Analysoikaapa, mistä johtuu nämä tunteet?
Eli esinen kun oli toiveissa, niin ikää oli 23v. Silloin odotin aivan innolla raskausaikaa, mutta vauva-aika pelotti, melkein kauhistuttikin, vaikka siis vauvaa ja lasta toivoin kovasti. Raskausaika olikin elämäni parasta aikaa, vauva-aika taas rankkaa etenkin omien tunnemyrskyjeni vuoksi.
Toinen lapsi syntyi kun olin 26v ja silloin varmaan yhtä paljon huolestutti raskausaika ja vauva-aika, raskausaika meni fyysisesti samoin kun ekalla kertaa, mutta henkisesti oli pelkoja yms. lapseen liittyen. Vauva-aika oli helpotus ja tuntui helpommalta "hallita" kuin raskaus.
Nyt toiveissa (ehkä) kolmas lapsi. Ikää 30v. Olen aivan kauhuissani kun mietin mahdollista tulevaa raskausaikaa ja sitä että se kestää 9kk.. vauva-aika sen sijaan ei pelota yhtään, siihen olisin valmis vaikka heti.
Eli mulla on kääntynyt päinvastoin. Nuorena esikoisen kanssa ja häntä toivoessa "pilkkeenä iskän silmäkulmassa" odotin raskautta innolla ja suhtauduin siihen hyvin luonnollisesti, mutta vauva-aikaa jännitin. Pikkuhiljaa siis kääntynyt niin, että nyt on päinvastoin, jännitän raskausaikaa ja sen sijaan vauva-ajan suhteen olen hyvinkin luottavainen.
Mitään erityistä ei ole tapahtunut joka tähän suuntaan olisi ajatukset vienyt. Raskausajat on sujuneet helposti, mutta silti pelkään nyt tavallaan sitä aikaa... raskaanaolo ei suinkaan tullu luonnollisen ihanalta ajatukselta kuten esikoisen kohdalla tuntui vaan herättää pelkoja monenlaisia... Onko vauvalla kaikki hyvin mahdollisen raskauden aikana? Miten itse jaksan? Kestääkö raskaus sopivan aikaa? Ei kait ultrissa paljastu mitään ikävää? Jne.
Onko muilla tapahtunut vastaavaa toisinpäin kääntymistä ajattelussa ja mistä moinen voisi johtua?
Kommentit (2)
että näin kahden lapsen vauva-ajan jälkeen koet hallitsevasti raskauden jälkeisen ajan, se on sinulle tuttua ja olet saanut vahvistuksen siitä että selviät siitä hyvin. Sen sijaan raskausaika on aina yksilöllinen ja siten vaikeasti hallittavissa tai ennakoitavissa, minkä vuoksi se voi tuntua pelottavalta.
Tuossa ainakin osa syy siihen, miksi itseäni näin esikoisen jälkeen mahdollinen tuleva uusi raskausaika jännittää. Toinen vauva olisi tervetullut vaikka heti kunhan ei tarttis olla raskaana. :D Olen kyllä itse ajatellut niin, että tiedän ajan olevan omalta osaltani täysin kypsä uudelle tulokkaalle siinä vaiheessa kun ajatteluni kääntyy taas siihen suuntaan, että en enää ajattele tulevaa raskautta "vaivalloisena/hankalana" aikana. Sen sijaan katse siirtyy omasta itsestä ensisijaisesti tulevaan vauvaan ja haluun saada lapsi.
ja kyllä mulla ainakin oli raskausaika sellasta myllerrystä :-/
Raskaus meni hyvin (siis lukuunottamatta mun omia mielen myllerryksiä ) ja raskaus kesti sen 9kk ja muutaman pvän päälle.
Mä haluaisin kanssa toisen lapsen mut mua kanssa jotenkin "hirvittää"se raskausaika. Jos koko raskauden ajan stressaan niin mietin kuinka se vaikuttaa sikiöön ja se taas lisää stressiä...Kierre on valmis.
Esikoisen vauva-aika on sujunut hyvin enkä mäkään tätä aikaa ( vauva nyt 8kk)pelkää. Päivät ja jutut soljuu kuitenkin omalla painollaan.