Unelmoitteko ajasta, kun naisen paikka oli kotona?
Tärkeimmät tehtävät olivat lasten kasvatus ja miehen pitäminen tyytyväisenä? Ei stressaavaa työelämää, ei selkäänpuukottaja-työkavereita, ei vinkuvien ipanoiden raahaamista päiväkoteihin.Talousrahaa sai mieheltä, taskurahaa omiin menoihinkin ehkä,jos osasi perustella vaatimuksensa tärkeyden. Varmasti ajalla oli hyvät puolensa, roolit olivat selkeät eikä aikaa kulunut kiistelyihin kuka imuroi tai tiskaa.Sitten ne huonot puoletkin varmasti löi vasten kasvoja; olisi haluttanut lähteä kahville ystävättären luokse, mutta mies kaipasikin sängynlämmittäjää. Olisi tehnyt mieli uutta kevättakkia, mutta mies ei antanut rahaa. Molempi parempi, vai?
Kommentit (19)
Minulla onkin avioliittoilmoitus talebanien lehdessä! Tulkaa kaikki mukaan pukeutumaan burkaan!
Olen juuri palannut työelämään kolmen vuoden poissaolon jälkeen ja täytyy sanoa, että nautin. On aivan ihanaa kun saa keskittyä muuhunkin kuin pelkästään lapsiin, saa uutta ajateltavaa ja voi kehittää itseään eri tavalla kuin kotona ollessa, aikuiskontakteja on enemmän ja voin tuoda oman, entistä suuremman, panokseni perheemme talouteen (meillä on siis yhteiset rahat, ei kummankaan omia) ja lasten ja isän suhde on aivan selvästi lähentynyt kun isä viettää enemmän aikaa lasten kanssa kun olen töissä (vuorotyö).
miten sen nyt ottaa.Mulle riittäisi ettei arvosteltaisi/pidettäisi tyhminä niitä,jotka ovat valinneet jäädä kotiin lasten kanssa.Kyllä niitä päivittelijöitä riittää!!!!!Se on ilmeisesti niin outoa nykyään.On mielestäni erittäin kummallista että töissäkäyviä jotenkin ahdistaa kotona olijat.Ihan kuin olisi hyväksyttävämpää määritellä itsensä "uran" kautta!Mutta kotiäitiys ei ole työtä,vaan jotain identiteetinpuutetta!!!Ollaan sitten kuorossa määkimässä että sulla raukalla ei ole muuta elämää,vaikka ei toisten asioista oikeasti mitään tiedetä!!!!!!!!!!!
aivan paska emäntä. En osaisi pyörittää suurperhettä kiitoksenarvoisesti yksin koskaan.
T: akateeminen ja hajamielinen professorityyppi
minulle se on painajaisuniainesta.
niinkuin unelmoin reijästä päässä! Ei sopisi mulle ollenkaan.
Kuten 5 jo kirjoitti, eihän tuo aika ole mitenkään ohi. Jos tuollaista elämää haluaa elää ja saa järjestettyä siihen sopivat taloudelliset olosuhteet ja eläkkeen, niin siitä vaan! Mahdollisen eron jälkeen elarit ei vain lapsille vaan myös vaimolle (ennen erottiin vähemmän kuin nyt), Amerikan malliin.
Tuli myös mieleen se, että naisia, jotka ennenvanhaan tekivät maatiloilla ja kaupungeissa kovaa työtä ja osallistuivat perheen toimeentuloon, pidettiin siitä huolimatta "heikompina astioina" ja mies oli kiistaton perheen pää. Ja naisten palkat oli mitä oli. Eiköhän nyt ole kuitenkin edes vähän paremmin ...
naisen on hyvin vaikea saada elareita
olisi kyllä pamauttanut kirnulla päähän sitä joka olisi sanonut häntä heikommaksi astiaksi :D
todellinen voimanainern kuten moni muukin suvussa, eikä sitä kukaan kyseenalaistanut
Ennen vanhaa 90 prosenttia ihmisistä asui maalla. Naiset raatoivat aamusta iltaan maatöissä ilman äitiyslomia ja hoitovapaita. Kaupungistumisen myötä raadanta siirtyi tehtaisiin.
Säätyläisnaiset taas eivät keskittyneet lastenhoitoon ollenkaan, sitä varten oli lastenhoitajat. Emännän tehtävä oli valvoa lastenhoitoa, palvelusväen töitä ja organisoida talouden hommat, suunnitella ruokalistat, päivälliset, juhlat, vierailut ym. Ei siinä keskitytty lapsiin tai mieheen.
Ihan tarpeeksi monta kertaa olen tältäkin palstalta lukenut näiden kotiäidine vinkumisia, kun on jo 4. tai 5. lapsi tulossa ja mies onkin yht´äkkiä vaihtamassa nuorempaan, naisella ei koulutusta eikä työuraa eikä saatana yhtään mitään muuta kuin kyky itkeä ja vinkua.
Miettikää sitä välillä. Tai sitä kun teette avioehdon ja jäätte kotiin mahdollistamaan miehen uraa vaaleanpunaiset lasit silmillänne toteuttamaan hoivaviettiänne.
Ja se kyseenalaistus tulee just siitä, että kotiäidit usein on aika tyhmiä reppanoita, joilla oikeasti ei ole mitään järkevää suunnitelma B:tä tehtynä, jos asiat ei menekään just niinkuin pikkutyttönä unelmoi.
Ennen vanhaa 90 prosenttia ihmisistä asui maalla. Naiset raatoivat aamusta iltaan maatöissä ilman äitiyslomia ja hoitovapaita. Kaupungistumisen myötä raadanta siirtyi tehtaisiin.
Säätyläisnaiset taas eivät keskittyneet lastenhoitoon ollenkaan, sitä varten oli lastenhoitajat. Emännän tehtävä oli valvoa lastenhoitoa, palvelusväen töitä ja organisoida talouden hommat, suunnitella ruokalistat, päivälliset, juhlat, vierailut ym. Ei siinä keskitytty lapsiin tai mieheen.
Enkä todellakaan unelmoi tuosta ajasta. Nykyään on aivan luvallista toimia perheessä perinteisten roolien mukaan, jos haluaa, mutta naisen asema on paljon parempi. Esim. monille pitkän linjan kotiäideille mies maksaa vapaaehtoisesti eläkevakuutusta, kotiäideillä rinnakkaiskortti miehen tilille..."silloin ennen" noilla hyväosaisillakin kotiäideillä/rouvilla oli varmasti paljon vähemmän taloudellista itsenäisyyttä.
Ainoa "ongelma" nykyajan perinteisille kotiäideille on ehkä se, että jotkut saattavat jossain määrin halveksua heidän "ura"valintaansa (typerää kyllä). Mutta pitäisikö yhteiskunnan kokonaisuutena siirtyä tämän ongelman takia tasa-arvossa 100 vuotta taaksepäin, vai voisivatko nämä kyseiset naiset opetella olemaan välittämättä muiden mielipiteistä?
lapsille on todennäköisesti parempi, että myös isä hoivaa heitä ja on paljon läsnä, mikä ei taida toteutua tuossa ap:n unelmassa.
Ei tullut eroja juuri koskaan. Oltiin joko kiinni yhteisessä yrityksessä (maatila) tai sitten nainen eli miehen palkalla ja hoiti kotia. Ei ollut sitten näitä sotkuisia uusperhekuvioita juuri lainkaan.
Kaupungeissa työläisten vaimot olivat yleensä kotona, kun talo piti pitää lämpimänä ja taloudenhoito oli työlästä (puulämmitys, hankala ruuanvalmistus ja pyykinpesu)
ehkä lähinnä esim 20-40-lukujen kaupungistumisen myötä, mutta silloinkin esim sota-aikana naiset joutuivat hoitamaan monet rintamalle lähteneiden miesten työt.
Ennen vanhaa 90 prosenttia ihmisistä asui maalla. Naiset raatoivat aamusta iltaan maatöissä ilman äitiyslomia ja hoitovapaita. Kaupungistumisen myötä raadanta siirtyi tehtaisiin.
Säätyläisnaiset taas eivät keskittyneet lastenhoitoon ollenkaan, sitä varten oli lastenhoitajat. Emännän tehtävä oli valvoa lastenhoitoa, palvelusväen töitä ja organisoida talouden hommat, suunnitella ruokalistat, päivälliset, juhlat, vierailut ym. Ei siinä keskitytty lapsiin tai mieheen.
Ja perhekuviot menivät niin, että palvelusväkeen kuuluvat naiset eivät saaneet avioitua (tai menettivät työpaikkansa). Usein he elivät naimattomina ja aviottomat lapset olivat yleisiä. Maaseudulla asuvat äidit tekivät pitkää päivää aamuvarhaisesta iltamyöhään, eivät he ehtineet lapsia juuri hoitaa.
100 vuotta sitten kymmenesosa lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella, ja he eivät tosiaan olleet malliin nykyajan avoliittoon syntyneitä vaan aidosti häpeätahra äideilleen. Tyypillisesti palvelustyttö tuli raskaaksi ja lapsen isä saattoi hyvin olla talon isäntä.
Kaupungeissa työläisperheissä kaikki kynnelle kykenevät tekivät töitä. Myös lapset ja naiset. Naiset toimivat mm. pyykkäreinä, jotka pesivät herrasväen vaatteet. Pyykit huuhdottiin talvisin kylmässä avannossa näpit jäässä ja kiskottiin painavia märkiä pyykkejä lumessa niska vääränä. Epäterveelliset tehtaat olivat myös yleinen vaihtoehto. Lapset olivat usein isompien lasten hoidettavana.
Porvareiden ja säätyläisten kesken lastenhoitaja saattoi asua lasten kanssa samassa huoneessa. Näin hän huolehti yöheräämisistä ja kaikesta käytännön lastenhoidosta. Perheen äidit eivät oleskelleet lastensa kanssa eivätkä huolehtineet näiden syöttämisestä, siivouksesta tai pesemisistä.
Itsekin olen sellainen nyt hoitovapaalla. Mutta en voisi kuvitellakaan, että mies olisi yksin vastuussa taloudellisista asioista: minulle maksettaisiin taskurahaa; talousrahat tarkistettaisiin, mihin ne on käytetty tai niin kuin ap ehdotti, että en itse saisi päättää kevättakin ostosta. (tietysti, joka perheessä, missä rahat ovat tiukilla on hyvä neuvotella, kuinka paljon rahaa käytetään esim vaatteisiin)
Puhumattakaan siitä, että jos olisin sopinut kyläilyn, niin mies voisi sen pelkästään sanomisellaan estää.
miten sen nyt ottaa.Mulle riittäisi ettei arvosteltaisi/pidettäisi tyhminä niitä,jotka ovat valinneet jäädä kotiin lasten kanssa.Kyllä niitä päivittelijöitä riittää!!!!!Se on ilmeisesti niin outoa nykyään.On mielestäni erittäin kummallista että töissäkäyviä jotenkin ahdistaa kotona olijat.Ihan kuin olisi hyväksyttävämpää määritellä itsensä "uran" kautta!Mutta kotiäitiys ei ole työtä,vaan jotain identiteetinpuutetta!!!Ollaan sitten kuorossa määkimässä että sulla raukalla ei ole muuta elämää,vaikka ei toisten asioista oikeasti mitään tiedetä!!!!!!!!!!!
Ja perhekuviot menivät niin, että palvelusväkeen kuuluvat naiset eivät saaneet avioitua (tai menettivät työpaikkansa). Usein he elivät naimattomina ja aviottomat lapset olivat yleisiä. Maaseudulla asuvat äidit tekivät pitkää päivää aamuvarhaisesta iltamyöhään, eivät he ehtineet lapsia juuri hoitaa.
100 vuotta sitten kymmenesosa lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella, ja he eivät tosiaan olleet malliin nykyajan avoliittoon syntyneitä vaan aidosti häpeätahra äideilleen. Tyypillisesti palvelustyttö tuli raskaaksi ja lapsen isä saattoi hyvin olla talon isäntä.
Kaupungeissa työläisperheissä kaikki kynnelle kykenevät tekivät töitä. Myös lapset ja naiset. Naiset toimivat mm. pyykkäreinä, jotka pesivät herrasväen vaatteet. Pyykit huuhdottiin talvisin kylmässä avannossa näpit jäässä ja kiskottiin painavia märkiä pyykkejä lumessa niska vääränä. Epäterveelliset tehtaat olivat myös yleinen vaihtoehto. Lapset olivat usein isompien lasten hoidettavana.
Porvareiden ja säätyläisten kesken lastenhoitaja saattoi asua lasten kanssa samassa huoneessa. Näin hän huolehti yöheräämisistä ja kaikesta käytännön lastenhoidosta. Perheen äidit eivät oleskelleet lastensa kanssa eivätkä huolehtineet näiden syöttämisestä, siivouksesta tai pesemisistä.
Näinhän se oli. Lapsia myös läheteltiin taaperoina jo eläteiksi muihin ruokakuntiin, kun perhe kasvoi liian suureksi. Että siinä sitä idylliä.
lyhyttä sodanjälkeistä kautta ennen 60-lukua ja nyt elettävää 90-luvulta alkanutta vauvanhoitojaksoa huolimatta?
Suomessa toi oli ehkä 5% naisten asema. Suurin osa suomalaisista 1960-luvulle asti eli maalla, ja siellä naisella riitti töitä kotitilalla. Ja kaupungeissakin suuri osa naisita kävi töissä, tehtaissa, siivoojina, kaupoissa, virastoissa, opettajina, kotiapulaisina, rakennuksilla yms keskiluokkaisia kotiäitejä oli vähän.