Miten "päästä yli" väkivaltaisesta miehestä+valmistautua yh-elämään?
Olen toipumassa suhteesta, jossa mies oli väkivaltainen. Tai siis mies löi ensimmäisen kerran vuoden seurustelun jälkeen. Tämän annoin kuitenkin anteeksi, kun mies lupasi, ettei enää löisi. Eikä hän lyönytkään ja elämämme oli ihanaa, koimme vastoinkäymisiä, mutta niistä selvittiin yhdessä, joskin luottamukseni ei koskaan palannut ennalleen, ettei mies löisi. Olimme ensimmäisen lyönnin jälkeen 5v yhdessä ilman väkivaltaa, sitten meillä tuli ritaa kun miehen mielestä olin yrittänyt iskeä yhtä miestä, mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Tuolloin mies kuitenkin hakkasi miut sairaalakuntoon. Kadun vieläkin, etten lähtenyt ensimmäisen lyönnin jälkeen, oli todella lähellä, ettei minua enää olisi. Tuohon päättyi meidän suhde, mutta myöhemmin sain tietää olevani raskaana ja nyt pelkään, että lankean mieheen, jos vauvojen kanssa on rankkaa. Kaipaan yhä tätä miestä, siitä huolimatta mitä hän teki. Tunteita kun ei voi sammuttaa napista painamalla. Tiedän kuitenkin, etten enää halua altistua vaaralle enkä missään nimessä asettaa lapsia vaaraan.
Tiedän (tai oletan), että aika auttaa unohtamaan/pääsemään yli, mutta voinko tehdä mitään muuta, jotta unohtaisin tämän miehen.
Kommentit (13)
kaksosten pitäisi syntyä muutaman kuukauden päästä. Tämä minun ex on minulle soitellut ja uhkaillut, että jos en palaa hänen luokseen, niin tekee sitä tai tätä. Lisäksi on sanonut, että haluaa lasten synnyttyä tavata lapsiaan. Tuohon en kyllä aio suostua, vaikka tiedän, että periaatteessa miehellä on oikeus tavata lapsiaan, mutta en halua heitä asettaa vaaraan. En, vaikka tapaisi lapsia jonkun ulkopuolisen läsnäollessa. Ehkä sitten, jos mies hakeutuisi hoitoon ja siinä oikeasti tapahtuisi muutoksia, niin voisin ehkä harkita, että saisi tavata lapsiaan valvotusti.
Olen tähänkin asti yrittänyt ajatella juuri noin, etten voi asettaa lapsiani tai itseäni vaaraan ja niin juuri tekisin, jos palaisin tämän miehen kanssa yhteen.
ap
ei sitten tullut mieleen vaihtaa lukkoja. Huh kaikella te itseänne kiusaattekin...
Lähestymiskielto olisi ainakin tarpeen ja hae itsellesi vahvistusta terapiasta, että pidät monsterin kaukana itsestäsi ja lapsista.
itse olin väkivaltaisessa suhteessa 1,5vuotta. Väkivalta ei ollut mitään sairaalaan hakkaamista mutta joka päivä oli joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai molempia. Eniten kadun sitä että en mennyt suhteen jälkeen terapiaan puimaan näitä asioita selviksi, vaan kärsin sisälläni ja sairastuin sen takia ahdistuneisuushäiriöön. Nyt joudun sitten vuosikausia syömään lääkitystä ja välillä tulee kausia etten uskalla edes ulos mennä yksin.
Tsemppiä ja älä vaan enää palaa yhteen miehen kanssa. Kerran kun lyö, lyö kyllä uudestaankin. ennemmin tai myöhemmin...
Mene vaikka turvakotiin ensin niitten vauvojesi kanssa. Onko sinulla muuten turvaverkkoa? Tarvitset luultavasti muutenkin apua vauvojesi kanssa. :) Voimia!
Koska miehesi on väkivaltainen,niin sinun ei kannata suostua mihinkään tapaamisiin.Parasta jos saisit täyden huoltajuuden,älä missään tapauksessa suostu mihinkään yhteishuoltajuuteen!
Ja isyyttä ei kyllä kannata tunnustaa,jos vain voit tämän välttää,en tiedä,onko mahdollista.Koska muuten joudut antamaan lapset isälleen,jos hän vaatii tapaamisoikeutta.
Minä erosin 20 v sitten väkivaltaisesta miehestä ja sain täyden huoltajuuden lapsiin,2 v ja 2kk.Eikä tarvinnut tapella näistä tapaamisista ja pelätä.
missään nimessä anna lapsia isälle. Pyydä vaikka neuvolasta päästä myös keskustelemaan kokemistasi asioista, etteivät jää vaivaamaan ja selvitä myös saatko mitä apua kun vauvat syntyy.
Meillä oli kaksoset ja vaikka oli mies apuna niin silti tuntui, ettei kädet riitä. Toivottavasti sinulla on myös hyvä tukiverkko.
Sinun ei ole mikään pakko kertoa sitä. Jos kerrot, niin sitten joudut neuvottelemaan miehen kanssa elatusmaksuista, mies voi vaatia tapaamisoikeutta yms. Jos et kerro miehen nimeä, niin saat Kelalta minimielarit.
Ota talteen todistusaineisto kaikista miehen uhkailuista. Puhu asiasta myös monille ulkopuolisille, myös neuvolassa. Jos mies jossain vaiheessa nostaa isyyskanteen ja todetaan isyystestin yms. jälkeen oikeudessa isäksi, niin saat noista hyviä todistuksia sille, että miehelle ei kannata antaa mitään laajaa tapaamisoikeutta. Sinä et voi itse päättää sitä, jos asia menee oikeuteen asti...
Pysy erossa miehestä ja hanki lähestymiskielto heti.
hanki lähestymiskielto. Lapsia ei miehen kannata antaa tavata, voi hyvin olla väkivaltainen heitäkin kohtaan. Älä myöskään missään nimessä suostu yhteishuoltajuuteen.
Tukiverkko minulla on aika hyvä, vanhempani asuu eri paikkakunnalla ja kauempana, mutta muuten täällä on muita sukulaisia ja tuttuja, jotka ovat jo tähän mennessä auttaneet ja uskon, että auttavat myös jatkossa.
Tulee varmasti olemaan ainakin alkuun aikamoista rumbaa kaksosten kanssa eli ehkä tarvitsen muutenkin apua, pitää kysyä neuvolasta.
Samoin tuota terapiaa olen itsekin miettinyt, että oisko siitä apua.
ap
Olen itse kokenut hyvin rankkaa suhdetta
Seurustelin erään miehen kanssa 9 kk ja asuimme myös yhdessä tämä oli hyvin herttanen mutta alkoholi taas muutti ihmisen niin paljon ja hänen väkivaltanen puolensa tuli aina esille hän hakkasi minut kyllä useasti muttei niin huonoon kuntoon lopulta erosin miehestä kun en kestänyt enää! Mutta ongelmans oli se että rakastin hänet niin paljon etten päässyt yli! Kuvioissa oli kummiskin toinen mies joka vaikutti mukavalta ja hyvin rakastuneelta minuun ja tunsin oloni turvalliseksi hänen kanssaan jonka takia aloin seurustella hänen kanssaan ja lopulta menin naimisiin vaan päästäkseni minun eksästä yli! Lopulta huomasin että tämä mies oli 100 kertaa pahempi hän piti minua vankina eikä antanut minulle mitään oikeuksia! Pahin oli se että hän sai kuulla joltain ihmisiltä jotai paskapuhetta että olisin pettänyt hänet ja hakkasi minut sairaalakuntoon ja yritti tappaa minua kuristamalla. Luulin että olen kuolemassa! Lopulta pääsin eroon hänestä ja muutin takas perheeni luokse eri kaupunkiin!
Se mitä olen yrittäny sanoa on että pysy vahvana tiedän miltä sinuata tuntuu! Älä päästä miestä mitenkää sinun lapsesi lähelle ja hanki lähestymiskielto! Kohta synnytät lapsia ja aika kuluu heidän kanssa ja pystyt taas kerämään sinun itseluottamusta!
Se ei ole mikään muu kuin mielesi joka on vielä uhrin asemassa. Been there done that. Olet vielä herkässä tilassa kun oot raskaana.
Ikänäni en ole mitään niin kiitellyt kuin sitä että lähdin suhteesta, ja olen oppinut myös tunnistamaan mahdollisia hakkaajia.
Itse en ole ollut aivan vastaavassa tilanteessa, mutta väkivaltaisessa suhteessa kuitenkin.
Itse seurustelin/asuin avoliitossa miehen kanssa, jonka väkivaltaisuus paheni pikkuhiljaa. Alkuun oli pientä mustasukkaisuutta, joka jälkikäteen kuitattiin aina huumorilla. Hyvät ajat olivat täydellisiä, sain todellista huomiota, koskaan ei ollut tylsää yms. eli koukutuin täysin.
Pikkuhiljaa väkivalta meni siihen, että jouduin oikeasti pelkäämään henkeni puolesta ja siinä vaiheessa vihdoin heräsin (asuttiin silloin eri paikkakunnilla.) Lopetin suhteen ja sain mieheltä pitkään postin kautta paketteja, joissa oli esim. miehen tekemää kotiviiniä pullo ja hirttosilmukka. Lisäksi soittoja yms. tuli puolisen vuotta. Miehellä oli lisäksi mun kotiavain ja vuoden valvoin yöt, kun pelkäsin, että mies tulee tappamaan mut.
Meillä ei ollut lapsia eli siinä mielessä ero oli helppo, mutta kyllä se yllättävän vaikeaa oli, vaikka väkivaltaa kesti hyvän tovin ennen lopullista eroa.
Yritä saada voimaa siitä ajatuksesta, ettet voi lapsiasi saattaa sellaiseen vaaraan, että jatkat elämää hänen kanssaan. Ja muista, että lapsesi tarvitsevat äitiään!
Noilla tavoilla elävä mies EI muutu, vaikka niin mielellämme sitä toivoisimmekin...