Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi minä tein lapset vanhana...

Vierailija
23.08.2009 |

-asuin nuoruuteni Helsingin keskustassa ja otin reilusti oman osuuteni biletyksestä aikoinaan

-opiskelin ylemmän korkeakoulututkinnon

-muutin ulkomaille jossa vierähti äkkiä 7 vuotta

-tapasin elämäni prinssin vasta 30 vuotiaana

-matkustelimme pari ensimmäistä avioliittovuotta aika tiiviisti



Nyt ikää 38 ja kolmatta lasta odotan. En koe itseäni vanhaksi, mutten kyllä nuoreksikaan. Lapsia en olisi missään nimessä halunnut ennen 30 vuoden ikää.



Olen ehtinyt maailmaa nähdä ja kokea mielestäni niin paljon, etten ikinä koe lasten rajoittavan elämääni. NYT on elämässäni lasten aika ja he saavat kaiken huomioni. On mukavaa kun talous on kunnossa ja voin viettää kotona pikkulapsivuoden ilman mitään ongelmia rahasta.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei se silti tee meistä muista huonompia vanhempia vaikka toisin olisikin päättänyt. mielestäni tämä aihe on jo niin läpi koluttu.



t. 22-vuotias kolmattaan odottava

Vierailija
2/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millaiset edellytykset elämään voi tarjota 22-vuotias kolmen lapsen äiti?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukin tekee tavallaan.



Pääkaupunkiseudulla elävien kannattaa muistaa, että melkein kolmasosa lapsista asuu kotona melkein 30v asti, joten jos pienimmän saa 38 v, niin eläkkeelläkin on vielä lapsia talossa.



Itse olen saanut lapseni 26- ja 34-vuotiaina, jos sillä nyt on jotain merkitystä tässä keskustelussa.

Vierailija
4/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis löydän elämäni prinssin jo kolmikymppisenä. :)

Vierailija
5/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

itsekin otin kaiken irti "nuoruudestani" ja biletin yliopistoopiskelut. Sainpa aikaan myös sen tutkinnonkin aikaan. nykyisen mieheni tapasin vähän aiemmin 24 vuotiaana. Kahdestaan ehdimme matkustaa jne. 30 vuotiaana saimme esikoisen ja nyt odotamme kolmatta, laskettu aika ensi viikolla. Kotona olen seuraavat 3 vuotta ja taloudellisesti ei pitäisi olla tiukkaa jos mitään järisyttävää ei tapahdu. Mitään en koe menettäneeni vaikka tän palstan mukaan olenkin mummoäiti : )



37-vuotias mummeli

Vierailija
6/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

täälläkin vanha äiree; esikko syntyi kun olin 30, kuopus kun olin 40. Silloin vasta ymmärsin, mitä lapsi tarvitsee oikeasti kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. 20-veenä jos olisin mukulat saanut ne olis varmaan otettu huostaan- ja ihan syystä =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei se silti tee meistä muista huonompia vanhempia vaikka toisin olisikin päättänyt. mielestäni tämä aihe on jo niin läpi koluttu.

t. 22-vuotias kolmattaan odottava


haukkuu eikä toisin päin. näköjään sitten minun lapseni pitäisi huostaanottaa kun vanhat rouvat ovat sitä mieltä.

Vierailija
8/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millaiset edellytykset elämään voi tarjota 22-vuotias kolmen lapsen äiti?


22-vuotias voi tarjota lapsilleen sitä rakkautta, syliä ja hoivaa siinä missä vaikka 40-vuotias? mihinköhän tämä mielipide perustuu? rahaa ei ehkä ole paljoa mutta lapset ovat onnellisia ja hyvinvoivia.

2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että et olisi halunnut lapsia ennen 30v. ikää. Entä jos olisit tavannut elämäsi prinssin 20 vuotiaana, olisiko elämäsi ollut siinä tilanteessa ihan samanlaita kuin se on nyt ollut vai olisitko hankkinut lapset nuorena? Entä jos mies olisi halunnut lapset heti 20v.?

Vierailija
10/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lainaus:



täälläkin vanha äiree; esikko syntyi kun olin 30, kuopus kun olin 40. Silloin vasta ymmärsin, mitä lapsi tarvitsee oikeasti kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. 20-veenä jos olisin mukulat saanut ne olis varmaan otettu huostaan- ja ihan syystä =)



En ymmärrä tätä. Miten niin sen silloin vasta tajusit. Eiköhän asiat menee silleen, että jos ihminen parikymppisenä saa lapsen, hän kiintyy ja rakastuu siihen samalla tavoin kuin kuka tahansa tasapainoinen ihminen.

En epäile itseäni hetkeäkään, vaikka täytän 20 juuri samoihin aikoihin, kun lapseni syntyy (piakkoin). Rakastan vauvaa jo nyt, enkä tuhlaa aikaani miettimällä ja murehtimalla, teenkö minä hänestä tasapainoisen aikuisen. Asiat sujuvat omaa tahtiaan ja omalla painoillaan. Järjenkäyttö on sallittua, ja kyllä luonto yleensä hoitaa asian niin, että oma lapsi menee ( äidin iästä huolimatta) KAIKEN edelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän kukaan sinua haukkunut. En ole tuo kirjoittaja, mutta minä myös voin rehellisesti sanoa, etten olisi ollut valmis äidiksi vielä kaksikymppisenä. Sinä ehkä olitkin, hyvä juttu! Älä ota kaikkea itseesi, kukin tyylillään.

Vierailija
12/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

esikoinen syntyi kun olin 22 vuotias, seuraavan lapsemme saimme kun olin 27v. ja nyt yritetään kolmatta ja ikää on 34v. Näitä tekstejä lukiessa oon alkanut miettimään et oonko nyt jo sitä mummoäiti-ikää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täytän tänä vuonna 38 v. ja odotan ensimmäistäni. Toiveissa on saada vielä toinenkin lapsi tähän rakkausliittoon...

Vierailija
14/14 |
23.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kukaan lapsistani ei alle 3-vuotiaana hoitoon mene. Isommat saavat olla eskariin asti kotona.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän kuusi