Toinen lapsi ja äiti vasta lukiossa?
Sain esikoiseni 17-vuotiaana, jäin pojan kanssa kotiin ja nyt pojan ollessa 1,5 olen käymässä lukioni loppuun.
Nyt lupaavan syyslukukauden alun jälkeen tein järkytyksekseni positiivisen testin.
Onko muita jotka ovat olleet samassa tilanteessa? Miten tulevaisuudesta selviää kahden lapsen kanssa, kun ei ole vielä edes lakkia päässä? Muita hyviä vinkkejä asian ratkaisemiseksi? Unelmoin korkeakoulutuksesta ja psykologin ammatista. Onnistuuko lasten kanssa näin vaativat urasuunnitelmat?
Myös sukulaisteni reaktio pelottaa.
Kommentit (5)
Kyllä se sujuu hyvin, mutta ehkä hiukan hitaammin. Itselläni hiukan sama juttu. Valmistuin ylioppilaaksi äitinä ja nyt jatkan opiskelua yliopistossa.
Mieheni ja hyvä tukiverkko ovat kullanarvoisia!
Onneksi nykyään voi opiskella monella tapaa. Esim. aikuislukiossa voi tehdä joitakin aineita etäopiskeluna.
sullahan on jo yksi lapsi ja olet jo koileillut opiskelua (ok ehkä vasta syyslukukauden alun, mutta kuitenkin) lapsen kanssa. Samalla lailla se käy kahdenkin lapsen kanssa. Sähän voit nyt jatkaa tämän vuoden ennen toisen lapsen syntymää. Sitten sulle jää noin vuoden verran kursseja suoritettavaksi toisen lapsen vanhempainloman jälkeen. Onhan siinä tietysti vähän kertailtavaa kirjoituksiin, kun joidenkin asioiden opiskelusta on kauan, mutta kyllä se onnistuu.
Ongelmia aiheuttaa tietysti lasten sairastelu, koska poissaolot tuottava hylättyjä kursseja. Jos kuitenkin lapsilla on myös isä, hän voinee hoitaa niistä ainakin osan. Sun on mahdollista suorittaa lukio loppuun myös iltalukiona eli aikuisluokion puolella, jossa poissaolot eivät ole ihan yhtä ankarasti säännösteltyjä ja myös sairaiden lasten hoitoa voi olla helpompi järjestää (jos teitä siis on kaksi).
Jos lasten isä ei ole kuvioissa, sun on parasta yrittää luoda hyvä suhde johonkin sukulaiseesi (äitiisi, tätiisi, mummoosi, sisareesi, ihan kehen vaan) joka voi välillä tulla hätiin tämmöisissä tilanteissa. Tukiverkkoa kyllä tarvitaan.
Kunhan saat sen lukion loppuun, jatko on helpompaa, koska korkeakoulupuolella poissaolot ei ole niin vakavia ja opintotuet on vähän parempia. Säästäväisesti joutuu elämään, mutta parin pienen lapsen kanssa selviää kyllä. Tämän olen kokeillut itse. Ongelmia tulee sitten kun lapset ovat kouluiässä ja harrastukset alkavat vaatia enemmän rahaa, mutta siihen mennessä sinäkin saatat saada lisätöitä tms.
Toisaalta, oma äitini on saannut minut 17-vuotiaana ja hänellä ei kovin kummoista tukiverkkoa silloin ollut. Hän joutui kyllä jättämään lukion kesken, ja menemään töihin meidät elättääkseen, mutta hän kävi lukion muutamaa vuotta myöhemmin kun olin itsekin jo koulussa. Sen jälkeen hän on hankkinut taidealan koulutuksen ja on nykyään yrittäjä. En muista, että meidän perhe-elämä olisi koskaan ollut mitenkään surkeaa. Vaikka äidin ura oli varmasti silloin alkuvaiheessa kokolailla katkolla, siitä ei näy jälkiä enää.
Lukio-opiskeluja voit jatkaa taas parin välivuoden jälkeen. Sittenhän sulla ylioppilaaksi valmistuessasi lapset jo tarhaikäisiä ja voit aloittaa täyspäiväisen opiskelun- ja löytyy vähän näkemystäkin asioista.
Työuran kannalta on ohdottomasti parasta, että lapset on tehty ennen valmistumista. Pääset heti työputkeen. Itse olen valmistunut, ollut 2 vuotta töissä ja sitten saanut lapset ja jäänyt kotiin useammaksi vuodeksi. Nyt on tunne, että pitäis opskella uudestaan, koska työelämässä kaikki on muuttunut näinä kotivuosina... Eli eka tutkinto oli käytännössä täysin turha!
mutta onnistuu varmasti. Paljonko sinulla on lukiota käymättä, kun kirjoitat että nyt olet käymässä sitä loppuun? En ymmärrä nykylukiosta mitään (omasta lukio-ajasta jo aikaa, lapset vielä pieniä), mutta onko mahdollista että saat jäljellä olevat kurssit suoritettua ennen vauvan syntymää?
Sukulaiset varmaan yllättyvät, jotkut ehkä järkyttyvätkin, mutta jos itse tiedät mitä teet he kyllä rauhoittuvat.
Hoida vauvan syntymän jälkeen ehkäisy kuntoon, niin ei tarvitse enää järkyttyä positiivisesta testistä. Hyvää jatkoa!
ei vaan ehkä siinä aikataulussa kuin alunperin ajattelit ja toivoit, mutta kyllä nuo suunnitelmat pystyy toteuttamaan.
luultavasti sukulaisilta tuleekin aika järkyttyneitä reaktioita, mutta toivottavasti sieltä löytyy edes jokunen sellainen, jotka ymmärtävät että tarvitset enemmän apuja ja tukea kuin kauhistelua... kunhan muistat kertoa senkin, ettei tämä ollut sullakaan suunnitelmissa, että olet itsekin järkyttynyt asiasta.
tsemppiä vaan :)