Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Surettaa lapset, jotka joutuvat liian pieninä isosiskon/-veljen rooliin :(

Vierailija
04.09.2009 |

Kannatan pitkää (4-7 vuoden) ikäeroa lasten välillä ja tämä on ollut perhesuunnitelmamme ydin!

Kommentit (38)

Vierailija
1/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kurjaa kun joutuvat vaikkapa 2- ja 4-vuotiaat leikkimään keskenään. Olisi kivempi, että molemmilla on ihan omat kaveripiirinsä, ei tarvii kotona siskojen kanssa leikkiä. Kurjaa tollanen rooli, jossa on leikittävä!

Vierailija
2/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä se kaksi vuotta on ideaali aika lasten ikäeroksi. kaksi vuotta synnytysten välissä on myös äidin ja lapsen terveyden kannalta paras aika.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

EIKÖ KUKAAN AJATTELE LAPSIA?!

Vierailija
4/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli 3 vuotta on ideaali. Ei liian iso, ei liian pieni.

Vierailija
5/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joilla on pitkä ikäero isompiin sisaruksiin, eikä näin ollen ole juuri mitään yhteistä heidän kanssaan. Leikkikaveriksi ei käy millään.



Ja meillä on lapset ikäeroilla 1v 3kk ja 6v2kk ja ehdottomasti voin sanoa, että tuo pienempi ikäero on parempi.

Vierailija
6/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

On se ehdottomasti tosi kurjaa kun on ylipäätänsä sisaruksia. Se on niin kamalaa, kun joutuu opettelemaan huomioimaan muitakin kuin itseään pienestä pitäen, lapsiahan on tunnetusti PAKOTETTAVA leikkimään, eiväthän ne muuten leiki laisinkaan...Sekin on äärimmäisen kamalaa, että on lähes samanikäinen ystävä vanhemmalla iällä, joka on elänyt samassa perheessä, ymmärtää ja tietää samat jutut. Kyllä se on kurjaa, elämä ylipäätänsä. Mitä sitä suotta kurjuutta jatkamaan ja ylipäätänsä lisääntymään...*ironinen hymy*

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini oli 2 kun nuorempi sisar syntyi. Sen jälkeen äitini piti olla iso ja ymmärtää, eikä äiti esim. muista koskaan istuneensä oman äitinsä sylissä.

Vierailija
8/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun liian aikaisin menettää kuopuksen roolin. Ja siinä on myös hyvä puolensa.



Poden syyllisyyttä siitä, että toinen lapsi sai paljon vähemmän täydellistä huomiota kuin esikoinen. En tosin tiedä, vaikuttiko ikäero siihen.



Itselläni on isommat ikäerot sisaruksiini, mitä omilla lapsillani tulee olemaan. Olen silti todella onnellinen, että minulla on sisaruksia. Toivottavasti edes aikuisena sisarukset ovat aarteita, jos eivät lapsuudessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannatan pitkää (4-7 vuoden) ikäeroa lasten välillä ja tämä on ollut perhesuunnitelmamme ydin!

mitä siihen kuuluu??

Vierailija
10/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

paras vaihtoehto on tietenkin se, ettei lapsi edes muista aikaa ilman sisaruksia. Siis vuosi-puolitoista-kaksi.



Hölynpölyä että yhdelle lapselle pitäisi omistautua vuosikaudet. Silloin lapsia pitäisi saada tehdä vain 19 vuoden välein.



Lapset oppivat paljon toisiltaan ja heille on seuraa toisistaan. Sisarus on yleensä lapsen elämän pisin ihmissuhde.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

...esikoinen ja sain veljen 1v4kk ikäisenä. Olin itse sitä mieltä, että omalle esikoiselle haluan pidemmän vauva-ajan ainokaisena ja meidän lapsien ikäeroksi tulee vajaa kolme vuotta. Musta tuntuu, että vasta vanhempana olen saanut tarpeeksi huomiota ja päässyt rakentamaan omaa minäkuvaa muutakin kuin reippaana "isonatyttönä". Hyviä puolia on se, että olen isän kanssa tosi läheinen. Itsellä on viisi vuotta nuorempi sisko ja olen hänen kanssaan huomattavasti läheisempi, kuin veljeni, vaikka ikäero on suurempi. Tosin teemme paljon juttuja myös veljen perheen kanssa. Eli en usko, että loppujen lopuksi ikäero on ainoa syy läheisiin tai vähemmän läheisiin väleihi. Ja joka tapauksessa haluan, että lapsillani on sisaruksia, juuri siksi, että kotonakin pitää asioita jakaa ja ottaa toiset huomioon.

Vierailija
12/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on sisaruksilla 5 vuotta seuraavaan ikäeroa.

Arvaa onko lämpimät suhteet sillä joka oli 5- vuotias kun vanhin väänsi esikoistaan maailmaan?



Meillä on kotona 4 lasta pienillä ikäeroilla.

kahdella ekalla vuosi, kolmas syntyi kun toinen oli 3- vuotias ja neljäs tuli vuoden päästä.

Lapsilla on samanlaiset jutut, isoinkin leikittää mielellään pienintä muttei voi sanoa että se olisi minkäänlaisessa "vastuussa" nuoremmistaan

-koska on itsekin pieni-.



Ei pienellä ikäerolla saa isommasta sisaruksesta yhtään ikäistään isompaa. Taloudessa on vaan lisää pieniä. Ja saattaa käydä niin että se nuorempi on nopeasti isompaa näppärämpi jossain asiassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapset on tosi ylpeitä siitä, kun ovat isoveli tai isosisko.



Mitä tosiaan siihen rooliin muka kuuluu, mikä on niin kamalaa?

Vierailija
14/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että me kaikki emme vaadi mitään isoveljen-siskon roolia ja reippaan ison lapsen roolia vaan osa meistä osaa ja jaksaa pitää pienenä myös pientä isoveljeä/siskoa.



Itse aivan tietoisesti kiinnitin huomiota asiaan. Edelleen juuri 3 vuotta täyttänyt poikani saa olla "vauva" ja syötän joskus tms. Hänestä tuli isoveli 1v 7kk ikäisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap:n mielestä ihan kauhea: kolme lasta ja ekan ja vikan ikäero 3v3kk, eikä siis kaksosia.



Ja tämä on nimenomaan ollut meidän perhesuunnittelun ydin, vaikkakin mulla oli keskenmeno kummassakin välissä. Eli olimme toivoneet vieläkin pienempiä ikäeroja.



Nyt ovat jo koululaisia kaikki ja olen aina ollut tyytyväinen em.ikäeroihin.

Vierailija
16/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla lapset 8, 6 ja 2. Isommat on bestikset, ja molemmat hoivaavat ja huolehtivat pienemmästä rakastavasti. Pääasia että on sisarus, itse olin ainoa lapsi ja kärsin siitä..

Vierailija
17/38 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

oma äitini on sisarusparvensa vanhin, ja on 2-vuotiaasta lähtien joutunut olemaan iso ja ymmärtämään. Ei esim. muista koskaan istuneensa äitinsä sylissä, kun siellä oli aina nuoremmat sisarukset.

Vierailija
18/38 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että me kaikki emme vaadi mitään isoveljen-siskon roolia ja reippaan ison lapsen roolia vaan osa meistä osaa ja jaksaa pitää pienenä myös pientä isoveljeä/siskoa. Itse aivan tietoisesti kiinnitin huomiota asiaan.

Itselläni on kokemusta, siis lapsuuteni perheessä, sekä pienestä että isosta ikäerosta. Minulla ja siskollani on 1v 2kk ikäeroa ja olemme aina olleet kuin paita ja peppu. Sitten taas on melkein 8 vuoden väli toiseen siskoon, jonka kanssa ei ole kerrassaan mitään yhteistä. Muistan kyllä miten se ÄRSYTTI kun kaikki piti jakaa pikkusiskon kanssa kun "se ei vielä ymmärrä ja on niin pieni". Tällöin jouduin todella siihen isosiskon rooliin eli hoitamaan pikkusiskoani. Eihän sellaista edes voi vaatia pieneltä isosisarukselta.

Vierailija
19/38 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta lähinnä oman jaksamiseni kannalta...

Vierailija
20/38 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos jollekin lasten ikäero noin surettaa. Huolehdi sinä omista mukuloistasi, niin me muut huolehditaan omistamme. Meillä pojat 1v3kk ikäerolla ja ovat kuin kaksoset nyt 7v ja 6v iässä; en keksi asiasta mitään negatiivista.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän kolme