Tyttärestäni kasvoi fiksumpi äitiään!
Tyttäreni on pian 18 v ja täytyy sanoa, että hänestä on kasvanut fiksu ja kaunis nainen. Monissa asioissa olen joutunut toteamaan, että älä ota mallia äidistäsi. Tai että jonkun asian taustalla on tiettyjä syitä ja siksi tietty ihminen on sellainen ja sellainen ja on parempi suhtautua niin ja niin. Olen opettanut häntä suhtautumaan asioihin, mutta en ole pystynyt olemaan itse kovinkaan sulava tai tahdikas ja sen olen hänelle kertonutkin. Muuten olen ollut roolimallina hänelle kyllä. Olen opettanut sanomaan kiitos ja anteeksi. Olen antanut paljon läheisyyttä. Olen kertonut tuntemuksistani, omista kasvunpaikoistani ja kuunnellut häntä hänelle tärkeissä asioissa. Olen joskus raivonnut, mutta myös leppynyt nopeasti.
Itse en ole ollenkaan sosiaalisesti lahjakas ja huomasin myös tyttärestäni jo pienenä, että hänelläkin on älyä, mutta ei niin paljoa sosiaalista älyä, vaikkakin halua tavata ja olla ihmisten kanssa oli paljon = seurallisuutta.
Huolehdin siitä, että tyttäreni sai jo 3-4 vuotiaasta asti kavereita/ystäviä ja niin vain kävi, että hänestä ei tullut koskaan yksinäistä (minä olin hyvin yksinäinen noin 10-20 vuotiaana).
Ei ollut kauhalla annettu ihmissuhdetaitoja, mutta hyvä, että ympäristö/ystävät kehitti hänestä sosiaalisesti paljon taitavamman kuin äitinsä on vielä tänäkään päivänä!
Hienoa, että olet tyttärestäsi ylpeä, ja itsestäsikin äitinä.