mitä "HÖLMÖÄ" luulitte vauvoista ennen ekaa lasta? tai mitä ette tienneet?
Minä en tiennyt nukkuvatko vauvat tyynyn kanssa vai eivät. Raskaana pedatessani esikoiselle sänkyä valmiiksi mietin pitääkö sinne laittaa pieni tyyny. Piti ihan soittaa omalle äidille ja varmistaa. Hittokun naurattaa jälkikäteen ;)
Kommentit (54)
luin saman kirjan, ja sain sillä opeilla lapsen lukemaan...ei 1 vuotiaana vaan 4 v.
Hauskoja kirjoja maailmalta löytyy.
. Olin siis lukenut jonkun amerikkalaisen kirjan jossa neuvottiin miten 1-vuotiaan voi opettaa lukemaan.
En tajunnut että vauvalla voi olla ihan oikea nälkä tunninkin välein! Kiukuttelin itkevälle vauvalle useamman päivän kunnes kokeilin antaa lisää korviketta- hiljenihän se :D.
Sitäkään en tiennyt että vauvavuosi voi olla henkisesti yhtä helvettiä vaikka lapsi ei olisikaan sairas/kiukkuinen/vaikea. Missään kun ei saanut puhua mitään negatiivista ja auta armias jos olisit sanonut jotain negatiivista lapsestasi...:x
mutta se yleinen sitovuus, väsymys, vastuu, "oman" ajan loppuminen ja välillä negatiivisetkin tunteet tulivat yllätyksenä. On eri asia hoitaa lasta muutaman tunnin, huutaa sitten heipat ovelta ja palata omaan vapaaseen elämäänsä kuin saada oma lapsi ja olla vastuussa koko ajan. Ei niin, että lapsianin katuisin, mutta tämä yllätti esikoisen kohdalla.
mutta se yleinen sitovuus, väsymys, vastuu, "oman" ajan loppuminen ja välillä negatiivisetkin tunteet tulivat yllätyksenä. On eri asia hoitaa lasta muutaman tunnin, huutaa sitten heipat ovelta ja palata omaan vapaaseen elämäänsä kuin saada oma lapsi ja olla vastuussa koko ajan. Ei niin, että lapsianin katuisin, mutta tämä yllätti esikoisen kohdalla.
Toki olin huolestunut ja suojeleva heti lasta kohtaan, tunsin suurta vastuuta, mutta ei se kuvittelemaani rakkautta ollut. Alkuun vauva tuntui vieraalta, mutta pikkuhiljaa rakastuin vauvaan, Muistan tajunneeni kuinka suuresti lasta rakastin kun vauva oli 6 viikon ikäinen, kutittelin, pusailin ja otin valokuvia vauvasta, Silloin tajusin olevani tosi onnellinen vauvasta:-)
että etuhampaiden jälkeen eivät puhjenneetkaan kulmahampaat vaan niiden kohdalle jäi tyhjät aukot ja puhkesi kulmahampaista takimmaiset hampaat.
että imetys on helppoa ja onnistuu automaattisesti - onneksi en silti luovuttanut, vaikka ensimmäiset kuukaudet takkusi ja pahasti.
enkä myös vihan ja väsymyksen tunteita. Kaikilla lapsillani oli koliikit, muutenkin itkuisia (neuvolan mukaan), niin päivittäin oli kauheita ajatuksia mielessä. Mutta onneksi en sairastunut itse siitä enempää, ja aivan ihanat nuo lapset nyt ovat. Vaikka ne pirut herättää vieläkin öisin, vaikka eka jo koulussa...
sen jälkeen vauvan kanssa voisi kuljeskella pitkin poikin tuosta vain. Ja että voisin lähteä vaikka piknikille kesällä tuosta vain ja vauva vain köllöttäisi jossain viltillä tyytyväisenä.
Noh, olin synnytyksen jälkeen kipeänä monta kuukautta ja kaikki liikenevä energia meni imettämiseen ja ihan perus-vaunukävelyihin.
Meidän esikoinen nukkui varmaan ekat puoli vuotta siinä vauvaistuimessa (nukahti autoon, enkä uskaltanut ottaa pois), ennenkuin joku tuttu rupes huomauttelemaan, että taitaa meidän poika olla jo vähn liian iso siihen koppaan, kun jalat osuu etupenkin selkään...
sen jälkeen vauvan kanssa voisi kuljeskella pitkin poikin tuosta vain. Ja että voisin lähteä vaikka piknikille kesällä tuosta vain ja vauva vain köllöttäisi jossain viltillä tyytyväisenä.
Noh, olin synnytyksen jälkeen kipeänä monta kuukautta ja kaikki liikenevä energia meni imettämiseen ja ihan perus-vaunukävelyihin.
Ennen omiani en tajunnut vauvoista mitään.
Neuvolasta sain sitten ohjeet, että vastasyntyneen vaipat vaihdetaan aina imetyksen jälkeen.
En sitten vaihtanut vaippaa kuin vasta imetyksen jälkeen vaikka tytöllä oli kakat housussan kolmatta tuntia. Kun kerran oli ohjeistettu näin.
Onneksi järjen valo syttyi päässäni parin viikon kuluttua... jestas, mitkä naurut olen asiasta myöhemmin saanut!
t. neljän äiti
ettei vauvan kanssa voinutkaan vain mennä ja tulla kuten ennen. Miten sitovaa se oli.
Miten omaa lastaan voi myös välillä melkein vihata! Koskaan ei ole olleet tunteet niin pinnassa kuin oman lapsen kanssa.
just tuo imetys.... että se on tekniikkalaji ja se pitää opetella. Luulin että suurinpiirtein hanasta tulee maitoa!
ja mä jo odotin silloin... ja olin 35v=)
Sulla on ollut vaikea synnytys, vaativa vauva, huono pohjakunto tai kaikkien näiden yhdistelmä?
sen jälkeen vauvan kanssa voisi kuljeskella pitkin poikin tuosta vain. Ja että voisin lähteä vaikka piknikille kesällä tuosta vain ja vauva vain köllöttäisi jossain viltillä tyytyväisenä.
Noh, olin synnytyksen jälkeen kipeänä monta kuukautta ja kaikki liikenevä energia meni imettämiseen ja ihan perus-vaunukävelyihin.
Me asennettiin synnäriltä kun lähdettiin se istuin naama menosuuntaan ja ihmeteltiin kun on niin vaikeaa saada kiinni :D
PArin päivän jälkeen sen jostain tajusin ja niskakarvat nousi kauhusta pystyyn kun ajattelin jos oltais vaikka peräänajotilanteeseen jouduttu.
imetys sattuu aivan perhanasti ja että maitoa tihkuvat rinnat ovat sairaan kipeät. No, elämä opettaa ;). Onneksi imetys onnistui tästä huolimatta hyvin.
en jotenkin tajunnut että pikkuvauvat on 'kaulattomia'
Että turvakaukalon päätuen saa laskettu alemmaksi ja samalla myös se pienentävä tyyny laskeutuu sinne pohjalle ja vauva ei ns. istu tyhjän päällä :D
Laitoin sit vaa riepuja pepun alle.
No seuraavan kohal sit osaa käyttää sitä, toivottavasti :D
kaikki asiat neuvotaan ihan eritavalla