Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko lapseni pimahtanut?

Vierailija
07.08.2009 |


Poikani 2,5v on aivan mahdoton. Hän on ollut aina tempperamenttisempi kuin sisarensa, mutta nyt meno on mennyt aivan hurjaksi.



Mikään ei ole hyvä. Hän järjestää raivarit joka välissä ja kaikkeen on vastauksena EI! Päivät on heräämisestä ilta nukahtamiseen yhtä sirkusta ja raivaria.



Hän saa raivarin, jos jokin ei mene oman mielen mukaan. Ja se mieli vaihtuu koko ajan... äiti ei saa syöttää, äitin täytyy syöttää, äiti ei saa nostaa roskaa lattialta ja jos äiti ei nosta roskaa lattialta, niin hirveä raivoaminen ja kirkuminen alkaa.



Eikä ne raivarit tahdo loppua ihan heti. Vaan hän saattaa itkeä ja raivota lattialla helposti sen 15min, kunnes on ihan puhki.



Iltatoimet ovat ihan painajaismaisia.. vaatteita ei saisi riisua, pyllyä ei saisi pestä, univaatteita ei saisi laittaa päälle, hampaita ei saisi pestä. Joten kaikki em. toimet tehdään niin, että minä ja mieheni tehdään ne sitten väkisin. Lopulta kaikilla on hirveä hiki ja lapsi kirkuu kuin eläin. Poika pistää hurjilla voimillaan vastaan kaikkea, mutta emme ole antaneet periksi. Hyvälläkin on kokeiltu ja kaikella mahdollisella hassutuksilla ja höynäytyksillä. Turhaan.



Mitä ihmettä me teemme tuon pojan kanssa? Tätä on jatkunut jo muutaman viikon ja alkaa tulla epäusko, onko poika ihan psyykkisesti kunnossa...



Kaikki päivät menee isolta osalta taistellessa pojan kanssa ja isompi sisarus jää ihan syrjään, kun voimat ei tahdo riittää.



Tällaisten raivarien jälkeen poika kuitenkin rauhottuu välittömästi esim. yöunille niin, että otan hänet viereeni ja silitän häntä ja juttelen hänelle rauhallisesti ja hellittelevästi. Ihan kuin mitään hirveää taistelua ja raivaria ei olisi edes tapahtunut.



Onko kellään muulla ollut tällaista, vai pitäisikö minun ottaa pojan takia yhteyttä johonkin? Pelottaa se, että jos tällainen käytös enteilee tulevaisuudessa jotakin vielä pahempaa. Teemmekö virheen vanhempina, kun teemme asiat sitten vaikka väkisin, jos poika ei vapaaehtoisesti suostu johonkin?

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja saman ikäinen. Tosin ihan noin rajuja ei päivät ole, mutta melkein ja tätä jatkunut joitakin kuukausia. Uskoisin uhmaksi, vaikka itsekin välillä epäilen voiko olla pelkästään sitä. Poika oli tosin jo vauvana vaativa ja helposti ärtyvä. Pojasta löytyy myös se toinen puoli eli herkkä ja arka.



Valitettavasti en kyllä osaa auttaa, mutta halusin sanoa että muitakin on :-) Päätin seurata tilannetta ja katsoa saanko poikaa rauhoittumaan millään keinolla, jos ei ala luonnistuun täytynee puhua neuvolassa asiasta.



Tsemppiä ja toivottavasti saat hyviä neuvoja joltakin muulta, jotta minäkin saisin siinä sivussa ;-)

Vierailija
2/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

selvät säännöt, ja et pelaa pojan pillin mukaan. Etsii rajojaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on 4.5 v tyttö, joka on myös erittäin voimakastahtoinen. Tuntuu, että elämä on ollut yhtä sirkusta vauvasta alkaen.

Koskaan ei tiedä mistä ns. tuulee, ollaanko hyvällä päällä vai huonolla vai molempia yhtäaikaa kenties.

Väsymys ja nälkä pahentavat tilannetta.

Meillä on myös puettu väkisin, harjattu hampaita väkisin jne. Nykyisin on yhteistyökykyisempi kun ikää on tullut. Vastustelu on lähinnä sanallista, mutta sitäkin nasevampaa...

Pahimmillaan huusi ja raivosi kolme vuotiaana yli tunninkin samasta asiasta. Ja se saattoi olla ihan mitätön juttu, josta tyttö pimahti. Neuvolassa vaan sanoivat, että näillä voimakkailla uhmaajilla murrosikä on sitten yleensä helpompi kuin muilla.

Tuollainen voimakastahtoinen ei kyllä ainakaan jää muiden jalkoihin tässä nykymaailmassakaan. Jotain positiivistakin :)

Vaikka tiedän miten uuvuttavaa!

Meillä tyttö on lisäksi tosi vilkas, energinen, puhelias ja touhukas. Menoa siis riittää niin hyvässä kuin huonossa!

Vierailija
4/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä yksi lapsista oli tuollainen. Hänen kanssaan on sitten siitä eteenpäin aina saanut taistella :(

Vierailija
5/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan uhmaiälle vain! Pidä selvät rajat ja anna ilmaista paha olonsa. Kyllä se helpottaa ajan kanssa. Ole itse läsnä turvallisena aikuisena, tsemppiä!

Vierailija
6/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika täyttää kohta 3v ja muutaman kk:n jatkunut vaikea vaihe.



Meillä on eniten ongelmia saada poika nukkumaan. Päiväunille ei saa aina edes väkisin kiinni pitämällä ja yönille menokin on joka iltaisen huudon tulos.



Päivällä pääsääntöisesti ok, mutta saattaa saada todella voimakkaita raivareita mistä vaan. Olen tosin yhdistänyt nämä väsymykseen.

Olen yrittänyt pitää tiukan linjan ja jättänyt raivoajan "huomiotta". Se auttaa meillä parhaiten. Jos yritän pomppia siihen tahtiin, kun poika käskee, mikään ei ole hyvä.



Eli luultavasti on ikään liittyvää juttua. Olen ajatellut, että hakee rajojaan. Tosin ei meillä isommat lapset tällaista showta ole pitäneet...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


hitsi, kun on alkanut pelottaa sekin, että kohta meillä on jostakin sosiaalitoimesta tädit oven takana.



Nyt kesällä kun on ollut lämmintä, niin ovet ja ikkunat ovat aamusta iltaan auki. Niin eikös meidän huushollista raikaa hirveä itku ja kirkuminen koko taloyhtiöön.



Itse olen yrittänyt välttää huutamista, paitsi silloin ei pysty kun poika yrittää purra kielloista huolimatta minua tai siarustaan.



Toivon tosiaan, että tämä on ohimenevää uhmaa. Sillä poika on myös tavallaan hyvin ihana, herkkä ja tunteellinen.

Vierailija
8/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt on 7 ja menee kouluun ja on vieläkin ärhäkkä tyyppi. Ei ole koskaan päästänyt äitiä helpolla. Vaatii huomiota valtavasti, on äkkipikainen ja hyvin tulinen.



On kausia, että olen aivan poikki ja keinoton. Olen ollut aikeissa ottaa yhteyttä perheneuvolaan, koska MINÄ tarvitsen tukea. Sitten on tullut parempi kausi ja yhteydenotto on jäänyt.



Olen varautunut siihen, että jos tällä lapsella on vaikea murrosikä, niin se on sitten TODELLA vaikea. :( Jään kauhulla odottamaan.



Lapsi on rakas ja omalla tavallaan hieno persoona, mutta hyvin raskas hoidettava. Meillä on myös kaksi muuta lasta, mutta tälle yhdelle ei tunnu riittävän 1/3 äidin huomiosta.



Pieni lohdun sana tähän loppuun: ainakin meillä ikä on tuonut pikkuhiljaa helpotusta koko ajan. Pienen pientä helpotusta, mutta kuitenkin. Ei sitä ehkä puolen vuoden ajanjaksossa huomaa, mutta jos vertaan tätä lasta nyt 7-vuotiaana siihen kun oli vaikka 2 tai 3, niin kyllä meillä nyt on helpompaa tuohon aikaan verrattuna. Toki näihin muihin lapsiin verrattuna tämä on koetteleva tapaus edelleen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

hitsi, kun on alkanut pelottaa sekin, että kohta meillä on jostakin sosiaalitoimesta tädit oven takana.

JOS ihan oikeasti tulevat, niin pyydä sisään ja kerro, millaista teidän elämänne on. Nekin ovat ihmisiä ja tajuavat kyllä.

Sosiaalipuolen rahat on sen verran tiukilla, että ei ne ihan pienten asioiden vuoksi toimenpiteisiin ryhdy. Tässä maassa on niin paljon vaikeampiakin tapauksia, joihin menee varoja ja energiaa.

Ei niissä ihmisissä ole mitään pelättävää. Jos joku olisi niin v-pää, että tekisi teistä ilmoituksen (mitä en kyllä usko!), niin sitten vaan kerrot asiat niin kuin ne on. Sinulla ei ole mitään pelättävää eikä salattavaa. Ne ihmiset on nähneet paljon pahempaakin kuin yhden huutavan uhmaikäisen, joita kyllä tähän maahan mahtuu.

Vierailija
10/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän 2v.10kk tyttö on ollut aina tosi voimakastahtoinen ja vaativa lapsi,vauvasta asti.Tuommoista oli meno meilläkin sanoisinko 2-2,5 vuotiaaksi asti..nyt elämä on jo paljon tasaisempaa,mutta joskus esim.iltatoimet ovat edelleen tahtojen taistoa.Toisaalta tyttö on herkkä,vähän arkakin,omaa loistavan keskittymiskyvyn,on tarkka ja huomattavan fiksu ikäisekseen.Pikkuveljensä on taas ollut vauvasta asti aurinkoinen,tasainen ja aina tyytyväinen,tempperamentiltaan täysin erilainen kuin tuliluontoinen isosiskonsa :) Sanoisin että aika auttaa,toisilla on vaan uhmaikä haastavampi,ja eiköhän näillä superrauhallisillakin jonkunlainen kapinavaihe iske,viimeistään teini-ikäisenä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

2,5 vuotiaaksi asti.T:11

Vierailija
12/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun tyttö 2,5v. - "vaativa" vauvasta alkaen ja nyt kohta puoli vuotta ollut sellaista aamusta alkavaa raivoamista:



- ei halua nousta sängystä

- ei pesua, pukemista

- ei syödä (aina ollut huono syömään, vaikka keskikäyrän yläpuolella onkin)

- ei ulos

- ei mitään!



Jotkut päivät parempia, merkitsenkin kalenteriin plussia, etten aina ajattelisi, kuinka hankalaa on. Odotan kyllä seesteisempää aikaa... josko sitä tulee ollenkaan? Toista lasta en tähän halua, vielä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma poikani on aivan ihana ja fiksu kaveri, aina kun sille päälle saattuu. Mutta liian usein hän on KAMALA! Nyt poika on 7-v ja tämä kaikki alkoi noin 2-v uhmasta.

Välillä on helpompia kausia, välillä vaikeampia. Ja usein myös mietin, että kohjta täällä on sossun tädit oven takana, kun kämpästä huuto raikaa... välillä olen itsekin aivan loppu tähän tahtojen taisteluun.

Suutuspäissään lapseni huutaa ihan hirveästi, karjuu, kiroilee, nimittelee ja potkii/lyö vanhempaansa.

En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä

Enkä koe sinänsä olevani huono kasvattaja. Toisen pojan kanssa elämä on paljon iisimpää. Hänkin uhmaa yms. , mutta hänen kanssa pärjään. En koe sellaista voimattomuutta, osaamattomuutta kuin toisen lapsen kanssa.

Kaikkeni yritän, mutta usein tuntuu, että se ei riitä.

Voimia teille kaikille vastaavssa tilanteessa oleville!

Vierailija
14/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


Aika hurjilta kuulostaa teidän monien tilanteet!



Vähän lohduttaa ja huojentaakin se tieto, että ehkä poikani ei olekaan ihan ainutlaatuisen mahdoton.



Ei ole ollut helppo lapsi tämä poika. Vauvana huusi kolme-neljä ensimmäistä kuukautta. Ihmeteltiin mieheni kanssa jos joskus oli 5 min. itkemättä. Sitten tuli vähän seesteisempi jakso, mutta nyt on helvetti taas irti *huokaus*



Raivareiden välissä poika on iloinen, touhukas, toisaalta aika raju ja siltikin äitiä kovasti rakastava :)



Voihan se olla, että edessäpäin on vielä monta taistelua ja itkuraivaria, ennen kuin alkaa taas helpottamaan. Mutta neuvolassa aion ottaa tämän kyllä seuraavaksi puheeksi.



Kiitos kaikille vastanneille ja kokemuksen jakaneille! Ja tsemppiä teillekin vaativien pilttienne kanssa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/20 |
07.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tutulle :D Teillä asuu vain voimakastahtoinen, mutta normaali 2-vuotias uhmislainen ;)

Helpottaa onneksi ennen teini-iän alkamistas, hih.

Niin sua ei naurata nyt, mut jonkun kk päästä osaat jo nauraa pojan "metkuille" kolmesta lapsesta 2 ollut juuri tuollaisia ja yksi enkeli käytöksinen :)

Vierailija
16/20 |
08.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselleni siitä oli todella paljon hyötyä, sai aivan uuden näkökannan ja tavan lähestyä lasta.



Ross W. Greene

Tulistuva lapsi



Kirja lapsista, jotka saavat herkästi raivokohtauksia ja ovat uhmakkaita niin verbaalisesti kuin fyysisestikin. Heidän elämänsä on erityisen vaativaa paitsi heille itselleen myös kaikille, jotka ovat vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Tässä kirjassa heitä kutsutaan tulistuviksi lapsiksi.

Teoksessa kerrotaan, miten voimme lähestyä tulistuvia lapsia niin, että vähennämme epäsuotuisia vuorovaikutustilanteita päivähoidossa, koulussa ja kotona.





Kustantaja Finn Lectura

Painovuosi 2006

ISBN 951-792-251-5

Vierailija
17/20 |
08.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lukemaan temperamenttikirjallisuutta, esim. Keltikangas-Järvisen kirjat hyviä, melkein mikä tahansa niistä uudemmista kirjoista. Saat rutkasti apua niistä.

Vierailija
18/20 |
08.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei kuullosta mitenkaan kummalle.

Vierailija
19/20 |
08.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

3,5-vuoden iästä alkoi helpottamaan. Nyt ihan suhteellisen helppo juuri neljä vuotta täyttänyt.

Vierailija
20/20 |
08.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

saattoi raivota tunninkin, niin kauan kun uni tuli , ei saanut koskea, ei mitään, siitä huuto vaan yltyi.Sen vielä kesti että päivällä huudetaan, mutta joskus saattoi herätä yöllä, ja sillon se kuulosti paljon kovemmalta, kun muuten ihan hiljaista, ja mieti että mitä ne naapurit ajattelee. Mutta, ohimenevää, nykyisin tyttö on neljä, ja raivarit vähemmän rajuja ja harvemmin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi yksi