Lue keskustelun säännöt.
Alle 1-v:n mukaan ottaminen
02.12.2009 |
Mielenkiinnosta kysyn, että kumpi teistä on hyväksyttävämpi/normaalimpi tapa toimia ja onko jomamsta kummasta vauvan kehitykselle haittaa/hyötyä.
A) Äiti ja isä ottavat vauvan vastasyntyneestä asti mukaan aina ostosreissuille. Ekaa kertaa ja sairaalasta kotiutumispäivänä. Puolivuotiaaksi mennessä lapsi on ollut lukuisia kertoja lähikaupassa ruokaostoksilla, pidemmillä shoppailureissuilla, tapahtumissa jne. 1-vuotiaaksi mennessä käynyt jo linnanmäet, korkeasaaret ja kaiken maailman tapahtumat.
B) Vain jompikumpi vanhemmista tekee yksin ruokaostokset ja toinen on vauvan kanssa aina kotona. Jos on joku pidempi shoppailureissu tiedossa mummo tulee hoitamaan vauvaa kotiin. Puolivuotiaaksi mennessä vauva on käynyt alle 10 krt lähikaupassa. 1-vuotiaana pääsee ensimmäistä kertaa mukaan pidemmälle shoppailureissulle.
Kommentit (17)
Miksi raahata pieni vauva linnanmäelle ja muihin tapahtumiin??? Hyvin ehtii myöhemminkin.
Siksi että isoilta lapsilta ei voi kaikkia huvituksia ja tapahtumia, ostosreissuja yms. kieltää. Lähinnä huvittava ajatus että pyytäisi mummin sitten vauvaa hoitamaan siksi aikaa... Ei ole tullut edes mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä siksi, että toinen näistä lapsista on nyt 1,5-v sosiaalinen, puhelias, leikkisä ja liikkuvainan jne.
Toinen ei juuri liiku, ei leiki.
Onkohan kyseessä vaan persoonallisuuserot vai onko tuolla kotona/reissussa olossa merkitystä?
En paljasta vielä kumpi on kumpi.
t.Ap
Lapset oppivat mallista, isommilta lapsista.
Toki pienin on ollut joka paikassa mukana heti vauvasta, emme ole edes voineet jumittua kotiin siinähän tuis jo äitille mielenterveysongelmia, jos aina vaan kotona.
Sosiaaliset taidot karttuvat, kun on tilanteita, joissa harjoitella. Ehtiihän sitä isompanakin, mutta en ole huomannut, että olisi ollut mitään haittaa, että vauva joka paikassa mukana. Ei ole sairastellutkaan.
ei tässä mun mielestä ole mitään normaalia tai epänormaalia. Lapset elävät sellaista elämää kuin vanhemmat elävät. Jos sitten vanhemmat tykkäävät käydä shoppaamassa koko perheen voimin, niin sitten lapsetkin käyvät shoppaamassa.
Mä en usko, että noilla on kovin suurta merkitystä lapsen kehityksessä. Jos lapsi on esimerkiksi perusluonteeltaan kovin arka, niin ei se arkuus häviä siihen, että lapsi isketaan vauvasta asti väkijoukkoihin.
Vanhemmat kyllä mun mielestä yleensä löytävät parhaimmat tavat olla lastensa kanssa.
lapset kulkeneet aina mukana, tuo 1,4 sanoo nyt: äitiii, anna, ei ei, muh. En tiedä, onko vaikutusta mutta lapset kulkevat reissuissa mukana luonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä ei ole mahdollisuutta käyttää mummojen ilmaisia hoitopalveluita. Lapsi on ollut mukana kaikessa perheen normaalissa arjessa, myös kauppakeskuksissa (ei käydä päivittäin). Jos olisi muitakin lapsia, niin en jättäisi pienintä aina jonkun hoitajan kanssa kotiin kun isommat pääsevät vaikka eläintarhaan.
Ihan yleisesti olen sitä mieltä ettei se pumpulissa pitäminen ja jatkuva desinfiointi ja sterilointi tee lapsista yhtään onnellisempia...
b! Meillä on 3 kuukauden ikäinen vauva enkä mistään hinnasta veisi kauppakeskuksiin. Meillä on mummi joka hoitaa vauvaa jos haluamme mennä ostoksille. Neuvolalääkärikin sanoi että kannattaa välttää isoja ihmismassoja sikainfluenssan, hinkuyskän ym. tautien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedä, onko kumpikaan absoluuttisesti parempi, mutta me ollaan käytetty vaihtoehtoa B.
Tosin meillä on vasta yksi lapsi. Pääsääntöisesti toinen vanhemmista hoitaa kauppareissun sillä aikaa, kun toinen hoitaa vauvaa kotona.
Syynä on ollut mm. se, että vauvalla ei pienempänä ollut ns. syöttövälejä, vaan nälkä saattoi yllättää ihan koska vaan. Naurakaa vaan, mutta minä olen pitänyt vauvaa poissa kaupoista ihan noiden flunssien ja influenssienkin takia. Nyt lähempänä 1 v meneminen on jo tuossa mielessä helpompaa.
Mutta ehka lahinna a), sellaisin muutoksin etta kauppaan ei lahdeta sairaalasta kotiutumispaivana ;-) vaan ehka joitakin paivia/viikkoja myohemmin, eika (jos kyseessa on esikoinen) vauva saa juuri mitaan irti Linnanmaesta tai Korkeasaaresta alle 1-vuotiaana... Tuo b) vaihtoehto kuulostaa normaali-ihmisen elamassa hankalasti toteutettavalta, etenkin jos taloudessa on muitakin lapsia, eika ole ihan selvaa etta MIKSI tuolla tavalla pitaisi toimia? Bakteerikammo aidilla? Riskina on myos etta jos vauva tottuu vain yhteen ymparistoon (=koti), on hirmuisen hankalaa lahtea hanen kanssaan sitten 1-vuotiaanakaan minnekaan, koska se tulee olemaan hanelle jarkyttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen kulki muutaman viikon ikäisestä mukanamme purjehtimassa ja asuntoautoilemassa. kaupoissa ollaan käyty ihan normaalisti aina lapset mukana.
Kolmen lapsen kanssa on ihan pakko ottaa se pieninkin mukaan, ei paljon vaihtoehtoja. Ja vaikka olisikin, ottaisin silti mukaan elämään normaalia elämää. Isommat lapset tuovat joka tapauksessa kaikki pöpöt kotiin, vaikka käsiä pestäänkin.
Meidän kolme pientä ovat huippusosiaalisia ja suorastaan rakastavat ihmisiä. En tiedä, onko kyseessä syy vai seuraus.
Etta meilla on 3 lasta ja olemme siis toimineet (suurin piirtein) vaihtoehto a):n mukaan esikoisesta lahtien. Kaikki lapset ovat sosiaalisia ja ulospainsuuntautuneita, normaaleja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä siksi, että toinen näistä lapsista on nyt 1,5-v sosiaalinen, puhelias, leikkisä ja liikkuvainan jne.
Toinen ei juuri liiku, ei leiki.
Onkohan kyseessä vaan persoonallisuuserot vai onko tuolla kotona/reissussa olossa merkitystä?
En paljasta vielä kumpi on kumpi.
t.Ap
Kumpi on kumpi?
Noin yleensa, jos lapsi ei liiku eika leiki 1,5 vuotiaana, se kuulostaa todella huolestuttavalta, ja taustalla lienee paljon muutakin kuin mukaan ottaminen...
a)n mukaisesti. Eli mitään menoja ei ole karsittu siksi että perheessä sattuu olemaan vauva. Vaikutuksesta kehitykseen en osaa sanoa, lapset (2 jo koulussa) ovat iloisia, sosiaalisia, taitavia kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsen saa viedä ensimmäistä kertaa ulos vasta 1-vuotiaana. Ja kaiketi näistäkin ihan normaaleja kasvoi :)
Meillä on eletty pitkälti tuohon B:n malliin, ei mitenkään pöpöjen pelossa vaan siksi että olen viihtynyt vauvan kanssa kotona ja toisaalta vauvat ei ole kauhean hyvin nukkuneet vaunuissa. Esikoisen kanssa arastelin julki-imetystä niin paljon etten senkään takia uskaltanut mennä paljon mihinkään. Ihan normaaleja lapsia nuo ovat ja kaikki samanlaisia.
Tässä tapauksessa tämä sosiaalinen lapsi on tuo vaihtoehto A ja tämä toinen lapsi on vaihtoehto B.
Kyseessä siis minun ja ystävä lapsi. Olen ihmetellyt hänen tapaansa toimia (B) mutta koska ystäväni on helposti suuttuvaa sorttia niin en ole häneltä sen tarkemmin syitä kysellyt koska tiedän että ottaisi sen kritiikkinä.
Itselleni olisi mielenkiintoista tietää, että jos olisimme toimineet päinvastoin niin olisiko tilanne lasten kohdalla myös päinvastoin ja näin kuten nytkin. Eli onko nämä sosiaalisuus yms jutut persoonallisuutta vai vaikuttaako niihin jo pienestä asti paljon kaikki mitä tekee tai jättää tekemättä.
Eniten itseäni ihmettää tässä vaihtoehto B:n esimerkkinä olevan lapsen kohdalla leluasia. Siis se, että hän ei ole kiinnostunut leluista eikä oikein muutenkaan ympärillä olevista asioista. Esimerkiksi sai 1-vuotis syntymäpäivänään paljon leluja ja ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa silloinkaan uusia leluja kohtaan
käynti tai käymättömyys ei ole se mikä on tuon eron lapsille aiheuttanut.
Ymmärrän, että vauva otetaan mukaan linnanmäelle ja korkeasaareen jne. Ja se on ihan ok. Marketit ja kauppakeskukset on vähän liian rasittavia paikkoja lapsille. Äänimaailma on kamala. Jatkuvia kuulutuksia tekopirteellä äänellä. Tavaroiden, pakkausten ja mainosten shokeeraavan kirjava, jatkuva sekamelska, joka uuvuttaa silmät niin ettei enää tiedä mitä katsoa.
Totta kai lapset ovat välillä mukana, mutta silloin käyn ostamassa vain välttämättömät. Ilman lapsia voin sitten haahuilla ja ihmetellä, jos jaksaa.
Miksi raahata pieni vauva linnanmäelle ja muihin tapahtumiin??? Hyvin ehtii myöhemminkin.