Olenko mä jotenkin huono suomalainen?
En nimittäin viihdy yhtään mökillä. En vain voi käsittää miksi joku haluaa olla itikoiden syötävänä, alkeellisissa olosuhteissa täysin vapaaehtoisesti. Ja vaikka olisi upeat puitteetkin niin en jaksa innostua. Tuntuu että sukulaiset karsastavat minua kun en koskaan ole vieraillut heidän mökeillään ja vanhempienikin kesämökillä kävin viimeksi kaksi vuotta sitten yhden yön mittaisella pakkovisiitillä.
Kommentit (4)
Tosin aloin viihtymään hieman mökillä sen jälkeen, kun sain ensimmäisen lapseni. Samapa se, minkä hiekkalaatikon reunalla päivänsä kuluttaa...
Ainoastaan jos fasiliteetit on samat kuin kaupungissa viihdyn. Eli sähköt, juokseva lämmin vesi, jääkaappi ja lämmitys. Muuten mökkeily on helvettiä.
Sukulaisten mökeillä saa olla aina varpaillaan ja aina tarjoutua avuksi milloin mihinkin askareeseen. Yksinkertaisimmankin asian tekeminen kestää, kun pitää hakea liiteristä polttopuut että voi edes harkita ruoanlaittoa. Lasten kanssa saa olla sydän syrjällään ja silmät selässä etteivät huku tai nappaa käsiinsä moottorisahaa.
minusta on vaan yksinkertaisesti TYLSÄÄ olla monta päivää samassa paikassa, jossa kuitenkaan ei ole samoja harrastusmahdollisuuksia ja tavaroita äärellä kuin kotona stadissa.
Pari kolme päivää menisi ehkä ulkoillessa ja lukiessa kirjoja, mutta sitten alkaisi haukotuttaa.
Mieluummin käytän mökkeilyrahat matkailuun. Kelatkaapa, miten kallista mökin osto ja myös ylläpito on - sillä matkustelee kevyesti parikin kertaa vuodessa ulkomaille.
ja niin olen minäkin :)
En pidä makkarasta enkä kahvista enkä voi sietää mitään alkeellisia kesämökkejä. Saunassakaan en tykkää käydä.
Muut saa tehdä mitä haluaa mutta en halua että omia juttujansa väkipakolla yrittävät minulel tyrkyttää.