Olen vähän laiska äiti, mitä mieltä?
Meillä on yksi 2,5-vuotias lapsi ja koen, että energiaa ei riitä useampaan lapseen. Epänormaalia varmaan, mutta koen itseni jotenkin jo nyt melkein liian laiskaksi äidiksi. Tuntuu, että monilla naisilla on niin paljon enemmän energiaa lapsiin ja kotiin kuin minulla.
En pidä itseäni laiskana ihmisenä ylipäänsä, päinvastoin melkein (olen työ- ja opiskelujutuissa tosi ahkera), mutta ongelmana on ehkä, että kiinnostukseni suuntautuu niin paljon muualle. Käymme molemmat miehen kanssa vaativissa asiantuntijatöissä ja vapaa-aikoina (kun lapsi nukkuu) meillä on myös opiskeluun tai töihin liittyviä älyllisiä projekteja. Meillä käy toki vieraita ja juttelemme paljon kahdestaan, mutta emme käytä aikaa esim. TV:n katseluun tai muuhun "hömppään" juurikaan.
Tästä lapseen liittyvästä laiskuudesta: Hoidamme lapsen perustarpeet esimerkillisen hyvin, emme käytä usein lastenhoitajaa jne. MUTTA en jaksa lukemisen lisäksi järjestää kovin paljon mitään virikettä. Esim. opettaa erilaisia asioita, askarrella, leipoa tms. En tee myöskään usein ruokaa. Päivisin syömme töissä/hoidossa ja usein iltaisin syömme jotakin kevyempää, viikonloppuisin toki laitamme ruuan ellemme mene ulos syömään.
Pyykinpesusta tykkään ja meillä on siistiä, mutta melkein pyörryn, kun ajattelen, miten valtavan paljon enemmän monet naiset tekevät kotitöitä ja järjestävät lasten kanssa koko ajan kaikkea kehittävää tekemistä. Yksinkertaisesti EN YMMÄRRÄ miten monet naiset pyörittävät arkea niin hyvin ja tehokkaasti. Meillä mies osallistuu kotitöihin ja lapsenhoitoon todella aktiivisesti, saan omaa aikaa, jos sitä haluan eikä elämäni pitäisi millään mittarilla katsottuna olla liian rankkaa. Parisuhde todella onnellinen ja taloudellinen tilanne hyvä. Silti tuntuu, että energiaa ei riittäisi edes toiseen lapseen. Mikähän minua vaivaa?
Vauvavuosi oli tosi helppo ja ihana ja ehdin jo ajatella, että helppoako tämä lapsiperhe-elämä on, mutta totuus on paljastunut vasta lapsen 1-vuotissynttäreiden jälkeen. Lapsemme on oikeasti helppo ja iloinen, ei allergioita eikä mitään erityisongelmia, joten senkin takia ihmettelen tätä energian puutettani ja laiskuuttani.
Olisiko kellään mitään vinkkiä tai mielipidettä tilanteeseeni?
Kommentit (11)
Ei minusta tuollaista asiaa tarvitse hävetä tai edes selitellä. Toiset haluavat yhden lapsen, toiset useampia ja toiset eivät ainuttakaan. Ei näistä mikään ole sen kummallisempi.
Vai koetko ongelmaksi tämän siksi, että noin periaatteessa haluaisit lisää lapsia, mutta pelkäät ettei energiasi/aikasi/kiinnostuksesi riitä?
äiti-tyyppiä, siis mitään super-äippä kamaa, eikä tarviikaan! uskon, että olet riittävän hyvä äiti lapsellesi. Ei kai kaikkien ole pakko tehdä montaa lasta, jos teille yksi on hyvä, niin mitä sitten? SE on teidän elämänne!
Mielestäni et ole laiska vaan tunnet ainoastaan itsesi hyvin. Et ole mukana yleisessä emäntä-hysteriassa: keitetään marjoista mehua, tehdään itse hillot, järjestetään kaapit vähintaään kerran vuodessa jne.
Miksi et saisi olla sellainen kuin olet? Miksi sinun tulisi tehdä lisää lapsia? Nauti yhdestä lapsestasi ja älyllisistä haasteista.
Moni ansaitsee hyvyyttä suorittamalla kotitöitä. Oma äitin on sellainen, esim. hän saattaa sanoa: "olenpas ollut kiltti, kun olen silittänyt, pessyt lattiat, ja sitä ja tätä"
Ei pidä vertailla itseä muihin. Minusta sinä kuulostat hyvältä ja vastuuntuntoiselta äidiltä. Tee niin kuin sinusta itsestäsi hyvältä tuntuu. Pääasia, että olet itse tyytyväinen tekemisiisi tai tekemättä jättämisiisi.
jättäisit kutsumatta lapselle kavereita teille leikkimään. Pidä siis huolta, että lapsellasi on ikäistään seuraa muuallakin kuin päivähoidossa.
Muista, että minä kolmen lapsen äiti en halua sinun lastasi meille leikkimään, ellet ole itsekin valmis ottamaan ainakin yhtä lapsistani teille leikkimään, ainakin melkein yhtä usein kuin meille. Itsekin järjestän lapsilleni kavereita, en suinkaan lapsirakkaudestani, vaan koska se on hyväksi omille lapsilleni.
Olette tosin vähän myöhässä. Meillä lapsilla ikäeroa 1v4kk, nyt vanhempi 4,5 v. Toistensa parhaat kaverit, harvemmin tartteen mitään niiden kanssa lekkiä, kunhan järjestää vaan puittet. Eli puistoa, uimarantaa, kotipihaan kiikut ja hiekkalaatiikko, muutama laatikollinen Duploja, niin helpolla pääsee. Välillä vähän muovailua, jotain pikku askartelua ja satujen lukemista. Mies hoitaa kaiksita kotitöistä ja lasten hoidosta oman puolikkaansa.
Tosin, jos ei enempää lapsia halua, niin ei se laiskuutta ole. Teillä ikäeroa tulee jo sen verran, että omat touhut ovat kuitenkin + sisarkatus alkuun päälle. Se on täysin harhaa, että muut äidit touhuaisivat kauheasti lapsiensa kanssa ja että koti aina kiiltäisi, pyykit olisi silitetty ja terveellinen ruoka odottaisi aina pöydässä.
itse koen niin, että paljon helpommalla pääsee, jos lapsia on kaksi tai useampi. On siis aina kotona lapsella kaveri, eikä äitiä odoteta leikkikaveriksi.
Toki ainoa lapsikin voi viihtyä itsekseen, mutta itse aikanaan kärsin (samoin mieheni) pitkästä ikäerosta sisaruksiin ja siksi halusimme itse lapset aivan peräkkäin. Isommilla lapsillamme on ikäeroa vain 1v 3kk ja heistä on ollut ensimmäisen yhteisen vuoden jälkeen aina paljon seuraa toisilleen.
Tosin tuli meidän kuopuksestakin sitten "yksinäinen" lapsi, kun ikäeroa edelliseen on reilut 6v. Mutta toisaalta isommat ottavat kuopuksen kivasti mukaan ja vaikka kuopus ei leiki samoja leikkejä, on tyytyväinen, kun saa olla mukana touhuissa.
Mutta jos sä tunnet, että teille riittää yksi lapsi, niin se on sun oikeutettu päätös. Ja itse uskon, ettei aikuisten edes tarvitse leikkiä lasten kanssa, tai keksiä niin kauheasti ohjelmaa. Jos lapsi on yksinäinen, pyydä kavereita leikkimään ja loput hoitaa lasten hyvä mielikuvitus, jota turhankin paljon tukahdutetaan sillä, että keksitään kaikki valmiiksi.
mutta olen jo pitkään ajatellut, että en tosiaankaan jaksa jaksa jaksa. Leikkiin ja seikkailuun, eskarteluun ja puuhailuun varmasti innostun. Mutta en siihen kodin pyörittämisenn plääääh.
Meillä käy jo nyt kavereita leikkimässä ja lapsiperheitä kylässä aika paljon muutenkin - siitä pidän aika paljonkin. Jotenkin vaan tuntuu välillä, että Suomessa on niin paljon SUPERäitejä, ja heihin itseäni vertaamalla tunnen itseni niin huonoksi. Ehkä se on vääränlainen lähtökohta.
Ap
saat kaiken tukeni! Samassa tilanteessa. Mä tosin teen aivan kaiken kotona ja joudun "joustamaan" omasta työstäni. Siksi en halua toista lasta tähän (ainakaan nyt). Hallitsen nykytilanteen, vaikka lapsi ja koti miltei kokonaan vastuullani. Tilanne olisi toinen, jos joku miettisi, mitä seuraavaksi syödään tai puetaan päälle...:-)Perheyrityksen organisointi vie voimani.
on teidän perheelle nyt hyvä, pitäkää se sellaisena. parempi että kaikki ovat onnellisia?