa joka on ohittanut tuon vaikeimman ajan, tosin ei koskaan päästänyt suustaan yhtä mustaa kuin nuorimmainen. Tasapuolinen olen kasvatuksessa yrittänyt olla ja kumpaakin rakastan yhtä paljon. Kyllä se lapsen luonnekkin vaikuttaa. Purkavat pahaaoloaan erilailla. Olenkin sanonut kumallekkin lapselleni, että ymmärrän hormoonien sekoittavan mieltä ja kun pahalta tuntuu kyllä kotona saa höyryt puhaltaa pihalle, vaikka rajat siinäkin pitää olla. Pettäähän se kontolli välillä aikuisillakin ja se kuitataan helposti, no sillä oli huono päivä tms.

Minua ärsyttää tyttäressäni , 13 v , seuraavat asiat :



-kököttää useimmiten sisällä, haluaisi olla koneella tuntikausia

-haistattelee, HUUTAA KOKO AJAN (erityisesti silloin tahallaan kun mies yrittää nukkua yövuoroa varten), meluaa, on "kömpelö" ja sählää

-kiusaa ja haukkuu pienempiä

-on röyhkeä, "kaikki kuuluu mulle" -asenne

-kuvittelee olevansa viisaampi kuin vanhempansa ja muut aikuiset

-laiskuus

-peilaa aamuisin tunnin kylppärissä, tukkii altaat hiuksillaan, lainailee luvatta meikkejäni, kuluttaa yksin hiuslakat ja hajuvedet ym. yhteiset asiat.

-rahaa palaisi koko ajan vaatteisiin, kosmetiikkaan ym.



Kyllä, saa väsyä ja saa ärsyttää, minua ainakin raivostuttaa koko teini useinkin. Silti, pikemminkin se on normaalimpaa että nuori kapinoi tuossa vaiheessa kuin että pitäytyisi kaikissa rajoissa eikä eriytyisi vanhemmistaan.

Välillä antaisin tuon meluavan hirviön mielelläni kasvatettavaksi ihan kenelle vain joka sen suostuisi ottamaan nurkkiinsa ; )

Huom! Kaikki loistokasvattajat: tässä puhuttiin vain huonoista ja raivostuttavista puolista, hyvät puolet jätettiin kertomatta :)

( niin ja: huorittelua ei muuten pysty hillitsemään kuin rauhallisesti puheella yrittäen, sekään ei usein auta, pitäisikö tässä nyt tunkea korkki lapsen suuhun ja odotella sossuja? )

Ei paljon lohduta, että olen itse muinoin ollut samanlainen. Ei auta kuin jaksaa, "vitun läskinä lehmänä" ja jatkaa passaamista...

meillä on ollut jo kolme murrosikäistä perheessä. Innolla odotan, että nuoremmatkin lapset kasvavat. Pienet lapset ovat ihania, mutta hoitaminen rankkaa. Murkkujen kanssa pääsee sata kertaa helpommalla. En tosin osaa edes kuvitella tilannetta, että joku meidän lapsista huorittelisi tms. aikuisille.

kyllä niiltä murkuiltakin pitää jotain kunnioitusta vaatia. Eikä niitä muutenkaan koko ajan saa passata. meidän 14 v poika teki meille just ruuan :)

13,15,17v ja yksikään ei huorittele uhkaile hauku. Meillä aikuiset puhuu nuorille normaalisti ja niin myös nuoret meille. täällä pelaa toisten kunnioittaminen. . Monasti olen miettinyt, mikä on mennyt vikaan kun perheistä puuttuu kunnioitus toisia kohtaan?

Toki meilläkin kiukutellaan jne.. se on normaalia, mutta että haistateltaisiin tjms.

syyllistää aina vanhempia hankalista murkuista. Toki itsekin ottaisin mielelläni tänne 14-vuotiaan kohteliaan nuoren miehen tekemään ruokaa tuon 15-vuotiaan angstisen finninaaman sijaan, mutta minkäs teet. Meillä on asetettu rajat ja puhutaan toisille kunnioittavasti, en suostu syyllistymään. Odotan vain, että poika aikuistuisi.

olen ollut jokaisesta uudesta vaiheesta oman murkkuni kanssa iloinen. jopa silloin kun ekaa kertaa lintsasi koulusta, olin salaa onnellien siitä, ettei lapseni ole mikään nössö :-)

No, ehkä tämä onkin harvinaisen helppo tapaus ja saan elellä rauhassa siihen asti kun temperamentikkaat, ala-astetta käyvät kaksoset tulevat murrosikään...

Voi luoja että voi ärsyttää kun jotain järkeä yrittää saada puhuttua, esim. läksyjen teon merkityksestä, niin vastaus on: Ei kiinnosta!!!

Ei paljon lohduta, että olen itse muinoin ollut samanlainen. Ei auta kuin jaksaa, "vitun läskinä lehmänä" ja jatkaa passaamista...

Mulla on neljä lasta joista jo kaksi on ohittanut murrosiän ja kaksi on murrosiässä, mutta ikinä en ole sallinut nimittelyä teineiltäni, enkä salli sitä.

Nyt jo aikuiset lapseni sanovat että kyllä se nosti arvostusta kun äiti sanoi että minua ei ikinä nimitellä, ainoa nimi millä kutsutte on äiti, ei huora eikä muukaan... Jos haukkua pitää menette jonnekin kauas haukkumaan, mutta omiin korviini en halua kuulla haukkumista.

Ja mun vanhimmat oli hankalia teinejä. Hain humalaista poikaani milloin mistäkin kun oli karannut kotoa ja ryypännyt.

että miksi se, joka ei salli nimittelyä, salli sitten teininsä ryyppäämisen? Jos on niin helppoa "olla sallimatta" asioita, miten se ei sitten onnistunut?



Teinit kokeilee rajojaan milloin mitenkin. Sinun teinisi ryyppäsi, tuon toisen nimittelee. Ole siinä sitten sallimatta.

Luovuttaa ei saa eikä jättää murkkua oman onnensa nojaan.

muttei heittää hanskoja tiskiin.

En hyväksy missään tapuksessa vapaata kasvatusta, eikä meillä kukaan ketään huorittele eikä nimittele!

että miksi se, joka ei salli nimittelyä, salli sitten teininsä ryyppäämisen? Jos on niin helppoa "olla sallimatta" asioita, miten se ei sitten onnistunut?

Teinit kokeilee rajojaan milloin mitenkin. Sinun teinisi ryyppäsi, tuon toisen nimittelee. Ole siinä sitten sallimatta.

Siihen vain oli hiukka hankalampi saada kuria, teinikun karkasi vaikka tuuletusluukusta, jos muut paikat oli tukittu.

Ja järjesti pojalle keskustelu aikoja nuortenpsykiatrin kanssa ja saikin ryyppäämisen loppumaan 6 kuukaudessa.

Tai siis teini kiroilee jos kiroilee, voi olla vaikeaa saada se loppumaan kun ei voi suukapulaakaan laittaa.



Itsellä ei teinilapsia, mutta mietin vain miten se lopulta eroaa. Kiroajan äiskäkin kuitenkin vaikutti kaikkensa tehneeltä ja kovasti yrittävältä.

mutta se vapaus ja vastuu -ajattelu on minusta hyvä ohjenuora. Saa vapautta ja tehdä erilaisia sallittuja asioita, jos häneen voi samalla luottaa. Kaikkea, missä pitää voida luottaa, on vaikea luetella saati valmistaa lasta ja pakosti välillä tulee mokia, mutta siitä on jatkettava. Lisäksi minulla on sellainen mielikuva, että jonkinlainen puheyhteys murkkuun täytyy saada säilymään. Lisäksi silloin kun murkku on töpännyt kunnolla, niin hän on itse kuvitellut, että kiellän häneltä sen takia kaiken. Olen joutunut vakuuttamaan, että rangaistus on rangaistus ja asian selvittäminen riittää: asia on käsitelty, siitä on otettava opikseen ja elämä jatkuu - hänen on vaan opittava harkitsemaan tarkemmin tekonsa.

Mitä nimittelyyn tulee, niin murkunkin mielestä olen joskus kalkkis ja tosi vanha ja elän jollain edellisellä vuosituhannella, mutta nuorempi voi joskus antaa koko laidallisen. Meillä on siihen tasan yksi keino: sanotaan kyllä riittävän selvästi, ettei meillä nimitellä ja jos ei lopu, niin seuraavan päivän harrastus tai sovittu ostos jää väliin. Ja aina se loppuu - korkeintaan kerran kiellon päälle on tapana kokeilla...