Lue keskustelun säännöt.
Miten äitisi on tukenut sinua raskausaikana?
12.08.2009 |
En tiedä mitä ajatella omastani, äitini ei ole nimittäin millään tavalla osallistunut raskauteeni, paitsi kuuntelemalla minua raskauteeni liittyvissä asioista ja toisaalta kertomalla omia kauhutarinoitaan synnytyksestä yms. Hän ei ole ostanut vauvalle mitään, ei neulonut, kutonut, virkannut tai hankkinut yhtään mitään vauvalle. Olen vähän pettynyt. Tämä on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa.
Kommentit (42)
ajatellen ymmärsin, että oma raskauteni taisi olla äidilleni jotenkin hämmentävää. Muutenkin nyt ajattelen, että toista lasta odottaessa en edes osannut kaivata äitini tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten ihmeessä äidin olisi pitänyt minua tukea? Omasta halustanihan minä raskaaksi hankkiuduin, ei se ole äidin projekti alkuunkaan.
tuntui että anoppi hössötti paljon enemmän kuin oma äitini, vaikka anopilla oli monta lapsenlasta jo ennestään. Nyt kun tunnen anoppia vähän paremmin niin tiedän jo mistä on kyse: ne hankinnat ja leipomiset ja muut on pelkkää kilpailua ja oman egon nostamista, että voi sitten kehua muille miten kovasti on taas tehty. Olen itse asiassa iloinen ettei oma äitini ole sortunut moiseen. Sen sijaan hän kuuntelee mitä puhun. Toisin kuin anoppi, jolle samat asiat saa selittää seitsemän kertaa, kun ei siltä hössötykseltään ehdi.
Siksi, että kyseessä on hänen lapsenlapsensa. Kohteliaisuudesta. Avuliaisuudesta. Monestakin syystä!
maailman maista. Isoäidin kuuluu olla mukana lapsenlapsensa elämässä jo raskaudesta saakka. MOnissa muissa kulttuureissa tämä on selviö, Suomessa vain hammasta purren vängätään kaikki vaiheet yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen raskaus oli sitten pahempi, se ei sopinut yhtään äitini aikatauluun, eikä muihin suunnitelmiin.
Olin naimisissa ja 30v kun sain esikoiseni, jätin äitini omaan arvoonsa
sponsoroi vauvahankintoja (vaikka ei olisi tarvinnut enkä pyytänyt tai edes vihjannut), ompeli vauvanvaatteita ja petivaatteita yms.
Tokaa odottaessani oli esikoisen kanssa kun kävin neuvolassa tai ostoksilla tmv. tai jos olin tosi väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maailman maista. Isoäidin kuuluu olla mukana lapsenlapsensa elämässä jo raskaudesta saakka. MOnissa muissa kulttuureissa tämä on selviö, Suomessa vain hammasta purren vängätään kaikki vaiheet yksin.
Mutta nyt kuitenkin siis ollaan Suomessa ja toimitaan täkäläisten tapojen mukaan. Ja ap kysyi, miten TÄÄLLÄ on muilla ollut tapana.
Minusta on juuri, kuten joku jo tässä ketjussa sanoikin. Kuunteleminen on aivan samalla lailla osallistumista asiaan kuin se, että ostelee roinaa.
Sitä paitsi, mitä ihmeellistä on raskaudessa? Eihän ap ole mikään invalidi, eikä kaiketi kurjuudessa elävä kirkonrottakaan.
Voihan se isoäiti olla sitten hyvinkin auttavainen ja osallistuva, kun lapsi on syntynyt. Mitä siitä pitäisi etukäteen kohkata?
En itsekään kohkannut, joten tuo on hyvin yksilöllistä.
-4-
kai raskaana oleva elää perheessä miehensä kanssa, eikä äitinsä. Mutta tietty jos on jo tuossa vaiheessa yh, niin ehkä sitä pohtii tuollaisiakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisen suureen ikäluokkaan kuuluvan ei kerta kaikkiaan TARVITSE yhtään mitään, hän voi kuoria kermat päältä ja mansikat kakusta eikä hänellä ole lainkaan velvollisuuksia. Miksi ihmeessä äidin tarvitsisi välittää?? Hän on aikanaan omista lapsistaan niiden lapsuusaikana välittänyt ja nyt saa ihan rauhassa keskittyä omiin juttuihinsa.
mutta innostusta näkyi vauvan tarvikkeiden (pääasiassa vaatteiden) hankinnassa. välimatkaa meillä 175 km, joten ihan joka päivä ei ollut hösäämässä - puhelimella tavoitettavissa kuitenkin.
tavallaan ihmettelinkin, kun ei enempää kertonut meidän synnytyksistä varsinkin kun olemme molemmat kokeneet sektion. mutta toisaalta molemmat ymärrämme, että jokainen synnytys, sektiokin, on erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisen suureen ikäluokkaan kuuluvan ei kerta kaikkiaan TARVITSE yhtään mitään, hän voi kuoria kermat päältä ja mansikat kakusta eikä hänellä ole lainkaan velvollisuuksia. Miksi ihmeessä äidin tarvitsisi välittää?? Hän on aikanaan omista lapsistaan niiden lapsuusaikana välittänyt ja nyt saa ihan rauhassa keskittyä omiin juttuihinsa.
Mutta se on tätä pullamössösukupolvea, että kaikkien pitää heittää spagaatti heti, kun MINÄ olen raskaana... ja ennen kaikkea antaa tavaraa ja rahaa runsain mitoin!
sillä tavalla ajatellakaan. Mitä sen nyt muka ois pitänyt tehdä, muuta kuin odottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitini kanssa naisten asioista, raskauden sujumisesta, vaivoista ja synnytyksestä. Mutta äitini oli molemmista raskauksistani sitä mieltä että olimme hankkineet lapsemme aivan väärään aikaan. Raskausuutiseen hän kommentoi "Miksi ihmeessä te nyt lapsen teette?" ja jos sanoin vaikka että "Kylläpäs selkä on kipeä", vastasi hän että "Itepähän raskaaksi halusit".
Nyt kolmannesta raskaudesta en ole edes kertonut äidilleni. En jaksa kuunnella hänen omituista kiukutteluaan, joten antaa olla. Kyllä hänelle sitten jossain vaiheessa selviää että meille tulee kolmas lapsi.
sitten kun he ovat raskaana?
Oletan, että tyttärenikin hankkii lapsia vasta, kun on itsenäisen elämän ja toimeentulon hankkinut. JOS sattuisi teininä tulemaan raskaaksi, niin toki siinä tapauksessa tukisin taloudellisestikin.
Kun saa lapsen, silloin se vasta on konkreettinen apu tarpeen. Lapsen hoitoa, kuskausta, asioiden hoitoapua.
Mutta raskaana oleva harvemmin TARVITSEE jotain rahallista tai hoidollista apua.
Toivon tietty, että he ovat naimisissa fiksun miehen kanssa ja muutenkin saaneet jo elämänsä kasaan tuossa vaiheessa!
Itse aion tulevaisuudessa olla kiinnostunut tyttäreni raskaudesta ja jakaa hänelle omia kokemuksiani jos hän niistä kysyy tai ne tulevat muuten esille. Enkä aio missään nimessä aiheuttaa tyttärelleni pahaa mieltä siitä että hän on raskaana. Pienen vauvan maailmaan tuleminen on arvokas asia.
Oletko varma että ketään kiinnostaa sinun kokemuksesi?
Ei kai sen äidin kuulukaan tukea.