mies suuttui silmittömästi, heitti jääkapista ruoat roskiin, mun vaatteet kaapista lattialle
meikit kylppärin lattialle ja nyt on kylppäri kynsilakassa, hajuvedessä ja meikkivoiteessa yltäpäätä... riitatilanteessa en suostunut antamaan miehen haluamaa vastausta kysymykseen "onko selvä, ettet enää koskaan tee niin ja näin" - olin vaiti, mies lasku kolmeen ja toteutti uhkauksensa noista tavaroista...vierestä seurannut lapsi oli vähän peloissaan...kuvittelin, että olemme suht normaali perhe, vai?!?
Mies antoi vuorokauden aikaa "taipua tahtoonsa" ja tuo sitten huomenna avioeropaperit. Avioerolla on uhkaillut ennenkin, kun ei saa naistaan muuten käyttäytymään haluamallaan tavalla = alistumaan tahtoonsa.
Kommentit (303)
Käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja painaa pääsi niin kuin mies toivoo? Vai aiotko nostaa kissan pöydälle? Voisitko edes tehdä niin, uskaltaisitko?
Nyt viet sen tyttäresi yökylään veljellesi. Sen jälkeen nostat kissan pöydälle, kun miehesi tulee kotiin. Teet kerta kaikkiaan selväksi, että sellainen riehuminen ja narsistinen pelleily saa loppua, ja jos ei sovi, niin tuokoon sitten oikeasti ne avioeropaperit. Teillä on pian masennuslääkkeitä syövä ja käytöshäiriöinen tytär. Jos et itsestäsi välitä tuon enempää, välitä edes lapsestasi.
Voit miettiä sitten, kun olet lapsesi kanssa turvassa.En luottaisi siihen, että olet turvassa jos et ärsytä. Noin sairas ihminen on arvaamaton. Vaikka yrittäisit olla mieliksi, saatat vahingossa tehdä jotain mikä "ärsyttää". Eikö viimeksikin paiskonut tavaroita lapsen edessä? Entä jos vahingossa osuu lapseen? Entä jos paiskoo seuraavaksi sinua peruuttamattomin seurauksin? Joku kirjoitti siitä, miten vastaava käytös edelsi sairaalakuntoon hakkaamista. Sinulla ei ole oikeutta "rauhoittua ja miettiä", vaan velvollisuutesi on viedä lapsi turvaan heti. Turvakoti olisi paras vaihtoehto, koska sieltä saat ammattilaisten apua. Veljesi ei varmaankaan halua painia miehesi kanssa jos hän yrittää väkisin sisään. Sinua ei voida syyttää lapsen viemisestä turvakotiin. Syyksi riittää se, että miehesi käytös pelotti sinua ja lasta. Ja usko pois, miehesi käyttäytymisessä on todella poikkeuksellisia ja sairaita piirteitä. Sinun on ehkä vaikea nähdä sitä, koska olet niin sisällä tilanteessa ja miehesi on onnistunut manipuloimaan sinua.
Jouduin tekstaamaan miehelle eräästä autoon liittyvästä asiasta, sain asiallisen vastauksen takaisin, mutta tekstarin perässä oli meidän inside-tervehdys - kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Mies ei tule pyytämään anteeksi, se on selvä. Minä olen ärsyttänyt, olen kiukutellutkin, ollut kireä. Minun syytä se ja myös se, jos lapselle tulee paha olo. Olenhan myös nipo, liian tiukka, kontrollifriikki - miehen mielestä siis.
Mietin vielä turvakotiin soittoa. Veljeni tarjosi ystävällisesti vierashuonetta vaikka useammaksi yöksi. Mutta kuulkaa, en koe olevani välittömässä vaarassa, jos vaan pidän suuni supussa = en ärsytä mistään. Ehkä joudun vielä "tajuamaan" kerran, vastaamaan myöntävästi, että varmasti ymmärrän.
Olen ajatellut nyt rauhoittua. Miettiä ja pohtia. Haluan olla täysin varma eroratkaisusta, järjestää asiat.
Suurkiitos teille, olen otettu kaikesta tuesta!
Samalla kannalla kuin muut. Voisi olla hyvä jos teet jotain mitä miehesi ei todellakaan odota, eli lähdet tytön kanssa pois joksikin aikaa ainakin. Lähdön ei tarvitse olla millään lailla lopullista. Saat kuitenkin katkaistua tuon jatkuvan tyytymättömyys/kireys/ tiuskimis/räjähdyskierteen ja miehesi ehkä "herää" yrittämään ja kenties näkee itsessäänkin jotain petrattavaa. Tuosta juuttuneesta kuviosta ei helposti pääse irti varsinkin kun näyttää että moinen sairaahko dynamiikka on iso osa suhdettanne ja sen kommunikaatiota.
jatkossa mutta sitä ennen sinun ja lapsen on voitava elää turvassa ilman väkivallan pelkoa. Oikeasti kyllä miettisin lähtöä joko veljesi luokse tai mieluummin vielä turvakotiin, jossa kuitenkin henkilöstö läsnä ympäri vuorokauden ja tapahtumat, yhteydenotot ym. dokumentoidaan jatkoa ajatellen. Mitäs jos olet lapsen kanssa veljesi asunnossa yksin ja miehesi tulee sinne joko kostamaan lähtösi sinulle tai sieppaamaan lapsen itselleen. Mitä siinä tilanteessa teet? Poliisi on paikalla vasta minimissään parinkymmenen minuutin kuluessa, siinä ehtii tehdä jo vaikka mitä pahaa niin halutessaan.
Miehesi käytös ei todellakaan ole normaalia riitelyä tai kiistelyä vaan jotain ihan muuta. Ja ikävä kyllä sinun kommenttisi vain kertovat, että olet tyypilliseen tapaan hyväksynyt tilanteen ja vielä syytät siitä osittain itseäsi. Luepa uusin MeidänPerhe -lehti ja siinä pahoinpidellyn naisen tarina. Liippaa kyllä todella läheltä teitäkin, ero vaan siinä, että teillä ei ole vielä ns. läski lätissyt, huom. siis vielä....Lapsi on kyllä varmasti jo kärsinyt, niin kuin sinä itsekin, ainakin henkisesti olet vaurioitunut, sen näkee kommenteistasi. Mutta tilanne on varmasti vielä korjattavissa.
Ehkä kannattaa esittää "alistuvaa" nyt vielä hetken ja tyynnytellä tilannetta sillä aikaa, kun valmistelet turvaan siirtymistäsi. Sitten kun tilanne rauhoittuu ja jos mies ymmärtää käytöksensä ja sen, että tällainen ei voi jatkua, sitten voitte miettiä pariterapiaa ja/tai miehen yksilöterapiaa.
jos avioehtoa ei ole ja olette avioliitossa, kaikki omaisuus ei ole miehen vaan teidän liittonne aikana syntynestä omaisuudesta osa kuuluu sinulle (voisi olla puolet, mutta koska on yrittäjä ja sinä ilmeisesti kotiäiti, voi mennä toisin).
Mutta joka tapauksessa, avioehdon puute ei tarkoita automaattisesti sitä ettet saa mitään, paremminkin päinvastoin.
Kerrothan ap miten mies suhtautui ilalla..
että isot ihmiset ei osaa keskustella asioista eikä sopia tiettyjä pelisääntöjä. KUTEN: lapsen läsnäollessa ei ikinä, koskaan tehdä tuollaista. lasta ei vanhempien riitoihin mukaan.
on ihan normaalia esim. kinata jostain asiasta lapsenkin nähden, mutta lapsen on sitten nähtävä myös se sovinto, että tietää, ettei ole hätää.
käsittämätöntä. (muistelee samalla omaa helvetillistä lapsuutta kun kaikki mahdollinen lenteli)
jos avioehtoa ei ole, jaetaan kaikki omaisuus tasan 50/50, myös ennen avioliittoa saatu tai hankittu omaisuus. Esim. : ap:lla ei ole omaisuutta, miehellä on taas kiinteistöissä, osakkeissa jne 200 000e - tässä tapauksessa ap:n mies joutuisi maksamaan ap:lle 100 000e tasinkoa (eli kummallekin jää sama summa).
Avioehdolla taas voidaan säädellä asiaa niin, että kumpikin pitää omansa.
ja aikuisen välisistä säännöistä - eiköhän ap:n tektsistä ole käynyt jo ilmi, ettei ap:n mies oli kovin aikuinen. Lisäksi sairaan ihmisen kanssa on vaikeaa sopia tasapuolisia pelisääntöjä.
kuin kaapata hänet tuntemattomaan osoitteeseen pitkäksi aikaa eikä antaa tavata isäänsä. ei kai se turvakotiin meneminen millään lailla lapsen itselle saamista vaikeuta? eikös se ole päinvastoin, silloin on konkreettista todistetta siitä että pelkäät miestäsi.
lähde hyvä ihminen ja mieti sitten sieltä turvakodista käsin. tilanteenne on niin ahdistava että ahdistus vyöryy jo tännekin asti kirjoituksistasi, miehesi on täynnä vihaa, todella, todella arvaamaton. pelasta lapsesi kun vielä voit.
nimim. tiedän mistä puhun, kokemusta sekä lapsen että vaimon asemasta tällaisessa tilanteessa
loppui, kun tajusin että kaikki ne rahat, mitkä se mies oli velkaa, sai jäädä. Eli se raha lakkasi olemasta tärkeää, tilalle tuli oma terveys ja sille ei ollut hintana muutama tonni, mitkä jäi sitten saamatta.
se jos mikä olisi hulluutta.
ja kysy selvät ohjeet siitä mitä sinun nyt kannattaa tehdä tai ei tehdä, että olisit vahvoilla huoltajuusriidassa.
kotona ollaan. Mies on kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, tosin olemme kohdanneet lähinnä oven suussa. On jopa yrittänyt hellästi koskettaa aamun tunteina - sovintoako hieroo? Minä olen ollut viileähkön asiallinen itkuisine silmineni.
Olen valtavan, valtavan uupunut. Ja täysin puolustuskyvytön. En minä osaa, kykene ja uskalla nostaa kissaa pöydälle.
pelkään omaisuuteni puolesta - tosin mies ajattelee, ettei mikään ole minun omaani. Riitatilanteessa kaikki on hänen. Meillä on yhteiset rahat - se on maksanut ostoksia, joka on ostoksilla käynyt. Miehen mielestä olen oman palkkani (ennen lasta) "tuhlannut". Olen maksanut ruoat, vaatteet, kodin perushankinnat, pienet laskut (sähkö ym.).
ap
Ei tarvitse siis olla mitään varsinaisia "eropapereita". Ja eroa voi hakea yksipuolisestikin, silloin asiasta tulee vain ilmoitus toiselle osapuolelle.
PS: niistä eropapereista, eihän hän nyt niitä tuo, kun vastasin lopulta hänen kysymykseensä, kun en muuta voinut!
mieltä haluaa. Se millä on merkitystä on mitä laki sanoo.
kuten itsekin olet ilmeisesti tajunnut. Uhkailu ja kiristäminen eivät ole mitään rakentavia riitelyn keinoja.
Sun täytyy nyt miettiä, haluatko jatkaa liittoa miehen kanssa. JOs haluat, tarvitsette apua. Parisuhdeterapia, avioliittoleiri tms. Noin ei voi kuitenkaan jatkua, tuo on umpikuja. Kerroit että miehesi on sinua vanhempi eli siis ilmeisesti n. 40-50 v. Mahtaako vanha koira enää oppia uusia temppuja?
Sinuna ottaisin varmasti nyt aikalisän. Kertoisin miehelle, että tällä menolla et enää jatka, mutta jos mies suostuu terapiaan tms. niin jatkosta voidaan neuvotella. ÄLÄ MISSÄÄN nimessä alistu tuollaiseen uhkailukierteeseen, se ei vaan pääty hyvin.
Ota varmuudeksi valokuvat kaikista sotkuista. JOS mies heittäytyy vastaisuudessa väkivaltaiseksi tai hajottaa jotain arvokkaampaa niin todisteet aikaisemmista teoista ovat kullanarvoisia.
Tsemppiä ja jaksuja sulle, ap. Olet isojen päätöksien kynnyksellä.
lisää yhtäläisyyksiä löytyy. Myös meillä oli sellaista etten saanut autoa jotta olisin päässyt esim vanhempieni luona käymään. Meillä mies myös uhkasi hankaloittaa elämääni ja sen hän eron jälkeen tekikin. Vuoden verran häiritsi, soitteli öisin, heitteli kiviä ikkunaan, halusi kontrolloida tekemisiäni ja menemisiäni ja uhkaili ampumisella jne.
t. 41
sinulla on kuitenkin vielä mahdollisuus saada elämäsi raiteilleen ilman miestä. Jos jatkat tuossa suhteessa olet pian täysin alistettu.
Kasvatusasioissa vanhempien on vedettävä yhtä köyttä ja rajat on pidettävä. Lapsi tulee kärsimään siitä myöhemmin jos niitä rajoja ei varhain laiteta. Näistä häirikkölapsista on riittävästi näyttöä jokaisessa koulussa.
Itse jäin harmikseni liian pitkäksi ajaksi miehen kanssa yhteen ja hänen kasvatusmalli pilasi lapsen elämän. Lapsi sai isältään kaiken periksi ja kun oli ainokainen hänestä kasvoi erittäin itsekäs ihminen jolla on ollut erittäin suuria vaikeuksia elämässään murrosiässä ja nuorena aikuisena.
kotona ollaan. Mies on kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, tosin olemme kohdanneet lähinnä oven suussa. On jopa yrittänyt hellästi koskettaa aamun tunteina - sovintoako hieroo? Minä olen ollut viileähkön asiallinen itkuisine silmineni.
Olen valtavan, valtavan uupunut. Ja täysin puolustuskyvytön. En minä osaa, kykene ja uskalla nostaa kissaa pöydälle.
pelkään omaisuuteni puolesta - tosin mies ajattelee, ettei mikään ole minun omaani. Riitatilanteessa kaikki on hänen. Meillä on yhteiset rahat - se on maksanut ostoksia, joka on ostoksilla käynyt. Miehen mielestä olen oman palkkani (ennen lasta) "tuhlannut". Olen maksanut ruoat, vaatteet, kodin perushankinnat, pienet laskut (sähkö ym.).
ap
soitin turvakotiin, ehdottivat pariterapiaa! Kerroin, että kovin hankala on mennä juttelemaan, jos 1) mies ei halua ja ennen kaikkea 2) ei näe omassa käytöksessään mitään ihmeellistä - minähän olen häntä lietsonut!
Ymmärrän kantanne, olen katsellut tällaista niin pitkään. Lapsen paras on tärkein, uskon, että lapsen kannalta ero olisi paras ratkaisu. Ja itsenikin, kun sen aika tulee. Sinä koulupelkoisen äiti, voimia ja kiitos kirjoituksestasi!
ap
PS: niistä eropapereista, eihän hän nyt niitä tuo, kun vastasin lopulta hänen kysymykseensä, kun en muuta voinut!