Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

5v jäähyllä; kun homma ei vain toimi?

Vierailija
28.08.2009 |

meillä on vaikealuontoinen 5v tyttö. joutuu joka päivä useasti jäähylle, ja aina se on yhtä hankalaa. alkaa riehua ja hajottaa paikkoja. semmosta paikkaa ei meidän talossa näköjään ole(ja noloa on se että se tekee tätä myös vierailla) missä se ei saisi pahankuuloista meteliä aikaiseksi ainakin, joskus ihan tuhoakin. eteisessä alkaa potkimaan peiliovia taikka hakkaamaan mopin ja harjan varrella sisäovia tms. keittiössä heittelee leluja kohti tiskipöytää jossa astioita, taikka potkimaan tuoleja nurin jne. lastenhuoneissa heittelee leluja jotka ovat joskus jopa menneet rikki. tai oveen tullut reikä. olohuoneessa saattaa heitellä telkkua taikka tietokonetta päin isoja tai painavia tavaroita. aina haetaan lelu/tavara pois ja laitetaan tyttö aloilleen istumaan mutta ongelma on siinä ettei pysy jäähypaikassa. karkailee hakemaan tavaroita joita heitellä tai joilla lyödä, enkä pysty kokoajan vahtimaan kun on muitakin lapsia katsottavana. jäähy saattaa kestää tunninkin, ja kokoajan tyttö huutaa ja rääkyy tuon riehumisen lisäksi, että vieressä vahtiminen olisi jo tosi pinnaa kiristävää touhua.

onko kellään neuvoja?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö kannattaisi kokeilla jotain muuta.



terv. positiivisen lähestystavan suosija

Vierailija
2/10 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikille jäähy, rangaistus ja palkinto ei sovi kasvatusmuodoksi. Jos jäähy ei pitkän johdonmukaisen käytön jälkeen näytä toimivan, niin vaihda metodia. Jäähy toimii yleensä vaan rajattomilla lapsilla, mutta siitähän ei kaikissa kohtauksissa ole kyse.



Ensin täytyy selvittää se todellinen ongelma, mikä laukaisee kohtauksen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä hakisin jotain apua tuossa tilanteessa. Kasvatusneuvolasta vaikka.

Vierailija
4/10 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tsemppiä teille! Itsellä ei ole vielä kokemusta uhmaikäisistä, mutta olen lukenut turvaistavasta lähestymistavasta joka vaikuttaa järkevältä. Ideana on mm, että lapsi tietää kyllä mikä on oikein ja mikä väärin, muttei pysty hallitsemaan itseään. Jos teillä voimat riittää niin voisitteko yrittää jonkin aikaa ihan fyysisesti estää tytön "pahanteon" eli olla hänen kanssaan koko ajan vahtimassa ja ihan kuin pienemmällä lapsella otatte kaiken kielletyn pois kädestä vaikka sata kertaa jne. Ja raivokohtauksen tullessa ottaisitte syliin?

Vierailija
5/10 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

On kasvatusneuvolan neuvo ja strukturoitu päivä.

Kalenteri seinälle ja ehdot millä saa merkinnän.

Sitten kun on tietty määrä merkintöjä, niin saa palkinnon.

Merkki voi olla mieleinen tarra ja palkinnon pitää olla mieleinen.

Antaahan firmatkin bonuksia ja kummasti työteho nousee.

Tehkää kalenterista kivan näköinen ja tehkää se vaikka yhdessä.

Mielikuvitusta saa käyttää.

Itse piirsin palloja ja sit sisään tarra. Lopussa luki palkinto ja palkinnon kuva.

Vierailija
6/10 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jäähyt ei myöskään tehoa, turvaistavaa lähestymistä on käytetty mut molemmista luovuttiin... jäähyistä hajoaa paikat ja turvaistavasta äiti. käytännössä se olin kuitenkin minä,jonka piti tyttöä aloillaan/sylissä pitää, mies ei uskaltanut kun pelkäsi satuttavansa tyttöä. meillä siis raivareita aiheuttaa jatkuvasti ja toistuvasti nukkumaanmeno.



nyt olen ajatellut yrittää tuota palkitsemista, että jos se vähentäisi tarvetta rangaistuksille. tehtiin siis taulukko, johon merkitään joka päivä hymynaana, irvinaama tai viivasuu sen mukaan, millainen päivä tänään on ollut, ja kunhan hymynaamoja on tarpeksi, tulee yhdessä sovittu palkinto (nyt on sovittu, että tehdään ylimääräinen uimahallireissu - tyttö ehdotti tätä itse). mutta... hyvältä ei vielä näytä, nyt on viikko takana. eilen ja tänään on kyllä jo ilman raivaria päästy nukkumaan, mutta eilen tyttö sanoi illalla (kun oli pari kertaa muistutettu tästä että myös nukkumaaneno vaikuttaa siihen tuleeko hymynaama vai mikä), että "emmä tahokaan enää niitä hymynaamoja." kun kysyin, eikö tahdokaan uimaan, tyttö tokaisi että "en vaikka, jos mun ei sitte tarvii mennä nukkumaan." no, tietysti sitä piti silti mennä nukkumaan, mutta näin vaan meillä... neuvola on jo kolme vuotta hokenut, että menee ohi tämä käytös kunhan tyttö kasvaa, mutta se ei enää kyllä lohduta.



eli kaikenlaisia vinkkejä mekin otetaan vastaan, etenkin nukkumaanmeno on se hankaluus, mutta raivotar herää herkästi myös esim. kun tyttö ei saa tahtoaan läpi. tyttö pystyy kyllä hillitsemään itsensä, koska julkisilla paikoilla ja vierailla raivareita ei tule, vaikka olisi vastaava tilanne kuin kotona. mitä tämä on, mistä johtuu ja miten sen kanssa tulisi elää?!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mitää irvinaamoja tai viiva suita, eihän tossa ole mitään järkeä. Ja laittakaa ajaks vaikka tunti. Jos pienempiä sisaruksi, toi on todella vaikeeta käyttäytyä aikuisten normien mukaan. Vain positiivisesta huomiosta on oikeesti hyötyä, samoin lasta kannattaa ja pitää halia ja pusia kymmeniä kertoja päivässä ja sanoa sille että se on sun oma pieni kulta tms. meidän haastava lapsi meni tossa iässä sänkyyn klo 21, ja todellisuudessa nukahti 23 jälkeen, lopulta annettiin sen "lukea" kirjoja, ja nukahtaa siihen. aamulla oli ylhäällä jo kello 8, ja todella energisenä. Ikinä ei olis tullu mieleen laittaa jäähylle, se on oikeesti nöyryytystä.

Vierailija
8/10 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että eka palkinto tuli ihan vaan kolmesta hymynaamasta ja saikin ne vähän lipsuen - ihan vaan siksi että tajusi mistä on kyse. Sitten harjoittelun jälkeen alettiin tosissaan ja määrä taisi olla 7 vai 10 naamaa. Intoa lisäsi myös jos sai neiti itse piirtää naaman. Oli silloin 4v ja koko viime kesä näillä naamoilla pelattiin ja juurikin tuo nukkuminen oli se suurin ongelma. Jälkeenpäin naamat oleet käytössä silloin tällöin tarpeen mukaan.



Tehokasta on ollut myös tv-katselukielto. Alku siinä kyllä tosi hankalaa kun kiukkuhan siitä tuli kun ei oikeasti saanutkaan katsoa (ja äidillekin kurjaa kun tokihan se töllö arkea helpottaakin) mutta kun kerran oli yli viikon ilman telkkaria niin johan alkoi uskomaan. Tiukkana vaan jaksettava olla itse. Nykyisin uhkailen silläkin aina tarpen mukaan ja useimmiten tehoaa.



Sittemmin kun rangaistukset on saatu toimimaan niin saatan joskus etenkin illalla antaa jopa uuden mahdollisuuden jos ihan nyt heti käy nätisti nukkumaan - kuitenkin mukavampaa nukhataa hyvillä mielin.



Jäähyt siis olivat meilläkin ihan järjetön yritys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

huutaa ja rähjää, ei onneksi vielä riko tavaroita ja istuu kyllä tarvittaessa kiltisti sohvalle rauhoittumaan, joten ei siis ihan sama tapaus, mutta olen myös huomannut, että se positiivinen huomio on se, mikä auttaa... kun jaksan eikä ole hermot liian kireellä, se mikä tehoaa huutoon, ovien paiskomiseen ym on tosi yksinkertainen juttu - kutsun tytö luokseni ja otan kasvot käsiin, katson silmiin ja sanon lujasti: Äiti rakastaa sua tosi paljon, mutta meidän perheessä ei huudeta/paiskota/ lyödä jne, sovitaanko että sä et enää tee niin...Kumma kyllä, niin yksinkertaista ja niin toimivaa --- sitten vaan kun oma pinna on niin kireellä, ei aina muista sitä tehdä...

Vierailija
10/10 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitäkään, että mikä 4-vuotias on niin vahva, ettei aikuinen saa sitä pidettyä?



Mä en paina kuin 45kg ja olen joskus "paininut" raivoavan ekaluokkalaisen pojan kanssa useamman kerran. Poika oli vaan pantava ruotuun, koska kävi muiden lasten päälle, hajotti paikat ynnä muuta mukavata. Joskus käytännössä istuin päälle, mutta kiinni oli ja pysyi, koska en voinut ottaa sitä riskiä, että toisille lapsille kävis huonosti... Ens alkuun noi sessiot saattoi kestää 1,5h putkeen ennenkun rauhoittui, mutta kerta kerralta selvittiin lyhyemmällä ajalla... Satuttaa toista ei tarvinnut. Pidin vain kiinni ja kun vähän edes rauhoittui, kerroin pojalle ääneen missä mennään, miksi, mikä meni pieleen ja mitä mä oletan hänen tekevän jne. Vaikka sitten sata kertaa jos niikseen tuli. Ja irti pääsi heti kun lopetti kamojen paiskomisen ja kaikenlaisen väkivaltaisen käyttäytymisen (puri, löi, potki...)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi yksi