Uskovaiset, onko teillä taivaskaipuu ja millaista se on, kuvaile
Kommentit (14)
että toivon todellakin, että minun aikani ei olisi vielä pitkään.
Minullakin on pieniä lapsia ja toki minun, ihmisen, näkökulmasta olisi parasta jos lapsi saisi pitää vanhempansa, ja saisin elää vanhaksi mutta Jumalan suunnitelmista en voi tietää. Taivaskaipuu ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö haluaisi elää täysillä. Minulle Pyhä Henki antaa kokea joskus rukouksessa jotain taivaasta. En tiedä onko se ilmestys tai jotain sellaista. Se on niin kaunis paikka että pystyn kuvailemaan sitä vain rukouskielellä, Suomen kielen sanat ovat aivan liian vaatimattomia siihen. Tottakai kaipaan Jeesusta ja niin ihanaa paikkaa.
Taivaskaipuu, rukouskieli....
Huh huh!
jos sillä ei tarkoiteta ääretöntä turhautumista ja väsymistä tähän elämään.
Välillä toivon, että tämä elämä olisi jo ohi mutta toisaalta tahtoisin tässä ajassa vielä tehdä kaikenlaista. Ajattelen, että aikani tulee sitten aikanaan ja hyvä niin.
elämältä olen saanut kaiken, mitä olen halunnut. Ainoa syy, miksi vielä toivon eläväni mahdollisimman pitkään on perhe. Puoliso ja lapset ovat minulle kaikkein tärkeimmät tässä maailmassa. Toisella puolen rajaa odottaa parempi elämä,näin uskon, mutta sen aika ei ole vielä.
Voiko siihen itse vaikuttaa? Luulin että kymmentä käskyä noudattamalla olisin hyvällä tiellä, mutta teoilla ei pelastusta saa.
taivaaseen. Monilla se tuntuu olevan jonkinlaista eskapismia. Koen että minun aikani on nyt olla täällä ja tehdä mitä täällä on tehtävä. Ja juu, saan jopa iloita tästä! Se, mitä kuoleman jälkeen seuraa on sitten sen ajan kysymys.
Minulla on kaksi lasta, joiden parissa toivon vielä olevan kymmeniä vuosia. Sitten, jos he sattuvat kuolemaan minua ennen, voi se taivaskaipuukin iskeä.
Olen uskovainen mutta en varsinaisesti kaipaa taivaaseen, vielä. Täällä maan päällä on kuitenkin vielä paljon mitä haluaisin tehdä ja nähdä, lapseni ja perheeni. Toisaalta kuitenkin meillä on yksi lapsi jo taivaassa, ja jos häntä ajattelen, kaipaan välillä hänen luokseen taivaaseen.
tämä on minusta outoa ja en tajua mutta miksi en halua.
Olin ollut viikon eräällä nuorisoleirillä, jossa oltiin "kuin seitsemännessä taivaassa", siis uskonnollisessa hurmoksessa.
Kun istuin leirin jälkeen erään ostoskeskuksen penkillä ja katselin maailman menoa, niin tuntui että haluan taivaaseen... kontrasti verrattuna juuri päättyneeseen leiriin oli niin valtava.
Jälkeenpäin olen kyllä ajatellut, ettei tuollainen ihan tervettä ole. Meidän osamme on elää täällä telluksella ja täyttää oma paikkamme mahdollisimman hyvin. Taivaaseen mennään sitten aikanaan. Haikailu sinne vie kuitenkin pohjan siltä, missä meidän kuuluu olla juuri nyt.
Paavali kävi PARATIISISSA. Hän tiesi , että siellä elämä on monin verroin parempaa. Ja hän sanoi:"Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä:halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa,sillä se olisi monin verroin parempi, mutta teidän tähtenne on viipymiseni lihassa vielä tarpeellisempi".
Vie taivaaseen luo Jeesukseni rakkaan,
mun askeleeni heikko uupunut.
On matkani niin paljon tuskaa tuonut,
mutt' taivaassa mä rauhan saan.
Haaveita täynnä ollut on mun syömmein,
mutt' yksi vain on toive enää mulla.
Täält' kerran maahan kirkkauden tulla,
Oi, päästä vihdoin kotihin.
Jo kaukaisen nään korkeudessa hohteen,
siell' ihmeinen mua oottaa isänmaa.
Sen tahtoo Jeesus lahjaks' mulle antaa,
maan päälle enää kuulu en.
Kun syksy saa, niin linnut kevein siivin,
pois merten taakse muuttaa kesän maille.
Ei kahlita voi maailma mua tänne,
pian lähteä saan kotihin. Kyllä mua tämä maailma ja ihmiset ja niiden käytös ahistaa niin haluaisin täältä pois. Mikä olisi muu keino kuin itsemurha
että toivon todellakin, että minun aikani ei olisi vielä pitkään.