Onko mummolla oikeus lapsenlapseen?
Olen raskaana ja mies jätti minut, eikä halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Asia on ok, pystyn lapsen kasvattamaan itsekin. Ongelmana on miehen äiti, joka kuuli raskaudestani ja oli toki iloinen. Kun hänelle kerrottiin, ettei mies tule lapsen elämään osallistumaan, niin anoppi piti itsestään selvyytenä sitä, että hän tulee kuitenkin lapseen tutustumaan.
En ole kuitenkaan samaa mieltä. Meillä ei ole anopin kanssa kovin hyvät välit ja lisäksi olen muuttamassa 300km päähän samoille seuduille sukulaisteni ja ystävieni kanssa. Anoppihan tästä tulistui eikä ymmärrä sitä, että jos mieskään ei halua tuunustaa tätä lasta, niin miksi haluaisin miehen äidin osallistuvan lapsen elämään?
Ajattelin, että syntymän jälkeen voin lähettää lapsesta kuvan anopille sekä kertoa nimen sitten kun se on annettu, mutta siihen jäisi yhteydenpito. Itselläni ei ole mitään intressejä ravata 300km päässä puolivieraalla ihmisellä mummon halujen takia.
Olenko ihan kamala ämmä?
Kommentit (13)
ymmärrän sinua täysin, mutta lapsellesi se olisi rikkaus. siskoni pilasi esikoisen isyys asian ja nyt tyttö on 12 ja kaipaisi niitä toisia isovanhempia hirveästi(hänellä on vain isoäiti ollut elämänsä aikana). mutta sinä päätät asiasta itse. hyvä, että olet miettinyt sitä.
lapsellasi pitäisi olla oikeus kumpaankin isoäitiin.
Olisit iloinen, että idiootista pojasta huolimatta anoppi haluaa lapsen elämäänsä.
Ja jos et lapsesi etua osaa miettiä niin mietipä tätä: jossain vaiheessa lapsesi alkaa ihmettelemään, missä toinen isoäiti. Kun hän kuulee totuuden, että sinä olet estänyt suhteen muodostumisen niin voi olla, että välisi omaan lapseesi huononee lopullisesti.
niin lapsen kannalta pitäisin yhteydet biologisiin sukulaisiinsa.
Ja mistäs sinä tiedät, milloin tarvitset mummolaa? Koulujen kesälomat on pitkät jne.
tuohon mummoon. Se on häenlle rikkaus, älä riistä sitä häneltä.
Näkisin sen myös rikkautena (ja rakkautena:)) että lapsella on hänestä kiinnostunut mummi ja näin myös linkki sukuunsa.
Mutta mielestäni suhde voi muodostua vain, jos lapsi tapaa mummoa. Toki mummo voi tulla lasta tapaamaan, mitä kyllä epäilen, mutta itse en jaksaisi lähteä monesti vuodessa 300km päähän tapaamaan puoliksi vierasta ihmistä, joka ei edes pidä minusta.
ap
Muuta ihan rauhassa uuteen kotipaikkaasi ja katso rauhassa mihin suhde anoppiin muuttuu. En minäkään kiikuttaisi lastani 300 km päähän anoppini luokse, oman äitini luokse kylläkin. Riippuu siis mikä määränpäässä odottaa :-)
syntyä vain vierailujen avulla. Aluksi voit lähettää vaikka valokuvan ja kortin, jossa lapsi mukana lähettäjänä. Kun lapsi vanhenee, niin voihan hän puhelimitsekin seurustella mummin kanssa, lähettää piirustuksia jne sitä normaaölia yhteydenpitoa. Kai sinä kuitenkin lapselle aiot kertoa tästä toisesta mummista ja luulisi sinulla joku valokuvakin hänestä olevan esittää. Kerroit muuttavasi ystäviesi ja sukulaistesi liepeille asumaan, joten sen puoleen ymmärrän, että sinua ei itsesi vuoksi tunnu yhteydenpito ex-anoppiin kiinnostavan. Ajattele kuitenkin lapsen tulevaa.
jos antaisit lapsen ja hänen tutustua.
hän voi sovittaessa vierailla teillä useamminkin tapaamassa lapsenlastaan. Älä riistä lapseltasi mahdollisuutta isovanhempaansa, vaikka lapsen isä ei lapsesta olisikaan kiinnostunut. Voihan olla että hyvä lapsi-isovanhempisuhde poikii vuosien mittaan myös jonkinlaisen lapsi-isäsuhteen ja teillä on tulevaisuudessa yksi lapsenvahti (vaikka vain kerran vuodessa) lisää.
jos estät tutustumisen mummoon. Hienoa, että mummo haluaa olla osa lapsen elämää.
Mummolla ei ole mitään juridisia oikeuksia suhteessa lapsenlapseen, vaikka miehesi tunnustaisikin lapsensa. Mutta kannattaa kuitenkin harkita vielä lapsen synnyttyä yhteydenpitoa lapsen mummoon, koska isovanhempi-lapsenlapsi -suhde voi parhaimmillaan olla molemmille osapuolille tosi tärkeä, vaikka se miniä - anoppi -suhde ei sitä olisikaan...