Kuinkahan moni näistä av:n "yks tuttu tekee kuulkaa..." tyypeistä
on narahtanut - todennäköisesti tietämättään - päivittelystään sille nimenomaiselle tuttavalle?
En ymmärrä, miten joku kehtaa tällaisella palstalla kirjoitella kovin selkeillä tuntomerkeillä jostain paheksumastaan tuttavasta.
Ilmeisesti ei usein myöskään haittaa, että asianosainen paheksunnan kohde saa tietää, että hän tekee nyt jonkun mielestä jotain tosi väärin, paheksunta (ja kateus) on niin valtavaa.
Kommentit (6)
veikkaan että kohtalaisen suuri osa näistä tutuista jotka tekee kaikkea kamalaa on kumminkin keksittyjä
sanoa ketä ne koskevat. Tai ainakin näin on äärimmäisen harvoissa tapauksissa. Suomessa on kuulkaa 5 miljoonaa ihmistä, ja samantyyppisiä stooreja siihen mahtuu aika lailla.
Eikä kyllä voinut kuin nauraa ääneen. Sitten tuli surullinen olo tyypin puolesta, miten jollain voi mennä elämä niin tylsäksi ja sisällöttömäksi.
yritän muuttaa niissä jotain yksityiskohtia hämäykseksi.
Jos mä kerron jotain tuttujen juttuja, yritän muuttaa niissä jotain yksityiskohtia hämäykseksi.
Voin sanoa että juttu tapahtui eilen puistossa vaikka se tapahtuikin puoli vuotta sitten uimalassa. Puhun pojasta vaikka peheessä on kaksi tyttöä. Sanon äidin opiskelevan vaikka hän on töissä. Annan ymmärtää että juttu on tapahtunut pääkaupunkiseudulla vaikka se onkin tapahtunut Taka-Hikiällä, sanon olevani sukulainen vaikka olenkin työkaveri jne.
Mitään ei uskalleta suoraan sanoa vaan kaikki pitää juuri juoruta seläntakana ihmeellisenä panetteluna. Miks ihmeessä jonkun asiat kiinnostaa niin paljon, että niistä pitää olla jauhamassa? Eikö omissa asioissa ole jo tarpeeksi vai mikä on?