Miten saa hyvän itsetunnon?
Jos ei ole juurikaan kavereita (ollut ikinä), ei miestä, ei tietoakaan omasta alasta tai työstä, mikä kiinnostaisi, ei mielenkiinnon kohteita, ei mitään erikoistaitoja. Lisänä pari mielenterveysongelmaa, jotka vaikeuttavat kaikkia em. kohtia. Any ideas?
Kommentit (2)
Av-llä ei ainakaan kannata notkua.
Sitten lakkaa mittaamasta itseäsi ulkoisin mittarein. Ei sillä ole VÄLIÄ, mitä muiden silmissä olet saavuttanut - ei sellainen kenestäkään onnellista tee, onnellisuus on aina ihmisen korvien välissä syntyvä tunne, ei sitä saa ulkoapäin kukaan kaadettua päähäsi.
Erittäin harva ihminen on huippu jollain alalla. 99% ihmisistä on keskivertoja. Ja sekin 1%, joka on huippulahjakkuus jossain ei välttämättä ole sitten muissa asioissa ollenkaan yhtä taitava kuin joku keskivertoihminen. Eli vaikka olisi esim. huippunero matematiikassa, voi olla debiili vaikka nyt sosiaalisesti.
Kukaan ei ihmisiä mittaa ja voi panna paremmuusjärjestykseen kokonaisuuksina, kaikilta taidoiltaan.
Yritä siis ennen kaikkea luoda sellainen elämä, joka tyydyttää SINUA. Kukaan muu ei sitä sinulle luo, ja toisaalta jos saat sellaisen elämän luotua, ei sillä ole hittojenkaan väliä, mitä muut sinusta ajattelevat.
Tietenkään ihminen ei ole saari, joka tulisi täysin toimeen ilman muita. Eikä pidäkään! Mutta sekin kuuluu tuohon edellä mainitsemaani tyydyttävän elämän luomiseen, että osaa valikoida ympärilleen sellaisia ihmisiä, jotka pitävät sinusta, joista sinä pidät ja jotka eivät yritä mitätöidä sinua ja tekemisiäsi. Jos vaikkapa vanhemmat eivät osaa arvostaa sinua, vähennä kanssakäymistä!
Muista: loppujen lopuksi itse päätät, miten paljon käytät energiaa murehtimiseen. Tällä en nyt tarkoita, etteikö masennus olisi vakava sairaus ja että siitä toipuminen olisi vain "tahdon asia", mutta tarkoitan sitä, että moni asia riippuu siitä, tiedostatko itse voivasi valita asioita.
täältä et tule koskaan saamaan tukea huonolle itsetunnollesi.
Oikeasti hyväksy se, että elämä ei ole mitenkään erityistä, monellakaan ei ole erityislahjoja. Haet työ/opiskelupaikkaan, johon voisit päästä. Ja sitten vaan elät sitä elämää. Niin se menee kovin monella muullakin. Älä odota prinssiä, joka sinut ratsullaan pelastaa tai haltijatarkummia. Elämä on tylsää usein, se on sitä aikuisuutta.