Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jos minä pystyn siihen, sinäkin pystyt. Tsemppiä!

Vierailija
07.06.2009 |

Eli olen entinen sohvaperuna, joka ei ala-asteaikojen jälkeen ole jaksanut edes 400 metriä juosta. Ihan oikeasti nuukahdin kesken yrityksen yläasteen liikkatunnilla. Jättikokoisia sipsipusseja meni yhteen aikaan kolmekin viikossa, ja senkin vaiheen jälkeen maistui kääretortut, karkit, paahtoleivät marmeladilla yms. turhankin hyvin. Hyötyliikuntaa tuli kun autoa en omistanut mutta muuten en sohvalta liikahtanutkaan ja lihaskunto oli myös todella surkea.



"Yhtäkkiä" kävikin niin että painoa oli kymmenen kiloa enemmän enkä mitään jaksanut tehdä. Kotiin tultua piti ruoan jälkeen ottaa pitkät päiväunet ja ilta meni sitten television ääressä mässäillessä. Onnekseni elämäntilanteeseeni tuli raju muutos, jonka johdosta laihduin kahdessa viikossa sen kymmenisen kiloa, ja tajusin että en halua enää palata entiseen pahoinvoivaan olotilaani.



Aloitin syömään terveellisemmin ja käymään lenkeillä. Aluksi se oli tuskaista, monta kertaa piti kääntyä alkumetreillä takaisin kun en vaan kyennyt liikkumaan vauhdikkaammin lyhyttä matkaa pidemmälle. Kevyt hölkkä tuntui lähes mahdottomalta. Pikkuhiljaa alkoi uudet rutiniit sujumaan, ja lopulta löysin uuden kumppaninkin rinnalleni. Miehen, joka myös arvostaa terveitä elämäntapoja ja on hyvänä tukena kannustamassa sekä innostamassa minua liikkumaan.



Nyt kaksi vuotta myöhemmin juoksen kymmenen kilometriä ja pidemmätkin matkat jo menisivät, rullaluistelen vaativassa maastossa parikymmentä kilometriä eikä kauppakassien kantaminen ole enää ylivoimainen tehtävä. Nukun yöni sikeästi ja hyvin, en tarvitse päiväunia. Syön pääasiassa terveellisesti ja koitan nauttia herkuista kohtuudella, mutta myönnän että tässä lipsun vielä turhan usein. Tälläkin viikolla on tullut syötyä useampi suklaalevy. Tämän takia yritän kannustaa itseäni vielä vähän parempaan suoritukseen, jotta saisin viimeisetkin selluliitit karistettua. Herkkuja en aio jatkossa syödä enää joka päivä, muuten ruoka onkin jo terveellistä eikä pelkkää mättöä niin kuin aiemmin.



En ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa kuin nyt, en edes teininä/nuorena, enkä näyttänyt näin hyvältä. Tuntuu ihanalta kun on juossut monta kilometriä putkeen ja edelleen voimat riittävät jatkamaan. Haluaisin kannustaa muitakin sohvaperunoita samaan, elämäntapojen muutos on mahdollista, se vaatii vain sitkeyttä. Kannattaa löytää itselleen sopiva laji ja dieetti, ja jatkaa sitä repsahtamisista huolimatta.



Minä inhosin ennen juoksemista, se oli kaikkein pahinta koululiikunnassa. Nyt oikein nautin kun pääsen kunnolla vauhtiin ja olen lenkin loppupuolella sopivasti puhki. En olisi uskonut tätä vielä kolme vuotta sitten :)

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä neljä kaksi