Miksi aikuiset ei ui?

Missä on muka rannallinen naisia trendibikineissä? Kaikilla (pääkaupunkiseudun) rannoilla joille mä olen osunut, näkyy ties mitä biksuja, viiden vuoden takaista Seppälää ja tän vuoden Anttilaa...



Tahtoo kans tyylilyylien biitsille!

Tänään ja eilen uskaltauduin veteen ja vähän hypyttelinkin. Mutta enimmäkseen istun rannalla, se on minusta paljon kivempaa. Ja hyvin nuo lapsetkin näyttävät viihtyvän.



Muistan kyllä itsekin ihmetelleeni lapsena, että äiti ei hyppinyt laiturilta ja mulannut tuntikausia jortsussa. Kun se oli niin kivaa minusta! En muista kyllä kaivanneeni äitiä leikkikaveriksi, me leikittiin lasten kesken.



Se oli kyllä kivaa, kun isä joskus heitteli. Sitä itsekin teen, kun lapset oppivat kunnolla uimaan.



Mutta ei minusta aikuisten ole mikään pakko leikkiä lasten kanssa, kunhan ovat valvomassa ja saatavilla tarvittaessa.

ja toiseksi kun pitää lasta valvoa ni ei siitä uimisesta mitään tulisi ja lapseni on niin pieni että en halua riehua 20cm matalassa vedessä, koska poikani ei pidemmälle mene...olen ysittänyt pitää renkalla että menisi uimasentoon ja potkuttelisi mutta ei suostu..joten hanelle riittää kun jalat ovat vedessä...vettä ei halua naaman lähelle..

Oma lapseni on vielä pieni, ja hänen kanssaan leikitäänkin siinä matalassa rantavedessä tai sitten on sylissäni syvemmällä. Siskoni lapset ovatkin jo koululaisia ja heidän kanssaan peuhaan kyllä ja niin peuhaa heidän äitinsäkin.



Itse tykkään olla vedessä ja uida. Nykyään taaperon ansiosta itse uiminen on jäänyt vähemmälle, mutta nautin kyllä seurata hänen innostustaan vedestä :). Ja aion todellakin touhuta hänen kanssaan myöhemminkin kun oppii uimaan. Meidän perheestä minä olen se uimataitoisempi eikä mies edes kovin välitä rantaelämästä. Tilanne voi toki olla toinen siinä vaiheessa kun lapsi kasvaa tai jos heitä on tulevaisuudessa useampi.

Johan on aikoihin eletty jos aikuisen pitää mennä lapsen kanssa veteen siksi, että lapsella ei ole muuten siellä kivaa! Meillä ainakin lapset ryntääävät veteen keskenään temmeltämään heti kun rannalle päästään, eikä heitä suuremmin haittaa ettei äiti ole hyppyyttämässä (?).

5 v osaa sukeltaa mutta ei uida ja vanhin on kehitysvammainen, tarvitsee rohkaisijaa. Itse uin vain silloin, kun on toinenkin vahti: tällä porukalla kun yhden kanssa alkaa remuta, niin kaksi saattaa olla hukkumassa yhtä aikaa.



Itse olin reilu parikymppinen ensimmäisen lapsen ollessa pieni. Tuolloin uin, leikin, remusin ja mellestin hullun lailla lapsen kanssa ja meillä oli tosi kivaa. Mutta nykyinen kokoonpano on vaikeampi - ehkä ensi vuonna jo helpompaa.



Tosin vanhempana minusta on tullut paljon laiskempi uimari. Ei vaan jaksa enää...

Arka lapsi, joka pelkää vettä tarvitsee vanhemman veteen mukaan. Tänään tyttäreni 8 v ylitti itsensä hyppäämällä laiturilta jalat edellä ensimmäistä kertaa ja se oli mahtavaa :)



ap

En ole edes raskaana.

uida, uimapukua en tähän ruhoon uimarannalle laita, mutta olen kyllä lasten kanssa vedessä vaatteet päällä ja leikin heidän kanssaan + pelleilen, eikä haittaa vaikka vaatteet kastuvat :o) Ja kyllä käyn aika ajoin kauhistuttamassa ihmisiä uimahallissa "isomman lapsen" kanssa, jossa on toki pakko se uimapuku päälle laittaa.

Kun he olivat pienempiä, saatoin mennäkin mukaan uimaan. Tällä hetkellä en mene veteen, koska olen ihan viimeisillään raskaana eikä uimaasut mahdu päälle. En myöskään ilkeä mennä kovin kylmään veteen.

Ei kaukaa rannalta kauheasti voi vaikuttaa, jos jotain tapahtuu. Ja mä tylsistyn, jos pitäis vain maata auringossa, eikä siinä sit kyllä valvomaan pysty:-)

se vesi on niin kylmään. Mutta esim. uimastadikalla ja etellä minun meno on samanlaista kuin sinulla:)

jotka eivät pelkää vettä. En halua rajoittaa turhaan heidän vesileikkejään. Nuorin on 3, sitten on 4 ja 6 v. Jos seison vedessä, en pääse yhtä nopeasti apuun, kuin se,että olen rannalla, josta voin juosta paikalle ja mennä veteen siitä mistä matka on lyhin. Vedessä juokseminen on todella hidasta, eikä ruuhkaisella rannalla pysty uiden menemään sen nopeammin.



uin mieluummin itse hallissa tai sitten leikin rantaleikkejä niin, ettei yksikään lapsista ole vedessä, mutta jos olen vedessä selän takanani voi tapahtua mitä vain, enkä huomaa sitä.

tai oikeastaa ei sellaisissa juuri uida voi, ottaa vain tyrskyjä vastaan. Ja mun on kyllä pakko mennä mukaan, pelkään että aallot veis. Viimeksikin multakin lähti jalat alta monta kertaa, pitelin siis lasta kkäsistä ja annettiin tyrskyjen pyyhkiä yltä. Kylmää oli, mutta tosi hauskaa:-)

uin lasten kanssa, pelaan sulkista ym rantsussa

vesi on kylmää! Jos ollaan ulkomailla, viihdyn vedessä paljonkin ja uimahallissa ja kylpylässä käydään lasten kanssa usein. Talvisin säännöllisesti joka viikko.



Rannalla minä nautin nimenomaan lämmöstä, en siitä että pitää seistä nilkat jääkylmässä vedessä.-- Lisäksi meidän lapsista pienin viihtyy ihan siinä rantahiekan tuntumassa, ei varsinaisesti mene uimaan lainkaan ja vanhempi taas on jo koululainen ja menee tuulispäänä omien kavereidensa kanssa pitkin rantaa. Ei hän minua kaipaa kanssaan ja pienempi taas on tyytyväinen kun istun siinä lähellä ja hän saa näyttää minulle kaivoksiaan...

Viime aikaisille säille tosin on annettava sen verran, että nyt vesi ei ole enää kylmää ja sunnuntaina olin ihan rehellisesti uimassa.

niin monella nuorella naisella nykyään on.



Että todellakin arpi, rintojen eriparisuus ja muut ulkonäköseikat estävät elämisen.



Media on tehnyt tehtävänsä.

Meillä on 5 lasta ja 4 vanhempaa menevät aina keskenään uimaan/peuhaamaan. Itse jään vauvan kanssa ranalle.

silloinkin kun odotin tätä nuorimmaista niin silti odotin rannalla ja luin välillä lehteä kun kerkesin. Ei mulla olis tullut mieleenkään mennä sinne veteen eikä ne edes kertaakaan ole sanoneet että tuu mukaan. Ihan keskenään osaavat muutenkin leikkiä sekä kotona että pihalla. Ei tarvi vanhemman olla mukana leikeissä. toki joskus saatan ohjata niitä johonkin tekemiseen, mutta pääasiassa keksivät itse jos jonkimmoista leikkiä..

Johan on aikoihin eletty jos aikuisen pitää mennä lapsen kanssa veteen siksi, että lapsella ei ole muuten siellä kivaa! Meillä ainakin lapset ryntääävät veteen keskenään temmeltämään heti kun rannalle päästään, eikä heitä suuremmin haittaa ettei äiti ole hyppyyttämässä (?).

eivät yleensä niin kaipaa vanhemiaa jatkuvasti leikittämään (eivät meillä ainakaan). Toki on kiva, että äiti tai isä joskus on mukana leikissä.

Ja jos joku vielä uskalatautusikin rantaan pulikoimaan lasten kanssa, niin taatusti kukaan ei kuntouintia harrasta luonnonvesillä. Musta se on ihan ihmeellistä. Olen kyllä ite ihan vesifriikki, rakastan uimista, pulikoimista ja lasten kanssa vedessä puljaaimista. Samoin mieheni. Ainakin täällä päin Suomea rannoilla olemme harvinainen poikkeus.