Mitä tarkoittaa olla "perheen pää"? Onko teillä jompi kumpi puolisoista tällainen?
Jos on, niin oletko tyytyväinen tilanteeseen?
Jos ei ole, niin oletko tyytyväinen?
Jos et ole tyytyväinen, niin minkä toivoisit olevan toisin?
Kommentit (15)
esim. milloin naimisiin/avoliittoon, montako lasta, missä asutaan ja muut suuret kysymykset.
Mies luulee olevansa perheen pää päättäessään auton merkin tms. joka on naiselle varsin yhdentekevää.
kun olen lukenut vauva-palstan kirjoituksia, on selvää että monessa perheessä nainen on se pää. Nainen huolehtii kaikki lasten asiat ja kaikki kodin askareet, ja mies on eräänlainen "ulkojäsen" joka viettää aikaansa töissä ja harrastuksissa. Jos miestä ei esim. voi jättää hetkeksikään yksin omien lastensa kanssa, koska hän ei osaa heitä hoitaa, on melko selvää ettei tällainen mies voi olla perheen pää.
Naisten pitäisi pitää omat nimensä naimisiin mennessään ja laittaa lapset omiin nimiinsä, se symboloisi täydellisesti tuollaisten miesten asemaa perheessä.
on perheen pää mutta nainen on se joka sitä päätä liikuttaa.;) Näin se taitaa aika monessa perheessä olla.:D
ja vähättelevä sananlasku sekä naisia että miehiä kohtaan. Onko mies siis joku höynäytettävä typerys, jonka selän takana ovela pikku nainen vehkeilee ja juonittelee?
t. olinkohan nro 3
on perheen pää mutta nainen on se joka sitä päätä liikuttaa.;) Näin se taitaa aika monessa perheessä olla.:D
toinen käytännössä tekee suurimman osan päätöksistä. Isoimmissa asioissa on taas vain löydettävä joku kompromissi. Kumpi joustaa enemmän riippuu yleensä siitä, kummalle asia on tärkeämpi.
Vaikein tilanne on ehkä työurien yhteensovittamisessa ja siinä olen melko pitkin hampain hyväksynyt sen, että miehen työn mukaan mennään. Minä rakennan oman urani sen asettamissa reunaehdoissa (joita tosiaan on, koska miehen työ on jo vaatinut ja tulee vaatimaan paikkakunnan vaihtoja.) Eli siinä suhteessa siinä kaikkein vaikuttavimmassa asiassa koko perheen suhteen meillä mies on perheen pää.
Lasten suhteenkin roolimme ovat erilaiset ja siinä suhteessa perinteiset, että viime kädessä miehen rooli painottuu kurinpitoon, kannustamiseen ja "ovien avaamiseen" ja minun hoivaamiseen (etenkin psyykkiseen hoivaan, fyysisestä hoivasta mies vastaa vähintään yhtä paljon, esimerkiksi huolehtii kokonaan ruokahuollosta.) Olemme kuitenkin lasten kasvatuksessa tiimi ja ihan tietoisesti ja tarkoituksella olemme sopineet roolijaosta ja olemme kasvatuksesta yleensä samaa mieltä.
Käytännössä mies kantaa päävastuun raha-asioista ja toimeentulosta, minä taas lasten asioista ja kodinhoidosta. Tarkoitan päävastuulla sitä, että pyörittää asioita mielessään ja organisoi ne toimimaan. Molemmat kyllä osallistuvat kaikkeen.
Asuinpaikat, autot, muut isot hankinnat, lapsiluvut, lapsiin liittyvät merkittävät ratkaisut (esim. hoidon aloitus, kouluasiat), lomasuunnitelmat jne. päätetään aina yhdessä keskustellen.
Olen pyörinyt paljon srk-piireissä ja siellä monilla tuntuu olevan ihanne, että mies olisi perheen pää. En ymmärrä tätä. Minusta ainakin olisi hirveää, jos mies pyörittäisi elämäämme ja minä vain matkustaisin avuttomana siivellä. Sama tietysti ahdistaisi toisinkin päin: ei naisenkaa pidä olla tällainen perheen pää.
"Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää niin kuin Kristus on seurakunnan pää" (Efesolaiskirje 5:21-23"
"Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää niin kuin Kristus on seurakunnan pää" (Efesolaiskirje 5:21-23"
Aika hassua olis kulkea joka paikassa mies minun pään paikalla.
..jos miehestä ei ole perheen pääksi??
Miksi olet valinnut puolisoksesi semmoisen miehen, josta ei ole perheen pääksi?
miksi alistua jos miehestä ei ole perheen pääksi??
naista kehoitetaan suostumaan miehen tahtoon. Mutta miehen, jonka tulisi toimia kuin Kristus. Eli ottaa kärsimys päällensä, miettiä toisen parasta jopa kuolla tämän puolesta. Jos toinen haluaa olla ja tehdä minun parhaakseni, on tällaiseen helppo suostua. tahtoon suostuminen ei siis edellytä sitä, että tekee kaiken, mitä joku ei-rakastava, välinpitämätön mies tahtoo ja mahdollisesti käskee.
"Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää niin kuin Kristus on seurakunnan pää" (Efesolaiskirje 5:21-23"
Miksi pitäisi, kun ei siinä ole mitään suostumista! Me pystymme kyllä neuvottelemaan asioista ja päätymään ratkaisuihin, jotka tyydyttävät molempia. Ei kummankaan tarvitse pomottaa ja toisen alistua.
Parisuhde, jossa toisen pitää jatkuvasti "suostua", ei ole minusta ihan terve.
8
Miksi pitäisi, kun ei siinä ole mitään suostumista! Me pystymme kyllä neuvottelemaan asioista ja päätymään ratkaisuihin, jotka tyydyttävät molempia. Ei kummankaan tarvitse pomottaa ja toisen alistua.
Parisuhde, jossa toisen pitää jatkuvasti "suostua", ei ole minusta ihan terve.
8
naisesta hirveän passiivisen, jotenkin avuttoman? Minusta tällainen sopii paremmin kuvaamaan vanhemman ja lapsen suhdetta kuin kahden aikuisen.
Vanhemman tulee olla lapsensa kunnioituksen arvoinen, uhrautua, palvella ja rakastaa lastaan. Silloin hän voi myös odottaa, että lapsi tottelee ja suostuu hänen tahtoonsa.
Mutta eihän miehen vaimo ole lapsi, vaan tasavertainen aikuinen, jolla on yhtälainen oikeus (ja velvollisuus!) aloittellisuuteen ja vastuunkantoon kuin miehelläkin.
8
luulee olevansa perheen pää, mutta nainen on aina kaula joka päätä liikuttaa. Itse huijaan miestäni kuvittelemaan että hän on tehnyt jonkun ratkaisun ja hän on tyytyväinen kun tehdään muka hänen tavallaan :D