Tunnen suurta syyllisyyttä, kun asiani ovat hyvin...
Eli elän onnellista elämää, jossa "kaikki kohdallaan". Tunnen kuitenkin järjetöntä syyllisyyttä, kun olen "saanut" kaiken suhteellisen helpolla. Tuntuu, kuin pitäisi hankkia joku ongelma tähän, niin tuntuisi enemmän, että olen ansainnut elämäni hyvät asiat.
Kommentit (7)
Välillä tuntuu,että kun kaikki on aina ollut niin hyvin niin mitähän kauhean kamalaa sitä sitten sattuu kerralla.
minulla asiat taas elämässä on ollut suuria vastoinkäymisiä niin paljon, että on tosiaan enemmän kuin yksi ihminen jaksaa kantaa. Minä tunnen siitä kauheasti kateutta ja katkeruutta. Eikä siihenkään olisi oikeutta, eihän se ole kenenkään syy, että minulla on huonosti. Inhimillisiä tunteita kai kaikki vaan. Nauttikaa te vain ihan reilusti onnestanne!
kyllä sulle niitä vastoinkäymisiä ehtii tulla vielä vaikka kuinka paljon. Ellet tietysti kuole ennen sitä.
vastoinkäymisensä: kukaan tuskin selviytyy elämästä ilman karikoita...On kuitenkin vissi fakta, että toisilla murhetta ja kärsimyksiä on enemmän kuin toisilla. Joku syntyy tasapainoiseen, hyvätuloiseen, rakkaudentäytteiseen suomalaisperheeseen, toinen nälkää näkemään ja kärsimään sadististen narkkareiden hoiviin korruptoituneeseen diktaruuriin tms.
On ymmärrettävää tuntea syyllisyyttä hyväosaisuudesta ja onnellisuudesta, kun maailmassa on niin paljon kärsiviä ihmisiä. Minusta se kuitenkin on ensinnäkin loputon suo: KAIKESTA voisi tuntea syyllisyyttä, koska aina löytyy joku, jolla menee (jossain suhteessa) huonommin. Jos esim. olen 16-vuotiaana raskautuva teini, enkö saisi tuntea pelkoa ja suruakin siitä, että raskauduin väärään aikaan, kun maailmassa on niin paljon lasta turhaan yrittäviä ja lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä? Kaikki on suhteellista ja aina voisi verrata itseään huonompiosaisiin ja tuntea syyllisyyttä.
Toiseksikin minusta onnellisuuden sabotoiminen syyllisyydellä ja kehitelllyillä ongelmilla on paitsi TYHMÄÄ myös VÄÄRIN. - Jos oma onni ei ole hankittu kenenkään muun kustannuksella, on vain tyhmää tuntea siitä syyllisyyttä...ja pilata se kehittelemällä ongelmia.
Maailmassa on rumaa ja maailmassa on kauneutta. Maailmassa on kärsimystä ja maailmassa on onnea. Miksi pilata yksi kaunis ja onnellinen kokemus? Autatko silloin jotenkin niitä, joilla on vaikeaa? Et todellakaan. Miten jotakuta, jolla on surua, auttaisikaan se, että jollakin toisellakin on surua?
Jos tunnet syyllisyyttä omasta onnestani, et auta kärsiviä mitenkään, mutta lisäät maailmassa vallitsevaa "epäonnea" ja sabotoit sen "onnea". Onko järkevää? Ei ole.
Nauti siis omasta onnestasi täysin rinnoin, älä hukkaa siitä hetkeäkään. Oman näkemykseni mukaan se on paras tapa arvostaa ja osoittaa kiitollisuutta elämälle!
tuntuu että kaikki asiat (hyvät) vain tippuvat syliin itsestään, enkä minä tee niiden eteen oikeastaan mitään. Toki yksi ikäväkin isompi juttu on omalle kohdalle sattunut, mutta silti tuntuu että vaakakupissa on paljon enemmän hyvää ja etten aina ansaitse tätä kaikkea hyvää kun se tulee itsestään.
tiedän tunteen, itsellä sama juttu. nyt olen raskaana ja ajattelen monesti, että en minä ole ansainnut näin suurta onnea kuin tämä lapsi, koska mulla on ollut niin hyvä elämä. kuitenkin, kun tarkemmin ajattelee, niin ei mulla nyt niin KAMALAN hyvä elämä ole ollut, mä olen vain vähään tyytyväinen, osaan olla onnellinen pienistä asioista (lapsi ei toki ole pieni asia). kuitenkin, ei ne muutkaan niin paljoa oo kärsinyt, kaikki ei vaan osaa arvostaa elämän pieniä asioita. mutta koitetaan jaksaa :)