Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Syömishäiriöinen äiti.

Vierailija
19.08.2009 |

Olen varhaisteinistä lähtien ollut syömishäiriöinen, historiastani löytyy anoreksiaa, ortoreksiaa ja ahmimiskierteitä. Hoidossakin olen ollut, ensin teininä vasten tahtoani ja aikuisiällä hakeuduin itse kun huomasin että tämä on taas lähtenyt käsistä. Nyt takana on viisi hyvää vuotta sairauteni suhteen, mietin paljon syömistäni, sorrun välillä ahmimaan ja syön vain "hyväksymiäni" ruokia, eli niitä jotka koen tarpeeksi terveellisiksi, joista ei tule raskas olo jne. (tiedän että kuulostaa tyhmältä) Myös ravintoterapeutin mukaan tilanteeni on nyt vakaa. Minulla on 2v ja 4v tytöt ja mietin nyt tämän vaikutusta heihin, en puhu näitä ruokajuttuja heidän kuullensa, enkä käy puntarissa kuin heidän nukkuessaan (saatan siis käydä 10xpv) , olen nyt normaalipainoinen, en kyttää tietenkään tyttöjeni syömisiä ja syön aina heidän seuranaan mutta syön harvoin samaa ruokaa kuin he, vaan näitä omia pöperöitäni. Vanhempi tyttö jo välillä kyselee mitä äiti syö jne. Isältään toki saavan terveen mallin. En tahtoisi istuttaa mitään tästä ongelmastani tyttöjen mieleen. Miten muut syömishäiriöiset toimitte?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
19.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on melko samanlainen tausta kuin sulla. Tosin en ole koskaan saanut mitään "hoitoja". Nyt vanhin tyttö on jo murkkuikäinen. Eräänä päivänä tyttö laittoi meillä ruuan ja kysyi sitten, että: "Syötkö äiti sä tänään?" Tuli niiiin kauhee olo, kun tajusin etten ole taas pitkään aikaan kotona syönyt lasteni kanssa samaan aikaan. Tai istunut kyllä pöydässä, kun syötän pienempiä mutta että itse laittanut jotain suuhuni... Vielä onneksi esikoinen näyttää syövän ja suhtautuvan ruokaan ihan normaalisti... Kyttään tosin myös lasteni syömisiä ja koitan pitää heidän ruokavalionsa terveellisenä ja vähä-rasvaisena. Mutta se nyt varmaan on ihan toivottavaakin äidiltä :).

Vierailija
2/5 |
19.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellän on syömishäiriötausta ja nyt eskari-ikäinen tyttö. Aina olen ollut tarkka siitä, etten kommentoi kenenkään painoa, varsinkaan en omaani. Teen koko perheelle samaa, terveellistä ja kevyttä ruokaa. Yritän syödä herkkujakin. Aluksi oli vaikeaa mutta nyt tuo alkaa jo sujua :-)



Minä olen hoikkaa sukua mutta miehen suku on perinteistä tukevaa suomalaismallia ja tyttäreni tulee miehen sukuun. Hänestä ei koskaan eikä millään dieetillä tule balleriinavartaloista, ja mietinkin kovasti miten kehittää hänelle niin vanha itsetunto, ettei painolla ja ruumiinkuvalla ole siinä ylivoimaista merkitystä.



Etkö voisi yrittää tehdä sellaista ruokaa, jota koko perhe voisi syödä? Luulen, että tyttäriisi vaikuttaa negatiivisesti, jos syöt aina tai usein eri ruokaa kuin muu perhe. Syöminen ei ole silloin "vain" syömistä vaan saa piilomerkityksiä, sellaisiakin, mitä et tarkoita.



Silti, vaikka äiti tekisi mitä, syömishäiriö on mahdollinen. Kova maailma :-(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
19.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos äiti ei syö yhdessä muiden kanssa tai syö aina eri ruokaa.

Vierailija
4/5 |
19.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

oli ja on vieläkin syömishäiriöinen, anoreksia ja bulimiaa ja mä sairastuin anoreksiaan yläaste ikäisenä kun naiselliset muodot alkoivat muodostua. Äitiltä olen oppinut väärän asenteen ruokaa kohtaan ja inhoamaan omaa kehoani ja naisellisa muotojani :-( Kun olin hoidossa anoreksian takia ja oli perheterapiaa nii äitini ei koskaan myöntänyt omaa syömishäiriötään vaikka kaikki eidän perheessä sen tiesi.



Olen käynyt läpi anoreksia silloin yläasteiässä ja parikymppisenä ja kolmekymppisenä sairastuin ahmimishäisriöön. Oma kehonkuva on häiriintynyt joka on aiheuttanut itsetuhoista käyttäytymistä ja hyväksynnänhakua väärällä tavalla (alkoholi, lääkeet, epämääräiset miessuhteet) Nyt olen 36 vuotias ja opettelen pikkuhiljaa syömään normaalisti ja hyväksymään itseäni naisena ja ihmisenä.



Teille äidit! Tehkää kaikkenne ettette siirtäisi lapsillenne vääristynyttä suhtautumista ruokaan ja omaan kehoon!

Vierailija
5/5 |
19.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse saan syötyä oikeastaan vaan kasviksia ja vähärasvaista kanaa, en kestä täyttä oloa vatsassa vaikka taas ahmimiskierteessä syön maitorahkaa ym. Kauheita määriä. Yritän kyllä syödä edes välillä samaa ruokaa mutta usein en pysty ja tunnustan että olen sanonut lapsilleni sen johtuvan allergiasta. Minunkin äitini oli ja on syömishäiriöinen, hän ahmii ja on todella ylipainoinen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi seitsemän