Vauvalle vyöhyketerapiaa?

muuta kuin rahanmeno. Ei kyllä hyötyäkään, tämä on ihan Turun yliopiston lastenklinikassa tehdyssä tutkimuksessa todettu: sekä vyöhyketerapialla hoidetetut että lapset, joita ei hoidettu, itkivät yhtä paljon ja yhtä kauan ja lopettivat itkun samoihin aikoihin eli kun suoliston hermosto kypsyy. Mutta jos vanhemmat saavat itse hoidosta lohtua ja kokevat saavansa tehdä jotain itkevän vauvan auttamiseksi, ei se huono juttukaan ole.

muuta kuin rahanmeno. Ei kyllä hyötyäkään, tämä on ihan Turun yliopiston lastenklinikassa tehdyssä tutkimuksessa todettu: sekä vyöhyketerapialla hoidetetut että lapset, joita ei hoidettu, itkivät yhtä paljon ja yhtä kauan ja lopettivat itkun samoihin aikoihin eli kun suoliston hermosto kypsyy. Mutta jos vanhemmat saavat itse hoidosta lohtua ja kokevat saavansa tehdä jotain itkevän vauvan auttamiseksi, ei se huono juttukaan ole.

Mä jo vähän ehdin iloita että näihin iltahuutoihin tulee stoppi...

Ap

on kyllä enemmän sääntö kuin poikkeus, kuuluu asiaan. Vauva tavallaan toipuu synnytyksestä ensimmäiset pari viikkoa ja herää vasta sitten kunnolla tähän maailmaan, sanotaankin joskus että kyseessä on "toinen syntymä". Suoliston hermosto ei ole valmis lapsen syntyessä ja erilaiset mahan tuntemukset, möyryämiset, ilmavaivat ja ähinät kuuluvat asiaan, kun suolisto vähitellen kypsyy.



Rela-tippoja voi kokeille, tosin nekin voivat vaivoja joillain jopa pahentaa. Cuplatonia tai Disflatyliä (kaasua hajoittavia valmisteita) monet myös kokeilevat, tehosta ei varmaan isoa varmuutta ole... Hyväksi kokeiltuja konsteja mm. kantoliina (myös isälle, meillä toimi paremmin nimenomaan isällä, koska maitotissi ei tuoksunut vieressä....), vaunuissa täristely (joko ulkona lenkillä tai sisällä esim. ruttuun laitetun maton päällä, telkkaria voi katsella samalla...), keinutus esim. kattokoukkuihin naruilla roikkumaan laitetussa vaunujen kantokopassa (tai moottorikeinussa), vauva mahalleen polville ja polvien kevyt hyppyytys tai täristely ja pyllyn taputtelu, vauvan masujumppa eli kevyttä hierontaa myötäpäivään, kevyttä painelua ja jalkojen pumppausta vatsan päälle, lämpötyyny vatsalle, vauvan nukuttamista mahallaan (valvotusti!, ei yöksi), kylvetys lämpimässä vedessä, autolla ajelu.... näitä löytyy kyllä. Mutta enempi kyse taitaa olla vaivasta, joka kestää aikansa ja siihen on vain totuttava ja vauvan itkua siedettävä. Vauvalle on tärkeää, että vaikka apua siihen suoliston möyrintään ja masukipuun ei varsinaisesti olekaan, on kuitenkin äiti tai isä koko ajan lähellä turvana, se läheisyys on se tärkein asia. Jos itku käy korviin, ei muuta kuin tulpat korviin ja vauva liinaan ja hytkytellen ympäri taloa ja välillä vuoro vaihtuu, toinen vanhemmista voi käydä vaikka hermolenkillä ulkona välillä....



Kokemusta on kahdesta tenavasta. Ensimmäisen kanssa oli mennä hermot ja laukattiin lääkärillä jos toisellakin, terveeksi vauva todettiin ja vaivat loppui itsekseen, niinkuin ennustettiinkin... toisen kanssa olikin paljon helpompi suhtautua asiaan eikä ajasta jäänyt läheskään niin paljon ahdistusta muistiin. Aika on raskasta ja ahdistavaa, etenkin jos ne itkut on kovin monituntisia. Mutta muistakaa tukea toisianne, hoitaa lasta vuorotellen, jotta kumpikin saa lepoa ja omaa aikaa edes hetkeksi ja muistakaan ennen kaikkea, että kyseessä on vain vaihe, joka menee ohi. Tästä pari kuukautta eteenpäin teillä on aurinkoisesti hymyilevä, terve vauva, jonka iltoihin alkaa mahtua muutakin kuin itkua ja kitinää. Sitten toki alkaa uudet vaiheet, kuten hampaiden tulot jne. mutta kukin vaihe kerrallaan... Jaksamista, kaikki vanhemmat on samassa tilanteessa ja valoa on tunnelin päässä!

mun mielestä siitä oli ainakin apua.

Meillä esikoinen huusi aamusta iltaan masu kipuja.Kaikki mahdollinen kokieltiin ja sitten älysin viedä lapsen vyöhyketerapeutille ja huudot loppu siihen.Kerta käynti olisi riittänyt, mutta käytin vielä toisenkin kerran varmuudeksi.Hinta ei minusta ollut hirvittävä, 20€/kerta.



Vyöhyketerapeutti opetti jalkapohjien painelu/hieronta tekniikan ja hoitoa jatkettiin kotona.



Huomasin tästä apua olevan myös kuopuksellekkin, sekä serkkuni lapsikin sai hoidosta avun.



Kyllä minun mielestä kannattaa kokeilla.

Tämä kuuluu mielestäni sarjaan uskomus. Jos tällaiseen kovasti uskoo, niin kai siitä mukamas sitten on apua...



Minä kävin kakkosen kanssa muutamia kertoja hieronnassa, eikä siitä ollut mitään apua! Siis höpöhöpöä.

Mutta et voi väittää, että vyöhyketerapian hyöty olisi faktaa. Yleensä käy juuri niin, että kun vaivat jatkuvat riittävän kauan, haetaan apua vaikkapa vyöhyketerapiasta (tai homeapatiasta tms.) ja kas kummaa, vaivat lakkaavat muutaman hoitokerran jälkeen.... mutta todennäköistä on, että ne vaivat olisiva helpottaneet muutenkin.



Subjektiivisia kokemuksia on varmaan suuntaan jos toiseenkin mutta jos todellista hoidon tehoa haetaan, se pitää testata suurella joukolla hoidettavia ja rinnalla pitää olla samankokoinen ja vertailukelpoinen testiryhmä, joka ei saa kyseistä hoitoa. Vasta sitten nähdään, mikä kyseisen hoidon todellinen teho on. Ja vyöhyketerapialla tehoa ei todettu. Se teho mikä sillä on, on todennäköisesti äidin ja isän stressin väheneminen, kun edes jotain tehdään. Ja suurin tekijä on ajallinen yhteys siihen, että suolisto kypsyy ja vaivat vähenevät joka tapauksessa, hoidettiin tai ei.

vauva huusi kuten ennenkin koko ajan, myös terapian ajan. kävimme kaksi kertaa, sitten lopetimme turhana. puolivuotiaana tuo lopetti itkemisen.

sellainen bias, että vain positiiviset, hoidosta "apua" saaneet kertovat kokemuksistaan ja yleensä ne, jotka eivät apua saaneet (vaikka heitä yleensä on jopa enemmistö) eivät kokemuksistaan kerro missään; ehkä kokevat jonkinlaista huijatuksi tai petetyksi tulemisen tuntua tai tuntevat itsensä hölmöiksi, kun menivät moista kokeilemaankaan tai sitten kokevat olevansa liian "vaikeita" tapauksia.