Adoptioäiti vastailee kysymyksiin
taas vaihteeksi :-).Perustiedot: meillä on tyttö Kiinasta, s. 10/05, adoptoitu n. 3 v sitten eli noin 9-10 kk:n vanhana.
Kommentit (16)
Onko totta että adoptiovanhempien pitää hoitaa lasta pitkään kotihoidossa?
miehen hyväksyminen kesti noin 3-4 kk. Sitä ennen itki jos jäi miehen kanssa yksin jos kävin vessassa/suihkussa ym.
Itsestä tuntui heti että tässä on todella minulle tarkoitettu lapsi. Lapsesta on vaikeaa sanoa, mutta minusa viimeinen vastarinta hävisi noin 8-9 kk saamisesta. Sitä ennen hän ei kuin satunnaisesti nukkunut vieressä/lähellä ja silloinkin aina jos olin yksin ja vain mun kanssa. Silloin rupesi tulemaan nukkumaan kumman tahansa viekkuun ja nautti siitä täysillä.
vanhemmikseen? Miten pitkään kesti että kiintymyssuhde tuntui vahvalta?
Lapsi saattaa oireilla jos joutuu liian pian taas ryhmään (siis lastenkodissa ollut). Meillä lapsi menee vasta nyt elokuussa päiväkotiin. 3 v hän ei ollut kypsä siihen, pelkäsi olla muiden hoidossa. Nyt on totuteltu kun hän on käynyt syksystä toukokuulle 2 x viikossa 9-12 päiväkerhossa. Nyt tuntuu että on kypsä + on selvästi kehittynyt esim. kaverihakuisuudessa.
Onko totta että adoptiovanhempien pitää hoitaa lasta pitkään kotihoidossa?
leikkipuistoissa ja kerhoissa? Onko lapsi kysellyt itse?
minkä verran uskot että varhaislapsuus vaikuttaa adoptiolapseen? Arveletko että varhaiset kokemukset näkyvät vielä?
Aiotteko adoptoida lisää lapsia?
jotka laittavat adoptoidun lapsensa hoitoon n. kuukauden kuluttua kotimaahan saapumisesta?
Mutta kun asia on kerrsn selvinnyt esim. puistotutuille, niin ei se sen jälkeen jatku joka päivä :-). Vieraatkin saattavat kysellä, bussissa, kaupassa ym.
Lapsi ei oo oikeastaan kysellyt. Hän tietää kyllä taustastaan. Ollaan aina pidetty asiaa yllä. Olen tehnyt sellaisen pienen kirjan, jossa hänestä on kuvia lastenkodissa + lastenkodista & Kiinasta ylipäätään + hakumatka ja sitten kotielämää noin 1,5 v asti. Ja yhteen väliin joskus viime keväänä hän katseli sitä päivittäin ja siitä piti kertoa. Nyt ei oo muuten katsonut ehkä kertaakaan kuukauteen. Se on lastenkirjahyllyssä, hän saa sen itse sieltä.
leikkipuistoissa ja kerhoissa? Onko lapsi kysellyt itse?
Meillä se takertuvuus on varmaan siitä johtuvaa, ainakin osittain.
hylkäyskokemus näkyy kyllä meillä, lapsi haluaa tosi voimakkaasti olla osa meidän perhettä, siis korostuneesti. sitä on vaikeaa selittää, mutta esim. kerhon ohjaajat sen huomasivat + puhuivat siitä kazsvatuskeskustelussa.
Ikävä kyllä ei tuu lisää lapsia, nykyjonot on nyt liian pitkät meille.
minkä verran uskot että varhaislapsuus vaikuttaa adoptiolapseen? Arveletko että varhaiset kokemukset näkyvät vielä? Aiotteko adoptoida lisää lapsia?
mutta pääsääntöisesti jos joku tekee niin, hän ei oikein ymmärrä, että isommallekin lapselle olisi tärkeää saada tottua olemaan perheessä eikä uudessa lapsiryhmässä.
Ihan kouluikäisten adoptoinnin kohdalla jos on joku starttiluokka maahanmuuttajille niin se voi hyvinkin olla perusteltua, mutta alle kouluikäisille ei kovin hyvä lapsen kannalta.
jotka laittavat adoptoidun lapsensa hoitoon n. kuukauden kuluttua kotimaahan saapumisesta?
Mikä taas helpointa, tai sujui helpmmin kun ajattelitte?
esim. sietää oma epätäydellisyys, tyhmät tölväisyt (tyyliin en minä vaan voisi rakastaa ventovierasta lasta tai sellainen että me ollaan jotain hyväntekijöitä, ja tämä pikku raukka n pelastettu ja hänen pitää olla kiitollinen kun pääsi meille), lapsen voimakas uhmaikä (mikä ei liity adoptioon :-)).
Helpommin meni se että lapsi antoi heti mulle luvan rakastaa ja olla hänen äitinsä, kiintyi hyvin perheeseen ja on hyvin reipas & terve tyttö.
Mikä taas helpointa, tai sujui helpmmin kun ajattelitte?
Olitteko kärsineet lapsettomuudesta ennen adoptiota? Miksi valitsitte Kiinan?
vika oli sellainen, johon hoidot ei auta, joten adoptio oli ainut tapa saada lapsi.
Silloin kun maata valittiin, Kiina oli hyvin toimiva, suht nopeasti lapsitietoja antava (meiilä meni n vuosi papereiden lähetyksestä lapsitiedon saantiin), josta sai suht pieniä 0-2-vuotiaita, terveystiedot oli hyvät, eikä fas ollut kovin todennäköinen (se oli sellainen asia, jota en haluaisi omalle lapselle). Plus me kelvattiin hyvin Kiinalle.
Vaihtoehtoja oli muitakin, esim. Etiopia (jolla oli joku lainsäädännön muutos käynnissä + oli epäselvää koska saa taas lähettää papeeita sinne) tai Intia, Thaimaa, Filippiinit.
Olitteko kärsineet lapsettomuudesta ennen adoptiota? Miksi valitsitte Kiinan?
Oltiin vuosi neuvontajonossa. Neuvonta kesti vuoden (päivälleen).
Kesti 5 kk neuvonnan päättymisestä kun paperit lähtivät Kiinaan. Sillä välillä saaatiin lupa (kesti 2-3 kk) ja kerättiin paperit & kuvat.
Siitä kesti vuoden kun saatiin nimeäminen + siitä noin 1 ½ kk kun oltiin hakumatkalla.
Muut siis tapahtui suht nopeaan verrattuna nykytahtiin, vaikkei tuosta ole niin montaa vuotta. mutta jonotus neuvontaan ei.
Kun saatiin lapsi, oltiin 36 ja 39 v.
vanhemmikseen? Miten pitkään kesti että kiintymyssuhde tuntui vahvalta?