Monen "ujous" ja sosiaaliset pelot ovat silkkaa itsekeskeisyyttä.
Oikeasti. Koko ajan ajatukset kiinni siinä miltä MINÄ nyt vaikutan noista muista, mitähän ne ajattelee MINUSTA, MINÄ en ole kuitenkaan niin hyvä, MULLA ei ole järkevää sanottavaa....
Kun totuus on se, ettei kukaan edes huomaa sen kummemmin juuri sinua. Olet yksi muista, et sen ihmeellisempi. Hyvässä ja pahassa.
Kommentit (35)
kuitenkin jonkinlainen mielenterveyshäiriö. Eli ei kai ne siitä nauti.
Myös urheilijat ovat sanomattoman itsekeskeisiä muuten.
Ujo 2v siis miettii koko ajan itseään, ja siksi ei pääse leikkiin mukaan. Ilmankos ujous ja äly liitetään yhteen. Ujo pikkulapsi osaa analysoida itseään kumman hyvin.
kyllä niin on. Itse kun olen parantunut terapian avulla sos.til.pelosta niin jo on tilaa hengittää!! Näen muutkin ihmiset ja heidän inhimillisyydet.
pelkää mennä mukaan ellei siksi, että pelkää etten MINÄ kelpaa? Tai että nuo toiset on liian hurjia MINULLE.
Siinä on vain sellainen ero, että KAIKKI lapset ovat täydellisen itsekeskeisiä ja niin heidän kuuluukin olla.
eihän sen itsekeskeisempää otusta olekaan kuin n 2-vuotias :)
joka laittaa aina samat aloitukset vauvalle ja kaksplussalle, ihan sentyyppinen aloitus
Sosiaaliset pelkotilat ovat luokiteltu sairaus. Sinä väität siis ap, että myös masennus, itsemurha-ajatukset, syövät ja sydänviat ovat myös itsekeskeisten ihmisten papatuksia; kuhan vaan hakevat huomiota, perkele!
Sairaalloinen ujous ja sos.tilanteiden pelot ovat usein peräisin traumaattisesta lapsuudesta, hyväksikäytöstä, liian ankarasta kurista, kylmästä äiti/isä-suhteesta, alkoholismista, väkivallasta perheessä jne. Ihminen on oppinut jo pienestä pitäen hakeutumaan piiloon, nurkkaan, pois silmistä häpeämään omaa huonouttaan. Tämä kierre jatkuu sitten aikuisena, toisten huomio ahdistaa, sitä ei ymmärrä, ei osaa käsitellä.
Kyseessä on lamaannuttava sairaus, jossa useimmat kokevat niin suuria fyysisiä ja henkisiä oireita, että alkavat vältellä tilanteita, joissa joutuvat ihmisten huomion keskipisteeksi tai esille. Vai voiko joku väittää, että itsetunnoltaan täysin tasapainoinen ja terve ihminen punastelee, kun kaupan kassa sanoo hei? Tai sydän alkaa hakata ulos rinnasta, kämmenet hikoavat ja koko kroppaa alkaa täristä, kun palaverissa täytyy esitellä itsenä muille? Luuletko ap, että ujot ihmiset nauttivat näistä tilanteista?? Ovat vaan niin itseään täynnä, etteivtä edes käsitä.
Itse voin sanoa, että olen kaikkea muuta kuin itsekäs ihminen. Ja olen kärsinyt sosiaalisista peloista jo vuosia. Olen pian 3 lapsen äiti, teen lähes kaiken muiden puolesta, olen LIIANKIN epäitsekäs. Itseäni ajattelen aina viimeiseksi.
Aloitus oli jo niin ala-arvoinen, etten edes tiedä, miksi tuhlasin aikaani tähän vastatakseni.
että olet ujo koska olet itsekeskeinen. Masentuneet on myös itsekeskeisiä, mutta se itsekeskeisyys ei ole masennuksen syy vaan seuraus. Näin meillä ujoillakin.
Onneksi itse olen jonkin verran "parantunut" ko taudista.
Mutta totta on että niissä halvaannuttavissa sosiaalisissa tilanteissa selviää paremmin kun muistaa olla ajattelematta itseään ja sen sijaan on kiinnostunut niistä muista ihmisista.
Tuli vain mieleen kun aiemmin oli aloitus sosiaalisille ihmisille jossa kyseltiin pitääkö ujon puhua vaikka hän sitten osoittautuisi "tyhmäksi" tai jotain.
ap
tiesittekö, että ujoudella voi olla myös geneetinen pohja. Ja lapsilla tästä syystä tempperamentti eroja jo hyvin pienenä. Toki kasvatuskin ja kasvuympäristö vaikuttavat.
Sosiaaliset pelkotilat ovat luokiteltu sairaus. Sinä väität siis ap, että myös masennus, itsemurha-ajatukset, syövät ja sydänviat ovat myös itsekeskeisten ihmisten papatuksia; kuhan vaan hakevat huomiota, perkele!
Sairaalloinen ujous ja sos.tilanteiden pelot ovat usein peräisin traumaattisesta lapsuudesta, hyväksikäytöstä, liian ankarasta kurista, kylmästä äiti/isä-suhteesta, alkoholismista, väkivallasta perheessä jne. Ihminen on oppinut jo pienestä pitäen hakeutumaan piiloon, nurkkaan, pois silmistä häpeämään omaa huonouttaan. Tämä kierre jatkuu sitten aikuisena, toisten huomio ahdistaa, sitä ei ymmärrä, ei osaa käsitellä.
Kyseessä on lamaannuttava sairaus, jossa useimmat kokevat niin suuria fyysisiä ja henkisiä oireita, että alkavat vältellä tilanteita, joissa joutuvat ihmisten huomion keskipisteeksi tai esille. Vai voiko joku väittää, että itsetunnoltaan täysin tasapainoinen ja terve ihminen punastelee, kun kaupan kassa sanoo hei? Tai sydän alkaa hakata ulos rinnasta, kämmenet hikoavat ja koko kroppaa alkaa täristä, kun palaverissa täytyy esitellä itsenä muille? Luuletko ap, että ujot ihmiset nauttivat näistä tilanteista?? Ovat vaan niin itseään täynnä, etteivtä edes käsitä.
Itse voin sanoa, että olen kaikkea muuta kuin itsekäs ihminen. Ja olen kärsinyt sosiaalisista peloista jo vuosia. Olen pian 3 lapsen äiti, teen lähes kaiken muiden puolesta, olen LIIANKIN epäitsekäs. Itseäni ajattelen aina viimeiseksi.
Aloitus oli jo niin ala-arvoinen, etten edes tiedä, miksi tuhlasin aikaani tähän vastatakseni.
Ja muuten kyllähän masentuneetkin ovat itsekeskeisiä. Syöpävertausta en tajua.
Ja muuten vastauksestasi huokuu juuri sellainen itsekeskeisyys... olet "hyvä" ihminen kun et muka ajattele itseäsi... vaikka teet sitä koko ajan.
En hetkeäkään väitä etteikö se olisi hankalaa, lamaannuttavaa ja sairasta. Taatusti on.
että on kovin huomionkipeä.
Ja sekin että ei halua ólla huomion keskipisteenä.
Itse en ole koskaa¨n halunnut olla, ja kovin tasapainoinen ja vahva ihminen olen muutoin. Ja hyvä lapsuus. Taidan olla siis itsekeskeinen kun en nauti keskipisteenä olemisesta..olen luullut että tämä on juuri toisinpäin ja olen pitänyt itseäni suht vaatimattomana.
että ajattelee kanssa ihmisiä sen verran, että ei ole aina häiritsemässä heitä, jos huomaa että toiset ei halua jotain ihmistä seuraansa?
Jotkut ihmiset vaan ovat tahtomattaan ärsyttäviä, eikä kukaan halua heitä kuunnella. Tällöin on vain kohteliasta pitää suunsa kiinni.
Itse olen ainakin kyllästynyt siihen, kun sanotaan suoraan päin naamaan, että ole hiljaa, ei kiinnosta tai kukaan ei kuuntele ja antavat eleillään ymmärtää, että meillä on tässä juttu kesken voitko häipyä.
Sosiaaliset pelkotilat ovat luokiteltu sairaus. Sinä väität siis ap, että myös masennus, itsemurha-ajatukset, syövät ja sydänviat ovat myös itsekeskeisten ihmisten papatuksia; kuhan vaan hakevat huomiota, perkele!
Sairaalloinen ujous ja sos.tilanteiden pelot ovat usein peräisin traumaattisesta lapsuudesta, hyväksikäytöstä, liian ankarasta kurista, kylmästä äiti/isä-suhteesta, alkoholismista, väkivallasta perheessä jne. Ihminen on oppinut jo pienestä pitäen hakeutumaan piiloon, nurkkaan, pois silmistä häpeämään omaa huonouttaan. Tämä kierre jatkuu sitten aikuisena, toisten huomio ahdistaa, sitä ei ymmärrä, ei osaa käsitellä.
Kyseessä on lamaannuttava sairaus, jossa useimmat kokevat niin suuria fyysisiä ja henkisiä oireita, että alkavat vältellä tilanteita, joissa joutuvat ihmisten huomion keskipisteeksi tai esille. Vai voiko joku väittää, että itsetunnoltaan täysin tasapainoinen ja terve ihminen punastelee, kun kaupan kassa sanoo hei? Tai sydän alkaa hakata ulos rinnasta, kämmenet hikoavat ja koko kroppaa alkaa täristä, kun palaverissa täytyy esitellä itsenä muille? Luuletko ap, että ujot ihmiset nauttivat näistä tilanteista?? Ovat vaan niin itseään täynnä, etteivtä edes käsitä.
Itse voin sanoa, että olen kaikkea muuta kuin itsekäs ihminen. Ja olen kärsinyt sosiaalisista peloista jo vuosia. Olen pian 3 lapsen äiti, teen lähes kaiken muiden puolesta, olen LIIANKIN epäitsekäs. Itseäni ajattelen aina viimeiseksi.
Aloitus oli jo niin ala-arvoinen, etten edes tiedä, miksi tuhlasin aikaani tähän vastatakseni.
Puhut totta. SAiraus on traumaa. Siis sos.til.pelot.
Mutta niin sanovat terapeutut, ko. sairauksessa ajatukset pyörivät itsenä ympärillä.
Ei voi ehkä puhua itsekeskeisyydestä.
Kun totuus on se, ettei kukaan edes huomaa sen kummemmin juuri sinua. Olet yksi muista, et sen ihmeellisempi. Hyvässä ja pahassa.
mutta kuten toiseen ketjuun kirjoitin, ei pidä paikaansa ainakaan minun kohdallani. Tai sitten kaikkia muitakin ihmisiä haukutaan jälkikäteen omituisiksi ja erikoisiksi jne. kun on osallistunut johonkin keskusteluun.
itsekeskeisyys aiheuttaa ujoutta (tai masennusta), ja tässä sun teoriasi menee pieleen.
TOtta on, että sosiaalisen pelon halvauttama tai masentunut tai muuten kärsivä ON itsekeskeinen, mutta se itsekeskeisyys taas useinmiten johtuu juuri tuosta kärsimyksestä.
Kun totuus on se, ettei kukaan edes huomaa sen kummemmin juuri sinua. Olet yksi muista, et sen ihmeellisempi. Hyvässä ja pahassa.mutta kuten toiseen ketjuun kirjoitin, ei pidä paikaansa ainakaan minun kohdallani. Tai sitten kaikkia muitakin ihmisiä haukutaan jälkikäteen omituisiksi ja erikoisiksi jne. kun on osallistunut johonkin keskusteluun.
mitenkään erikoiselta tai oudolta. Ihan tavalliselta.
ap =)
[/quote]
mitenkään erikoiselta tai oudolta. Ihan tavalliselta.
ap =)
[/quote]
omastakaan mielestäni ole omituinen, mutta olen irl ilmeisesti yksin mielipiteeni kanssa. No, sitten kun minuun tutustuu paremmin niin olenkin kuulemma ihan tavallinen onneksi, mutta ilmeisesti alkuvaikutelma on huono, ja useimmiten sitä vaikutelmaa ei kauheasti pysty parantamaan ajan mittaan, jos on kyse vaikka jostain juhlista, joiden ihmisiä ei tule enää tapaamaan. Siksi minun pitää miettiä kaikkia sanomisiani todella tarkkaan, koska olen niin kyllästynyt sellaisiin outoihin katseisiin ja vaivaantuneeseen hiljaisuuteen kun sanon jotain..
mitenkään erikoiselta tai oudolta. Ihan tavalliselta.
ap =)
omastakaan mielestäni ole omituinen, mutta olen irl ilmeisesti yksin mielipiteeni kanssa. No, sitten kun minuun tutustuu paremmin niin olenkin kuulemma ihan tavallinen onneksi, mutta ilmeisesti alkuvaikutelma on huono, ja useimmiten sitä vaikutelmaa ei kauheasti pysty parantamaan ajan mittaan, jos on kyse vaikka jostain juhlista, joiden ihmisiä ei tule enää tapaamaan. Siksi minun pitää miettiä kaikkia sanomisiani todella tarkkaan, koska olen niin kyllästynyt sellaisiin outoihin katseisiin ja vaivaantuneeseen hiljaisuuteen kun sanon jotain..
että mietit sanomisia liikaa? Jutustelusta tulee jäykkää. Jospa koitat olla välittämättä siitä mitä muut miettii? Minusta ainakin jotkut tykkää, jotkut ei voi sietää... so not. 100v päästä ei ole ketään muistamassa yhtään suustani päästämääni sammakkoa. =DD
Ei silloin pysty kiinnostumaan juttukaveristaan kun koko ajan miettii omaa napaa. Sama on sellaisilla, jotka vain puhuu ja puhuu välittämättä siitä mitä sanomista toisella on.