Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En ymmärrä, mitä pitäis tehdä, kun en rakasta enää miestäni

Vierailija
04.09.2009 |

Lähes 10 vuotta yhdessä ja pienet lapset. En kuitenkaan halua erota, kun en ole luovuttajatyyppi, enkä lapsiltakaan halua isää viedä.



Jostain nyt vain pitäis löytyä se rakkaus..

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ole enää niin näkyvää :)

Vierailija
2/25 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt voit sitten aloittta sen arjen aktiivisen rakastamisen ja ne pienet teot ja arvostuksen osoitukset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki parisuhdetereapeutit tuntevat tilanteesi ja tietävät, miten suhde elvytetään tuosta tilanteesta.

Vierailija
4/25 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja en tosiaankaan halua erota. Mutta toisaalta kurja elää näinkin, kun ei ole mitään tunteita miestä kohtaan.



Lomailemme ja olemme kyllä yhdessä perheenä, mutta ei mulla kauheasti ole miehelle puhuttavaa, läheisyyttä ei ole (musta johtuen.)



Olenkin yrittänyt miettiä, kuinka saisin elämääni lisää iloa miehestäni (mies ihan ok) ja kuinka saisimme kipinää suhteeseemme.

Vierailija
5/25 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli kirkon perheasiain neuvottelukeskukseen. Mekin ollaan menossa.

Vierailija
6/25 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kirkon projekteihin en suostu feministipohjalta lähtemään.



-ei AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
04.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

PANK:ssa on ihan koulutettuja terapeutteja, osa toki on teologejakin. Se on siitä hyvä, että se on maksutonta, eikä tarvitse olla edes kirkon jäsen. Myös yksilöterapiaa voi saada. Jonoa on, mutta akuuttihädässä voi päästä piankin.

Vierailija
8/25 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko kellään antaa konkreettisia esimerkkejä miten rakkaus syttyy uudestaan?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tämähän on tosi yksilöllistä, mutta minulla oli sama tilanne kuusi vuotta sitten. Käytiin läpi pariterapiakin, mutta MINUN rakkaus oli vaan tosiaan sammunut.

Erosimme ja nyt olen TODELLA tyytyväinen, että tein sen ison ja ratkaisevan päätöksen (mieheni ei olisi halunnut).

Nyt olen tyytväinen elämääni ja tunnen, että rakkaudettomassa suhteessa on turha roikkua "muodon tai muiden" vuoksi.

Nyt olen todella tyytyväinen elämääni ja vajaa vuosi sitten löysin uuden Rakkauden, se on ihanaa! Myös lapset ovat ymmärtäneet asian hyvin ja ovat iloisia kun äiti on onnellinen. Heillä tosi hyvät ja lämpimät välit isäänsä tietenkin. Klisee ehkä, mutta erottiin "sivistyneesti".

T. nainen 42 vuotta (lapset 14-v ja 11-v.)

Vierailija
10/25 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

josta, eronneet, olette tajunneet, että ette enää rakasta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta on pitkässä parisuhteessa muitakin yhteisiä asioita, sellainen arjen liittolaisuus, luottamus, se, että tunnetaan toinen läpikotaisin ja päinv. Rakkaus muuttaa muotoaan tai siihen tulee uusia "oksia".

Sitä en ap:n viestistä ymmärrä, että miksi lapsilta pitää viedä isä vaikka vanhemmat eroaisivatkin.

Vierailija
12/25 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

en rakasta enää. Kuin roskaromaanista suoraan. Ei ole kumma että ihmiset eroavat. Jos toimeen tulette eikä muita ongelmia ole, kehotan miettimään mitä se "rakkaus" todellisuudessa on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö se löydy edes järjestämällä yhteistä aikaa hetkeksi, harrastamalla yhdessä, pienellä lisäromantiikalla, muistelemalla suhteen alkuaikoja tms.? Ellei löydy, niin pitäisin tilannetta tosi vakavana.

Mulla ei ole kertaakaan tullut epäilystä ettenkö rakastaisi miestäni, eikä miehellä epäilystä, etteikö rakastaisi minua. Se rakkaus on arjessa läsnä ja korostuu pienissä asioissa ja hetkissä, toisen kunnioittamisena ja huomioimisena, intohimona ym.

Kriisejä on meidänkin suhteeseen mahtunut, useampi, mutta rakkautta ei ole tarvinnut kyseenalaistaa. Ollaan oltu yhdessä noin 20 vuotta, nuorina rakastuttu, lapsia on.

Vierailija
14/25 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

josta, eronneet, olette tajunneet, että ette enää rakasta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kans vähän liikaa sellainen "mies on perheen pää", nainen ja mies-erottelu ym. vanhakantainen patriarkaalinen ajattelu. Mitkähän muut tahot järjestää vastaavia kursseja? Onko niitä?

kirkon projekteihin en suostu feministipohjalta lähtemään.

-ei AP

Vierailija
16/25 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kans vähän liikaa sellainen "mies on perheen pää", nainen ja mies-erottelu ym. vanhakantainen patriarkaalinen ajattelu. Mitkähän muut tahot järjestää vastaavia kursseja? Onko niitä?

kirkon projekteihin en suostu feministipohjalta lähtemään. -ei AP

Minä siis puhun vaan omasta puolestani, mutta seurakunnan parisuhdeterapiassa oli juuri tuollainen "raamatullinen" asettelu siitä miten perhe toimii... Yäks. Vaikkei uskontoa sinänsä "tyrkytetty", niin läpi tuli sellainen aate, että PAKKO olisi jatkaa lasten takia ja "nöyrtyä" miehen mallin mukaan toimimaan. Onneksi me molemmat olimme samaa mieltä ja ero oli kuitenkin se ainoa oikea vaihtoehto.

Nyt ollaan tyytyväisiä ja onnellisia tahoillamme ja lapsillamme on ihanat, hyvinvoivat ja välittävät vanhemmat.

Seurakunnan pariterapiasta mulla (meillä) siis HUONO kokemus...

Vierailija
17/25 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

en rakasta enää. Kuin roskaromaanista suoraan. Ei ole kumma että ihmiset eroavat. Jos toimeen tulette eikä muita ongelmia ole, kehotan miettimään mitä se "rakkaus" todellisuudessa on.

Meidän suhteesta on rakkaus hävinnyt (omalta osaltani). Sen voin vain todeta mutta voiko se palata enää? Kovasti yritän. Olen antanut miehelleni anteeksi niiiin paljon vuosien aikana, etten enää taida jaksaa ymmärtää vastamäessä. En halua häntä enää lähelleni enkä halua kahdenkeskeistä aikaa kuin siihen, että voimme jutella lasta koskevista asioista. Kun mies tulee kotiin, en tunne mitään tai jos tunnen se on ärtymystä.

Pitäisikö jo tajuta luovuttaa, en haluaisi lapsen takia, itseni takia kyllä.

Vierailija
18/25 |
05.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käytiin läpi pariterapiakin, mutta MINUN rakkaus oli vaan tosiaan sammunut.

T. nainen 42 vuotta (lapset 14-v ja 11-v.)

Vierailija
19/25 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perjantaina pätki tämä av niin pahasti, etten päässyt enää läpi...



Nimenomaan yritän miettiä, mitä se rakkaus on ja mitä sen eteen voisi tehdä. Meillä menee ihan hyvin ja tehdään paljon asioita yhdessä, mutta jotenkin tuntuu, että miehen paikalla voisi yhtä hyvin olla joku kaveri.



Mutta elämä jatkuu ja ehkä tämä tästä helpottaa, kun lapset kasvaa ja väsymys vähenee.



Isän viemisellä tarkoitan sitä, ettei eron jälkeen voi molemmat vanhemmat olla lastensa kanssa 100%:sti.



ap

Vierailija
20/25 |
08.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se nyt vasta ois ollukin jos oisin ollut antavana :D

Tsiisus, mikä mielikuva!

Olitko antavana vai saavana osapuolena? ;=))))

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kahdeksan yksi