Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oppiiko lapsettomuuden kanssa elämään?

Vierailija
18.09.2009 |

Minä oon pienestä asti haaveillut suurperheestä ja lisäksi oon hoitanut tuttujen lapsia ja vauvakuume on vaan kasvanut. Mutta elämä ei mennyt niin kun suunnittelin ja nyt en tule saamaan yhtään lasta luonnollisesti. Tai sillon voin, jos Suomessa sallitaan sijaissynnyttäjä. Adoptio siis on ainoa vaihtoehto, mutta se vie aikaa ja saako sieltä sitten lasta on taas asia erikseen.



Mies on onneks ollut todella ymmärtäväinen ja sanoi kun tuo selvisi, että kyllä me tästä selvitään yhdessä ja on ollut koko ajan tukena, vaikkei tämä helppoa ole hänellekään.



Tuon diagnoosin sain jo pari vuotta sitten, mutta vieläkin se tuntuu pahalta. En ole vielä mikään vanha, oikeastaan ehkä parhaassa iässä, jossa tehdä lapsia, mutten halua riskeerata omaa henkeäni. Vähän helpottaa se, että työskentelen lasten parissa, vaikka jotkut päivät on todella raskaita kun on ns. tunteet pinnassa ja tietää, ettei saa lapsia. Oppiiko tämän kanssa kun aikaa menee niin elämään? Siis sillain, ettei iske aika ajoin noita "masennuskausia", jollon työnteko vaikeeta jne.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
18.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kriisiä on luvassa ainakin siinä vaiheessa, kun vaihdevuodet alkavat ja taas kun kaikki muut saa lapsenlapsia jne.



Meillä kaksi lasta ja olisin halunnut vielä kolmannen, joka jäi haaveeksi. Sekin sattuu edelleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi yhdeksän