Miksi mt-ongelmaisiin suhtaudutaan negatiivisesti?

mt-asioista ei tiedetä tarpeeksi. Ei ymmärretä, että niitä voi oikeasti tulla kenelle vain eikä kukaan ole sen kummallisempi kuin toinenkaan.

ja luulen, että meidän ajassa täydellinen kontrolli on jotenkin tosi tärkeää ja ihmisiä pelottaa. Se, että toinen voi menettää kontrollin omaan mieleen, muistuttaa, että itsellekin voi niin käydä.

Näin, vaikka itsekin olen samanmoinen. Syy puhtaasti se, että omalle firmalle jaksaa painaa töitä ihan eri tavalla kuin toisen. Monta kertaa olen saanut työt tehtyä vain sen vuoksi, että kyseessä on oma firma. Toisen palkkalistoilla olisin hakenut saikkua. Siksi en palkkaisi tällaista ns. riskiryhmään kuuluvaa, kuten en fyysisestikään sairasta/kuntoutuvaa.



Noin muuten en ole erityisen kiinnostunut/huolestunut mt-kuntoutujista esim. eri työympäristöissä. Tietenkin hieman mietiskelisin, jos päiväkodissa olisi mt-ongelmainen, jonka taustansa vuoksi voi käyttäytyä epävakaaksi (joskin tuskinpa päiväkotiin tällaista otettaisiinkaan).

Sitäkään ei tajuta, että mielenterveysongelmat on suureksi osaksi terveen mielen reaktiota epäedullisiin olosuhteisiin kasvuiässä ja nuoruudessa. Ihminen on esim. oppinut kotonaan selviytymis- ja sopeutumiskeinot, jotka toimii huonosti perheen ulkopuolella. Silloin normaaleista mielen mekanismeista tulee ihmiselle rasite. Mm. siitä, että mieli pyrkii pysyttelemään tutussa ja turvallisessa. Jos tuttu on oikeasti turvallista, tuo on edullinen ja selviytymistä edistävä ominaisuus ihmisellä. Mielenterveysongelmaisilla näin ei ole ollut, eikä ihminen osaa itse ulos epäedullisten puolustusmenismiensa keskeltä.

kuin somaattisia. On paljon helpompi käsitellä sitä että jollakin on ihottumaa, astmaa, tai jalka poikki, kuin että joku sanoo olevansa pikkaisen hullu.