Jos lapsi vaarantaa turvallisuutensa, pitääkö lasta rangaista?
3-vuotiaani jäi tänään henkiin vain bussinkuljettajan valppauden ja reakoinnin takia. Lähdimme bussin edestä vaihtamaan pysäkkiä ja uhmaikäinen tempaisi itsensä irti otteestani ja lähti vauhdilla syöksymään kadun yli bussin keulan edestä enkä saanut häneen enää tartuttua.
Bussin kuljettaja onneksi huomasi ja tööttäsi torvea, mikä sai lapsen pysähtymään ennenkuin hän syöksyi bussin takaa tulevan auton alle.
Huusin lapselle kuin hyeena ja teki mieli antaa selkäsauna. Tyydyin kuitenkin vain haukkumaan lapsen ja pelottelemaan verellä ja ambulansseilla.
Lapsi teki juuri niin kuin olin ennen kadun ylitystä kieltäynyt ja meinasi kuolla.
Kommentit (7)
että meinasi jäädä alle. Tästä on nyt aikaa jo reilusti yli vuosi ja muistaa sen kyllä ilman että sai mitään rangaistustakaan.
Äidin säikähdys taisi olla paras varoittaja.
kun aikaa jo kulunut...kun täällä nyt tuota ihmettelet.Tiukka ote lapsesta tai valjaisiin.
Olin kieltänyt lasta tietystä (hengenvaarallisesta) asiasta monta monituista kertaa. Olin jopa pelotellut melko julmasti, koska halusin asian vakavuuden menevän varmasti perille.
Yhtenä päivänä lapsi sitten leikki kaverinsa kanssa kyseisessä paikassa ja olin taas kieltänyt ja pelotellut etukäteen asiasta. Sillä kertaa jopa tiukemmin, koska en itse päässyt mukaan vahtimaan. Juuri sillä kerralla se sitten tapahtui. Lapseni oli jostain käsittämättömästä syystä ylittänyt kaikki pahimpien painajaistenikin rajat...
Onneksi suojelusenkeli oli tuolla sekunnilla tarttunut lapseeni ja hän selvisi. Tilanne on kuitenkin jättänyt vielä vuosiksi sellaiset arvet, etteivät ne ikinä katoa.
Reagoin jälkeenpäin vähintään samoin kuin ap. En edes muista kunnolla...Minusta vanhemmalla on joskus vähintään oikeus ja kohtuus reagoida juuri niin rajusti kuin miltä itsestä tuntuu!
Yleensähän lapset tuollaisessa tilanteessa pelästyy äidin huutoa siinä määrin, että siinä on rangaistusta ihan tarpeeksi.
Meillä esikoinen karkasi kotipihasta, sovitulta leikkialueelta 5-vuotiaana samanikäisen kaverinsa kanssa. Etsimme lapsia kaverin isän kanssa hädissämme 1,5 tunnin ajan, kävimme läpi lähialueen kaupatkin.
Lopulta lapset löytyivät noin 500 metrin päästä kotoa. He olivat päättäneet lähteä huvipuistoon!
Eli täysin älyvapaa päähänpisto sinänsä järkeviltä lapsilta. Olimme miehen kanssa todella säikähtäneitä ja vihaisia ja pidimme tytölle pitkän puhuttelun. Sanoimme myös aivan suoraan, että pelkäsimme hänen hukkuneen järveen tai joutuneen jonkun tuhman aikuisen sieppaamaksi.
Siinä oli lapselle varmasti riittävästi rangaistusta. Nyt parin vuoden jälkeen hän muistaa tilanteen elävästi eikä ole kertaakaan sen jälkeen yrittänyt karata.
kotona sitten selitti tilannetta minulle ja itselleen kun leikki ambulansillaan. Olen vissiin huutanut uhmikselle ja pelotellut liikaa kun ei tehoa. Pitää varmaan vähentää huutamista ja se sijaan pitää lasta aina tiukasti käsipuolessa ku liikumme kadulla.
olen tänä kesänä antanut 3-vuotiaan olla vähän löysemmässä "talutusnuorassa" tarkoituksella, jotta lapsi oppisi itsenäisyyttä ja meidän olisi helpompaa liikkua kaupungilla kun en ostanut enää mitään kaksostenrattaita ja kuljemme 3-vuotiaan ja vauvanvaunujen kanssa.
Pitää ilmeisesti kiristää talutusnuoraa tai hommata isolle lapselle ne valjaat.
täysin luonnollinen. Lapsi varmasti muistaa vähän aikaa olla ryntäilemättä. hyvä että kävi näin ;)