APUA!! Lapsi ja ero tulossa!!
Mies ilmoitti tänään että haluaa erota, koska ei halua lasta kanssani. Kerroin eilen raskaudestani miehelle ja hän halusi miettiä asiaa... Nyt kuitenkin haluaa erota! Ollaan oltu vasta 7kk yhdessä ja raskaus oli vahinko, kondomi pettänyt.
Itse en missään nimessä aborttia edes harkitse (saati adoptiota), mutta miten pärjään lapsen kanssa kahdestaan?? Mulla on opiskelut vielä pahasti kesken, enkä kerkeä suorittaa loppuun niitä ennen lapsen syntymää.
En halua miestäkään pakottaa elämään meidän kanssa, mutta voiko olla että kiinnostuisi vielä lapsestaan.. Toivon ainakin näin.
Sukulaiset asuvat reilun 200km päässä, onkohan itsellä muutto sinne päin edessä :( Miten tästä kaikesta selviää... Riittääkö rahat edes elämiseen?
Sori, pää vähän sekaisin tästä kaikesta, voi olla sekava teksti :(
Kommentit (18)
Veikkaan, että mies ei ole ollut vakavissaan kanssasi, vaan pitänyt sinua varalla parempaa odotellessa. Nyt mies on paniikissa kun tajuaa, että lapsi yhdistää teidät iäksi.
Haluatko todella lapselle tuollaisen isän? Tee abortti ja unohda se mies.
nimessä halua aborttia tehdä! Mutta pilaanko loppuelämäni kun pidän lapsen?
Ehkä nyt kannattaisi selvittää oma pää ensin..
*ap*
kananttasko vähän tutustua mieheen,ennen kun jakaa sille
Tukia saa onneksi aina sen verran, että lapsella on kaikki hyvin. Ainakin sillä on rakastava äiti. Kadut tod.näk. lopun elämääsi jos keskeytät sen, mä uskon, että kaikella on tarkoituksensa, myös sillä että olet raskaana :)
Kiitos vaan kivasta kommentista :(
*ap*
vielä tutustua toisiinne. Jos mies ei kuitenkaan vaikuta kiinnostuneelta niin jatkakaa omia polkuja, mies omiaan ja sinä ja lapsi omia. On maailmassa muitakin yh äiteja jotka pärjää miksi et myös sinä? lapsi on parasta mitä voit saada ja ajattele jos tämä on ainut mahdollisuutesi saada lapsi? Asioilla on tapana järjästyä usko pois:) Tsemppiä!
Aborttia katuisit loppuelämäsi. Opinnoista voit pitää normaalin äitiyslomavapaan ja olla ehkä hoitovapaallakin. Kun lapsi on vähän isompi voit jatkaa opintojasi ja laittaa lapsen päiväkotiin tms. Saat rahallista tukea kelasta. Voimia sinulle, kyllä kaikki järjestyy. Kannattaa nyt alkuun kysyä vaikka neuvolasta miten edetä.
Suomessa kuitenkin tukia saa aika hyvin, ja kun siltä tuntuu, niin laitat lapsen hoitoon ja suoritat opiskelusi loppuun. Siitä on hyötyä sulle ja lapsellesi.
Tsemppiä oikein kovasti sulle!
köyhä tulee, mutta onhan lotto ja leipäjonot keksitty.
Minä tein abortin vastaavassa tilanteessa. Sitä kadun joka päivä (=kymmenen vuotta). Miehen menetystä en todellakaan katuisi siinä määrin, kuin lapsen. Lapsen saaminen on sellaista mitä ei voi sanoin kuvata. Sitä en tajunnut silloin kun päädyin aborttiin. Minulle kuka tahansa mies on ihan yhdentekevä lapsen rinnalla.
Ja älä huoli, yhteiskunta auttaa tukalassa tilanteessa. Jos et sitte halua "kuuta taivaalta"...
Kaverilleni kävi samoin. Mies häippäsi kun kuuli raskaudesta. Kaverini piti lapsen ja oli hänen kanssaa kotona 3 vuotta jonka jälkeen lähti opiskelemaan.
Tuilla pärjäsivät kyllä, tiukkaa oli, mutta vaatteita ja ruokaa riitti molemmille aivan tarpeeksi. Vaikka tuo lapsen isä ei halunnutkaan lasta eikä ole koskaan lasta hoitanu (nähnyt kyllä joitakin kertoja mummilassa)niin miehen vanhemmat pitävät lapseen yhteyttä ja lapsi onki ollut isovanhemillaan melko säännöllisesti jokatoinen viikoloppu (yhden yön).
Nyt lapsi on jo 7v. ja kaverillanikin kunnon mies.
Pärjäät, ap, erittäin hyvin! Älä huoli. Kaikki sutviintuu.
Itse tulin raskaaksi (ehkäisyn pettäessä) samana kesänä, kun olin saanut opiskelupaikan yliopistolta. Lapsen isä jätti meidät (kokonaan) raskausaikana. Hän ei ole missään osassa lapsen elämässä.
Koko FM-tutkinnon suoritin yh:na (tai no, osittain uudessa liitossa elävänä) arvosanoin kiitettävä/erinomainen ja sittemmin olen juuri työllistynyt alalleni.
Asumme onneksi yhteiskunnassa, jossa ei tarvitse valita opintojen ja vauvan välillä:
Saat yh:na opintotuen lisäksi asumistukea (et siis sitä asumislisää, joka opiskelijoille yleensä kuuluu, vaan isompaa yleistä asumistukea, koska olet perheellinen). Saat myös tarvittaessa toimeentulotukea sossusta. Opintolainan joudut kyllä nostamaan. Lisäksi saat elatusmaksua lapsen isältä. Jos isä ei pysty tai suostu maksamaan, saat elatusturvamaksun kelalta ja kela perii sitten aikanaan rahat isältä. Voit myös hakea kaupungin tai koululaitoksesi halvempaa perhevuokra-asuntoa. Taloudellisesti pärjää itse asiassa yllättävän hyvin.
Ajallisesti opinnot joustavat itse asiassa paremmin vauvan ja pienen lapsen kanssa kuin työelämä. Opintoja kun voi suunnitella vähän omaan tahtiinsa ja tehdä mahdollisimman paljon etänä (tentteinä, esseesuorituksina jne.). Et todellakaan tule olemaan maailman ainoa opiskeleva yh.
Oman kokemukseni mukaan lapsi ei edes hidasta opintoja, sillä vauva toimii aika hyvänä motivaattorina suoriutua nopeasti ja hyvin opinnoista ja rantautua työelämään. Monet turhat opiskelijariennot ja ryyppäjäiset sen sijaan jäävät väliin.
Tärkeintä on nyt, että kokoat lähijoukkosi. Onko sinulla ketään sukulaista tai ystävää lähimailla, joka toimii henkisenä tukena ja tarvittaessa käytännön apuna? Eikö lapsen bioisä halua edes tapaamisia lapsen kanssa? Entä hänen sukunsa?
Jos mitään turvaverkkoa ei tässä suhteessa ole, kehotan sinua aktiiviesti tutustumaan paikkakuntasi muihin odottajiin (yhteyttä voi ottaa vaikka netin kautta). Voitte perustaa - voit itse olla aktiivinen ehdottaja - tukiringin muutaman lähiseudun äidin kanssa. Vahditte kukin tarvittaessa toistenne lapsia.
Itse en koe millään tavalla elämäni "tuhoutuneen" lapsen saannin myötä, päin vastoin. Tietysti jotkut asiat ovat olleet yh:na rankkoja, mutta rankkaa elämä nyt voi olla niin monessa mielessä. Ei parisuhteessa ja ydinperhearjessakaan aina ole takuita siitä, etteikö lapsiperhearki voisi käydä rankaksi.
Lapsi ei myöskään koskaan ole rajoittanut sosiaalista elämääni. Hyvät ystävät voivat tavata myös lapsen kanssa, kyläillä vauvaperheessä kotona jne, ja hyvät miehet (sellaiset, jotka perhettä haluavat muutenkin) eivät kavahda lasta. Itse tapailin pariakin erittäin mukavaa miestä lapsen ollessa taapero, kunnes tutustuin ja rakastuin tulisesti nykyiseen mieheeni lapsen ollessa 3-vuotias. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, lapsi pitää miestä isänään ja mies häntä lapsenaan. Miehellä on myös oheishuoltajuus. Nytkin ovat yhdessä harrastamassa "poikien juttuja".
Minä elän erittäin onnellista arkea. Minulla on mies, ihana lapsi, hyvä koulutus ja hyvä työ. Ja edelleen ne samat ihanat ystävät kuin ennen lastakin. Sain siis ihan kaiken, vaikka lapsi tulikin vähän tilaamatta ja "väärään aikaan".
Tsemppiä sinulle!
Sen jälkeen pääset työelämään. Älä tee aborttia, pahimmassa tapauksessa masennut niin ettet enää pysty opiskelemaan ja käymään töissä.
Sain itse lapsen yhdeksän vuotta sitten kesken opiskelujen ja sitoutumishaluttoman miehen kanssa lyhyen seurustelun jälkeen. (Tuolle jollekin, että kuinkahan pitkään sitä pitää olla "jakamatta", jos kuitenkin muistaa ehkäisyn?) Tällä hetkellä olen oikein onnellisessa suhteessa toisen miehen kanssa ja odotan kolmatta lasta. Hyvä, että et edes harkitse aborttia.
eli pärjäät kyllä ja lapsi motivoi opiskelemaan tehokkaammin. Itse sain vakituisen työpaikan lähes heti valmistumisen jälkeen (toisin kuin suurin osa lapsettomista opiskelukavereista) enkä ole asioinut sossussa koskaan.
Onpas ilkeä mies kun tuolleen hylkää siut ja lapsen. Tosi itsekästä. Eräs ystäväni on kanssa yksin lapsen kaa ja pärjäävät oikeen hyvin. Mies ei ole missään tekemisissä lapsensa kanssa. ei ole edes lapseen nähnyt.Hienoa ettet tee aborttia. kehoittaisin joo muuttamaan vanhempiesi lähelle jos vain millään se spii sinulle. voit toki asia kauempanakin ,mutta helpompaa tulee olemaan jos saat hoitoapua sukulaisilta ja ystävältä kuitenkin. Ja vielä oikein suuret onnittelut raskauden johdosta ja toivotaan että raskaus sujuu hyvin.Muista että perhe ja ystävät voivat auttaa sinua selviämään eron tuskasta. Ehkä joskus löydät miehen joka haluaa sinut ja lapsen ja joka rakastaa sinua todella eikä ikinä hylkää.
Ei miestä tarvita kuin lasten siittämiseen kaikkeen muuhun nainen pystyy ihan itse.
Mulla oli 2 alle 4 vuotiasta kun erosin. Hain töitä ja aloitin opiskelun. Asunto meni vaihtoon. Omat sukulaiseni asuvat myös kaukana joten heistä ei ollut apua. Ex luopui huoltajuudesta eikä lapset ole koskaan hänen luonaan. Jos minä olen selvinnyt niin selviät sinäkin.
Et todellakaan pilaa loppuelämääsi. Täysin järjestelykysymys miten saa arjen sujumaan. Ota neuvolaan yhteyttä he osaavat neuvoa millaista tukea sun on mahdollista saada. Oma-aloitteinen ja aktiivinen on oltava, mutta huomaat kuinka pakitsevaa se on kun pärjää itse.
Pistä asiat mahdollisimman nopeasti rullaamaan. Turhaan miettimiseen ei kannata tuhlata aikaa. Sitten kun sulla on se pieni sylissä niin huomaat että kaikki oli sen arvoista. Oma lapsi on aina oma lapsi. Lihaa ja verta. Sen kaltaista toista ei ole eikä tule.
nimessä halua aborttia tehdä! Mutta pilaanko loppuelämäni kun pidän lapsen? Ehkä nyt kannattaisi selvittää oma pää ensin.. *ap*
Varmasti on pää sekaisin. Toivottavasti pärjäätte lapsen kanssa ja löydät vielä miehen, joka ei ole noin vastuuton.