Vierailija kirjoitti:

Mä en taas ymmärrä tätä mieslässytystä tässä välissä. Jos anoppi on sulle ongelma hoida se. Ota se muija puhuteluun, että nämä asiat menee nyt näin. Tee selvät ohjeet ja niiden mukaan sitten toimit säkin.

Eihän se kerralla usko, niin sitten otat ja karjut. Käyttäydyt kuin sun oletetaan ole se aito oikea hormoonihirviö väsymyksineen!

Meillä ei anoppi niinkään omia ohjeitaan tai omaa paremmuuttaan tuputtanut. Vaan taas kerran tuli omia aikojaan ja asettui taloksi. Tää oli alkuun jopa ok mulle, kun oliskin vaan jäänyt siihen. Meillä oli silloin munkin äiti, ettei nyt ihan keskenään. Mies töissä.

Anoppi toi jäätelöä ja sanoin, että laita pakkaseen niin syödään sitten myöhemmin. Ruualla jälkkäriksi vaikka? Hän ei vastannut mitään, vaan ilmehti slleen oudosti. Istuttiin kahville. Anoppi kiermurteli penkissä ja ihmetteli, että missä se lapsenlapsi on. Nukkumassa. Just syötin ja nukutin, ettei se nyt pariin t

Ja tuo ulosheittohetki jää historiaan sinä hetkenä, kun sulle kasvoi selkäranka! Aivan mahtavaa!