Olisiko joulukuussa syntyneen lapsen parempi mennä kouluun vuotta myöhemmin?

Toiselle haettiin sitten lykkäystä kohta pari vuotta sitten, kyse on tytöstä. Poika meni kouluun vajaa 7-vuotiaana, tyttö jatkoi eskarissa.



Tytöllä on kuitenkin sen verran kaikenlaisia kehitykseen liittyviä ongelmia, että päätös ei ollut meille vanhemmille vaikea. Sosiaalisesti oli täysin kehittymätön vielä viime vuonna. Nyt syksyllä meni siis kouluun ja nyt vasta pärjää siellä kuten koulussa pitää pärjätä. Koulussahan pitää jo osata huolehtia tavaroistaan, tietää mitä kirjoja ottaa kotiin, mitä on läksyksi, osata pukea päälle jne. Kyse on paljon laajemmasta asiasta kuin jostain "osaa lukea tai laskea sujuvasti"!



Lapsissa on niin suuria eroja. ON myös alkuvuodesta syntyneitä joille lykkäys voi olla tarpeellinen.



Itse olen huhtikuussa syntynyt ja kotona hoidettu kouluikään saakka. Se vaikutti minuun sikäli, että olin todella arka ja sosiaalisesti kypsymätön. Jos olisin olltu päivähoidossa, olisin varmasti pärjännyt ekan vuoden koulussa paremmin. Näin uskon. Nyt eka vuosi meni pelkäämiseen!

on katunut sitä ettei hakenut lapselleen lykkäystä?

ja jolle olisi haettu lykkäystä jos yhtään olisi näyttänyt että ei pärjää ikäistensä joukossa. Hiukan tyttö vaati apua jotta sai eskarivuonna muut kiinni mutta tämän jälkeen ei ole ollut ongelmia. Koulun käynti on sujunut hyvin ja nyt kolmannella on ihan tasoissa kavereiden kanssa.Ainut harmi on tytön pieni koko. On luokkansa pienin ja jopa joitain ekaluokkalaisia pienempi joten reppu tuntuu edelleen välillä liian raskaalta ja isolta jos on kirjojen lisäksi esim. jumppavaatteet tai luistimet mukana. Vaan hyvin tuo on pärjännyt kaikesta huolimatta.



Tytön isä on syntynyt jouluna ja on mennyt ikäluokan mukana kouluun. Ollut luokan pienin kooltaan ja nuorin iältään mutta pärjännyt aina hyvin koulussa ja kavereiden kanssa.

joulukuussa syntyneelle pojalle. Mitään erityistä syytä ei ollut, joten en hakenut, vaikka itseä epäilytti pojan lapsellisuus. Koulu ei vielä kiinnostanut, eskarissa ei tykännyt tehtävistä, halusi leikkiä, ei juuri osannut eikä halunnut piirtää. Ekaluokalla ensimmäiset puoli vuotta kaipaili takaisin päiväkotiin leikkimään. Kavereita on aina ollut paljon, joten heidän takiaan viihtyi sitten koulussakin, mutta tehtävät ovat tökkineet aina. Nyt on 3. luokalla, kirjoittaminen on edelleen hidasta eikä esim. motivaatiota opetella kertotaulua. Numerot vaihtelee 4-10 välillä, riippuu millä tuulella on ja onko viitsinyt keskittyä kokeeseen. Erityisvaikeuksia varsinaisesti ei ole, enemmän motivaation puutetta.

Syksyllä teimme viimein paperit siitä, että kertaa ensi vuonna kolmannen luokan. Vieläkin tämän ehtii siis korjata, mutta kaikille mukavampaa olisi ollut jättää poika eskariin toiseksi vuodeksi, kun itsekin olisi sitä halunnut.

Ja siinä myös 18 kanssa samoilla linjoilla, että asia on täysin lapsikohtainen. Mulla on peräkkäisinä vuosina syntyneet lapset: esikoistyttö ihan alkuvuoden lapsi ja poika sitten seuraavan vuoden joulukuussa. Tämä alkuvuoden lapsi ei ole ihan ikäistensä tasolla ja hänen koulupärjäämisensä vähän jännittää, mutta koskaan eikä missään olosuhteissa ole pojan taitoja tarvinnut miettiä. Osaa samat asiat ja pärjää samoissa tilanteissa kuin siskonsakin, joten hyvin voi mennä heti seuraavana vuonna kouluun siskon perässä.

Ja mennyt oman ikäluokkani mukaan kouluun. Ja ihan hyvin pärjäsin.

Jos kerta mitään syytä lykkäämiseen ei ole. Itse olen syntynyt 28.11. ja normaalisti menin kouluun ja normaalisti siellä olen pärjännyt. Samoin veljeni ja hänen vaimonsa, jotka syntyneet joulukuun viimeisellä viikolla.

Raja on vedettävä johonkin ja nyt sitten lapsi on nuorimpia luokallaan ja se voi näkyä pari ensimmäistä vuotta. Mutta toisaalta yksilölliset erot ovat isoja ja tuskin siitä mitään ongelmia tulee.



Lähinnä voisin harkita, jos ryhmässä oleminen, keskittyminen ja ohjeiden seuraaminen on kovin hankalaa.



Itse olen syntynyt lokakuun lopussa. Ainoa aika, jolloin se harmitti oli se vuosi, kun luokka täytti 18 vuotta ;)

myös olen ollut samana vuonna syntyneiden kanssa koulussa. t. 26.12 :)

niin pyytäkää koulukypsyystestit. toisaata onhan lapsilla huimia eroja, vaikka ikäero ei olisi edes sitä yli 11 kuukauttakaan.

olin just 5-vee neuvolassa tytön kanssa ja keskustelin lopuksi tästä kouluunmenosta. Neuvolatäti oli ehdottoman varma, että ajallaan kouluun, kun kaikki testit menivät mallikkaasti ja osasi keskittyä ja on sanallisesti lahjakas. Minua on hiukan huolettanut myös se, että tyttö on pitkä (5 vuotiaana 123 cm) ja jos kouluun meno lykkääntyy niin on taatusti päätä muita pidempi, nyt ehkä vaan pisin. ;)

Jos lapsella on valmiudet pärjätä koulussa niin ilman muuta oman ikäluokkansa kanssa samaan aikaan kouluun. Jos sitten taas on jotain ongelmaa niin sitten lykkäisin, koska ei ole kovin mieltä ylentävää jäädä ekalla tai tokalla tuplaamaan kuten eräälle kaverilleni kävi.

Itse mietin meidän esikoisen kohdalla sitä jos vuodella oltaisiin lykätty kouluun menoa. On syntynyt marraskuun lopulla. Esikoulussa oltiin sitä mieltä että ei mitää hyvää syytä lykätä kouluunmenoa ja tyttö aloitti normaaliin aikaan koulun.



Nyt on jo yläasteella ja mitään ongelmia ei ole ollut oppimisen kanssa, hyvin on pysynyt muiden mukana.

ensin kasvamaan alkuluokalle ja sitten ekaluokalle seuraavan vuoden kanssa. Meidän kohdalla oli loistava ratkaisu. Edellisenä vuonna oli niin "5-vuotias" vielä, seuraavana vuonna ihan erilainen jo.

kuin turhanpäiten eskarissa lojuminen.

Ekaluokalla on kuitenkin jo käyty perusasiat läpi, joten sen uudelleen käyminen antaa paremman pohjan.



Eskarissa ei opi mitään muuta kuin leikkimään ulkona ja pari kertaa viikossa pidetään pulpettipäivää.



Tämä on erään lastentarhanopettajan mielipide, millä hän perusteli minulle, miksi lapseni kannattaa mennä kouluun, vaikka epäröin.

Ja oikean ratkaisun tein. Eskarissa lapsi olisi taantunut paikalleen pienempien kanssa, mutta koulussa kiri kiinni reippaasti muut ja on nyt reipas nelosluokkalainen.

Olin aikoinaan (80-luvun lopulla) kypsyystesteissä ja tuloksien mukaan olisin voinut mennä jo ikätovereideni kanssa kouluun, mutta äitini päätti laittaa minut vielä vuodeksi päiväkotiin ja esikouluun. Tästä päätöksestä ei ole ollut minulle koskaan mitään haittaa ja olen pärjännyt koulussa aina tosi hyvin. Tunnen muita samanlaisia tapauksia, mutta myös niitä, jotka on passitettu 1. luokalta kotiin kypsymään vuodeksi ;)

syntymäpäiväni on 31.12 ja menin oman ikäluokkani kanssa kouluun(vaikka vain muutamasta tunnista kiinni, etten olisi ns.vuotta nuorempi). Olin ehkä ekaluokan syksyn hiukka hakoteillä, mutta selvisin siitä huolimatta hyvin arvosanoin toiselle luokalle enkä joutunut tuplaamaan. Mun mielestä ihan hyvä ratkaisu, että mut lykättiin sinne kouluun..mutta toki lapsesta kiinni!Koulukypsyys-testejä kannatan, jos vähänkin epäselvä..meillä tosin noi testit tehtiin aikoinaan päikkärissä kaikille!mutta en tiedä nykykäytännöstä.

Tämä on joku hassu käsitys.

Lapsella on oppivelvollisuus ja ei todellakaan käy noin vain, että lapselle ilmoitetaan, että mee kotiin kasvamaan siitä, sun koulunkäynti loppui tähän.

Vaatii vähän isomman ruljanssin kuin av.mammat näyttää ymmärtävän.

Olin aikoinaan (80-luvun lopulla) kypsyystesteissä ja tuloksien mukaan olisin voinut mennä jo ikätovereideni kanssa kouluun, mutta äitini päätti laittaa minut vielä vuodeksi päiväkotiin ja esikouluun. Tästä päätöksestä ei ole ollut minulle koskaan mitään haittaa ja olen pärjännyt koulussa aina tosi hyvin. Tunnen muita samanlaisia tapauksia, mutta myös niitä, jotka on passitettu 1. luokalta kotiin kypsymään vuodeksi ;)

Siskoni lapsella ( synt. 29.12 ) oli 1. luokka vähän vaikea, tokalla jo ok. Nyt 13v ja pärjää tosi hienosti. Sanoisin, että rohkeesti kouluun vaan!

mutta hyvin pieni astmalapsi. Sairastaa välillä viikkoja putkeen.



Minä mietin lykkäämistä, vaikka lapsi muuten onkin ikätasollaan.