Miksi ihmeessä jatkuvasti täällä on avauksia
aiheesta, miten estää isän ja lapsen tapaamiset? Tai nehän siis piilotetaan kysymyksen alle, onko pakko antaa lasta tapaamiseen.
Ettekö oikeasti näe lapsenne parasta? Lapselle on parasta, että hänellä on suhde kumpaankin vanhempaansa.
Miksi pitää käydä valtataistelua, jossa lapsi on pelinappulana??? Luulisi, että omaa lastaan rakastaisi niin paljon, että moista henkistä väkivaltaa ei hänelle tee.
Kommentit (13)
Kun päätavoitteena on se entisen puolison loukkaaminen, se sitten tehdään millä keinolla tahansa.
lapselle eduksi. Maailmassa ihan oikeasti on sairaita ihmisiä, jotka tekevät pahaa lähimmilleen, tai jotka avat huonoja roolimalleja omille lapsilleen.
Kaikkia mt-ongelmia ei huomaa yhteen mennessä. Vasta yhdessäolo ja arjen rankkuus saa esiin ne kaikki huonoimmatkin puolet ja itse kunkin henk koht ongelmat saattavat pahentua. Jos ero johtuu puolison pahoista ongelmista, niin antaisitko itse luottavaisesti ja riemumielin lapsesi sellaisen ihmisen haltuun eron jälkeen? Päiväkausiksi ilman, että tiedät mitä lapselle sinä aikana tapahtuu?
Jokainen tervejärkinen ihminen kantaa huolta lapsistaan. Joskus sattuu ylilyöntejä, joskus taas kukaan ei reagoi ajoissa ennenkuin lapselle on aiheutunut vaaraa.
alkoholisti, narkkari tai sairas ihminen.
Tarkoitan tilanteita, joissa etälle voi aivan hyvin antaa lapsen mutta lähivanhempi tekee kaikkensa sen eteen ettei tapamisia olisi.
ap
suonensisäisten huumeiden käyttäjät, laitoshoitoa vaativat, alkoholistit, väkivaltaiset jne...
Ja sitten jäljelle jäävät vielä ne 90% tapauksista, joissa näin ei ole, vaan lähivanhempi estää kunnollisen etävanhemman tapaamiset.
Eipäs nyt saivarrella.
Se exä ei ole narsisti vain siksi, että on kanssasi eri mieltä.
Meillä tilanne on sellainen ettei isää kiinnosta lapsensa lainkaan - vai tulkitsenko asian jotenkin väärin.
12 vuotta vierähtänyt ja isä on tavannut lapsiaan huikeat 8 kertaa.
Minusta tapaamiset ei ole kiinni. Puhelimessa on sovittu tapaamisista + ex on luvannut milloin mitäkin reissua lapsille ja ne jää toteutumatta.
Jos isä ei tapaa ei se ole kuulkaa aina äidistä kiinni, itse olen kannustanut tapaamisiin. Lapset ovat sanoneet tänä kesänä usein ettei isä heistä välitä ja tottahan se on. Hiljaiseksi vetää.
Isä on tehnyt viimeaikoina outoja tempauksia (en voi kertoa tarkemmin) myönnän että kuluvana kesänä on tullut mieleen ensimmäistä kertaa etten enää voisi antaa lapsia hänelle olematta itse mukana tapaamisissa, toki ei ole tapaamisia ehdottanutkaan.
Eroon kuuluu tärkeänä oman surun, ahdistuksen, vihan ja katkeruuden kokeminen. Vihaaminen auttaa irrottamaan itsensä toisesta. Jos ei tiedosta tätä, vaan toimii pelkästään vihan ohjaamana, niin lopputulos ei ole hyvä. Ja siis yh:na puhun.
30% käyttää aivan liikaa alkoholia (ylittää lääkärien asettamat riskirajat reippaasti), eronneissa todennäköisesti vielä useampi (koska eronneissa tiedetään olevan paljon suurkuluttajia), joten en usko matematiikkaan, että erosistä 90%:lla ei ole vakavia ongelmia
30% käyttää aivan liikaa alkoholia (ylittää lääkärien asettamat riskirajat reippaasti), eronneissa todennäköisesti vielä useampi (koska eronneissa tiedetään olevan paljon suurkuluttajia), joten en usko matematiikkaan, että erosistä 90%:lla ei ole vakavia ongelmia
joku kertoisi mistä sellaisia saa. Epäilen, että kyseessä on samankaltainen asia kuin naisten harjoittama parisuhdeväkivalta - sitä ei ole tutkittu, koska naisten pyörittämällä sosiaaliestablishmentilla ei ole tarvetta sellaiselle tutkimustiedolle.
Tapauksissa, jotka itse tiedän äidit vaikeuttavat tapaamisia noin 50% eroista - ja miehet ovat ihan ok, eivät todellakaan ojan pohjalla.
Syynä todennäköisesti katkeruus, viha, miehen uusi puolison jne.
Kun joku kysyy, onko pakko antaa lasta etälle, niin tulee kymmeniä vastauksia, mitkä sisältävät erilaisia ohjeita ja vinkkejä, joihin voi vedota ja joita voi yrittää käyttää tapaamisten estämiseksi.
Tapaamisten estäminen saa huomattavaa tukea ja kannustusta. Mutta kun pitäisi kertoa motiiveja moiseen alhaiseen toimintaan.....ollaan hiljaa!
Se kertonee aika paljon....
Onhan se tietysti "kivaa" kun oma lapsi kärsii mutta tärkeintä näyttää olevan, että eron jälkeen kyetään näyttämään, että minä määrään! Taitaa lapset asua aika monessa tapauksessa sen mielenterveysongelmaisen ja narsistin kanssa vaikka toisin väitetään silmät kirkkaina.
ap
mutta kyseiseen ketjuun kirjoitin mitä asianajaja minulle vastaavanlaisesta tilanteesta sanoi. Otin myös kantaa siihen, että lapselle on hyvä tavata isäänsä ja pitää suhde molempiin vanhempiin.
eronnut mies oli mukava, kiltti, kunnollinen rakastava perheenisä, uskova ja raitis. Vaimo oli mielenterveysongelmainen ja vainoharhainen, ja suuttui siitä, että mies ei jaksanut hullua perhe-elämää, ja vaikeutti vuosia lapsien ja isän tapaamisia, ja keksi juttuja siitä, miten isä pahoinpitelee lapsia ym. Nyt onneksi asiat ovat jo selvinneet, mutta todellakaan avioerotapauksessa se ongelmainen ihminen ei aina ole se mies, ja silti miehen on paljon vaikeampi viranomaisten edessä ajaa asioitaan.
kakkosvanhemman roolissa ja hänen on vaikeata löytää viranomaista, joka uskaltaisi kyseenalaistaa äidin toimet.
Äiti saa harjoittaa Suomessa henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan eikä siihen kukaan puutu, jos kyse on tapaamisten terrorisoinnista.
Tosin yksi hovioikeuden päätös on: lapsi otettiin lähiäidiltä pois ja annettiin etäisälle, koska äiti terrorisoi tapaamisia.
Tälle asialle olisi lastenvalvojien ym viranomaisten tehtävä nopeasti jotain!